Joulupäivän aamulenkki

Jouluaatto oli kaikinpuolin onnistunut. Kaikki saivat lahjoja - Viki sai uudet nallet ja luita. Lisäksi se sai sellaisen logiikkapelin nimeltään 'Dog spinny', sitä ei olla vielä ehditty kokeilemaan.

Vaikka maa on täällä lumenton, pakkasta oli aamulla 8 astetta! Vieläkin on viitisen astetta pakasta. Yhtään ei tuule. Ulkona oli ihan kävellä. Mulla oli kamera mukana - alla aamun parhaat otokset!

"Joulu oli syötävää!"

Niinkuin mä teille jo aikaisemmin kerroin, niin Joulu on = syötävää!



Tänään mä olen syönnyt:

1. jäniksenpapanoita
2. aamuruoka
3. kalenterinami (+ rikoin loput joulukalenterista)
4. kinkkua
5. nuolin pellin, jossa oli ollut kinkkunestettä, ihan puhtaaksi
6. löylyvettä
7. lisää jäniksenpapanoita
8. hiirenraato - paitsi että en mä saannut sitä syödä, mä vaan vähän maistoin ennenkuin äiti huomasi ja suuttui
9. jäätä
10. maksapasteijaa
11. hyytelökinkkua
12. kurkkua
13. kermavaahtoa
14. mantelia
15. rusinaa
16. nameja (tein temppuja ja sain siitä kuivamuonaa palkaksi, kutsuvat niitä nameiksi!)
17. lautasellisen jouluruokaa! Ihanaa - siinä oli kaikkia laatikoita, rosollia ja kastiketta. Tosin annos oli kyllä ihan pieni.
18. paketista sain sydämmenmuotoisen kotelon joka oli täynnä luita!
19. toisesta paketista sain Nallen. Sillä ei enää ole silmiä, sillä söin ne. Tai en ehtinyt nielasta niitä ennenkuin ne otettiin multa pois.
20. suklaata - kerjäsin sitä äitiltä - se antoi mulle pienen palan vaikka koirat ei saakkaan sitä syödä...
21. omenaa
22. viinirypäleitä
23. nuolin lautasen jossa oli ollut juustotarjotin - nam mitä makuja!
24. ydinluu!

Nyt väsyttää. Maha on kipee... Mutta olen onnellinen :)

Toivottavasti teidän joulu on ollut yhtä herkullinen!

Viki

HYVÄÄ JOULUA!

Haluan toivottaa Hyvää Joulua kaikille tutuille ja tuntemattomille Bloginlukijoille!

Klikkaa tätstä, niin pääset katsomaan joulukorttia!

Jouluterveiset Vikin äiskältä ja iskältä!

Sekä Vikin iskä Hillo ja äiti Deri ovat toivottaneet hyvää joulua kuvan kera!

Hillo-iskä lähettää oheisen, ehkä hieman jäätävän, kuvan myötä
Lämpimät Jouluterveiset ja Uusia Kujeita Uudelle Vuodelle!

Äiskä ja sisko toivottavat hyvää joulua tämän kuvan kera:

Nekin tykkäävät nukkua portaissa!

"Onneksi olin väärässä..."

Onneks mä olin väärässä - ei se äiti lähtenny mihinkään matkoille. Niillä oli vain jotkut koulun 'joulu juhlat'. Siis ne oli ruoka juhlat, ne meni syämis juhliin eikä ottaneet mua mukaan - mä tiesin että joulu on syötävää! Mä oon ainakin ihan varma että ne söi siellä.

Viki

"Apua nyt se lähtee matkalle!"

Äiti silittää vaatteita - nyt se varmaan lähtee työmatkalle! Mä oon ihan varma...

Viki

Vikin vuoro olla mahdoton...

Eilinen agility meni tosi oudosti Vikin kanssa. Tunnin alusta asti se oli holtiton - täynnä intoa oikeastaan liian täynnä. Viki arasti ohjaajaa. Ihmettelin vähän miksi. Vasta kun ohjaaja toi koiransa sisälle halliin tunnin puolessa välissä, tajusin mistä oli kyse! Ohjaajan koira (tolleri) oli käynnyt Vikin kimppuun kerran ulkotreeneissä! Viki muisti sen. Sen takia se arasteli sitä ohjaajaa! Sen jälkeen kun tolleri tuli halliin, Viki ei enää totellu mua ollenkaan. Se vain kyttäsi (ja haukkui) sinne nurkkaan päin, mihin koira oli kytketty. Siihen oikeastaan loppui meidän harjoittelu tällä kertaa. Toivottavasti seuraavalla kerralla on taas muiden koirien vuoro käyttäytyä huonosti...

"Joulu"

Kohta "joulu" on täällä! Tällä kertaa mä oon ihan varma että "joulu" on syötävää! VAIKKA mä silloin aikaisemmin petyin kun "synttärit" ei ollu syötävää. Minäpäs todistan sen teille:

1. Äiti paistoi silloin yks yö "joulu-kinkun" takassa. Se vissiin kirjoitteli siitä, miten se kinkku kiusas mua yöllä, tänne mun blogiinkin. Sitä joulukinkkua mä sain maistaa! Se oli aivan ihanaa!
2. Kun mummu oli kylässä se teki "joulupuuroa" ja "joululaatikoita". Ne tuoksu aivan mielettömän hyvälle! Varsinkin se joulumaksalaatikko. Mulla kuola valui.
3. Mä oon jo syönny purkillisen "joulupipareita" - siitäkin taitaa olla todiste mun blogissa.
4. "Joulukuusi" - olen kuullut että sellainen iso puu tuodaan sisälle. Varmaan ihan mua varten! Mä tykkään nakerrella keppejä.

Siitä näette - mä oon ihan sata varma (vaikka vain neljä asiaa listasinkin), että JOULU on syötävää!

Nyt kun tuon äitin jalka ei enää ole niin kipee, me ollaan taas päästy kunnon lenkeille. Mut pestiin perjantaina. Musta tuli taas sellainen äklön valkoinen ja kaikki hyvät hajut oli turkista peitetty jollain shamppoo hajulla - nuo ihmiset ei kyllä ollenkaan tajua mistä koirat tykkää. Kaiken huippu oli kuitenkin se että sekä lauantain ja sunnuntain lenkillä mulla piti olla puku päällä! Te tiedätte sen puvun. Just se hirvittävä. Ekaks mä taas ajattelin etten kyllä lähde mihinkään. Mutta sitten muistin ne kaikki hajut - oli ihan pakko lähtee mukaan. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin sunnuntaina mä unohdin että mulla oli puku päällä.

Matkalla kotiinpäin mulle tuli hepuli, niinkuin mulle aina tulee, mutta tällä kertaa se tapahtui puku päällä. Ei ollu yhtään vaikeeta juosta ojasta metsään ja metsästä tielle ja kaivaa kuoppaaa ja hypätä syliin ja juosta karkuun ja tehdä kaikkia noita ADHD juttuja mitä mä teen silloin kun hepuli iskee.

Tänään mut ikuistettiin kun mä nukuin poirtaissa - siinä on hyvä mukkua - koittaisivat itsekin, nuo ihmiset!

Viki

Jo 5000 käyntikertaa Vikin sivuilla!

Enpä olisi uskonut sillo kun kun tätä blogi hommaa aloittelin, että joku muu kuin minä itse olisi tästä koko asiasta kiinnostunut! Nyt 11kk myöhemmin huomaan että kövijöitä sivulla on jo 5000! No kyllähän mä teidän että oma perhe varmaan parhaipna päivinä saa aikaan 4 käyntiä, mutta ilmeisesti Vikin toilailut kiinnostavat myös muita!

Eilen meillä oli taas agility. Ilmassa oli jotain kummallista - tosi moni koira ei totellut alkuunkaan käskyjä. Kolme eri koiraa karkasi naapurikentälle. Yksi niistä jopa kolmesti. Kaksi suurta urosta uhitteli toisilleen sillä seurauksella, että toista oli koko ajan pidettävä remmissä kiinni. Viki oli tosi kiltisti. Se oli ainoa tyttö paikalla. Se tykkää niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon siitä hyppimisestä. Eilen mun piti opettaa sille uusi käsky. 'Odota' käsky ei ollut tarpeeksi voimakas pitämään tytön esteen toisella puolella. Odota on enemmän sellainen sana mitä käytän lenkillä kun haluan että Viki odottaa mua (olen aika osuvasti osannut valita tuon käskysanan ;) )Opetin siis Vikille mitä 'paikalla' tarkoittaa. Siinä hyppelyn lomassa se sitten hiffas myös sen uuden käskyn.

Itsenäisyyspäivä paraati

Tänään, Suomen itsenäisyyspäivänä, olimme taas pitkästä aikaa mukana lagottolenkillä! Sää oli mitä mainioin. Yöllä oli ollut pientä pakkasta ja maa oli vielä vähän jäässä. Koiria tällä kertaa oli paikalla vain kolme. Vikin lisäksi paikalla oli kaksi 'papparaista'. Viki teki parhaansa saada vanhat herrat leikkimään. Välillä hän onnistuikin tehtävässän. Kivaa lenkillä oli, vaikka Viki ei tällä kertaa löytänyt sieltä riehumiskaveria. Viki hyppi ja pomppi kuin pikku pentu ja se taisi nauraa koko ajan!

Lenkiltä löytyi esimerkiksi myyrä. Myyrän kävi valitettavasti huonosti... Myöhemmin vastaan tuli korjavaljakko, joka veti perässään mönkijää. Siinä meinasi tulla paniikki, kun koirat piti yhtäkkiä kytkeä. Viki taisi säikähtää oikein kunnolla. No onneksi lenkkiä oli vielä jäljellä - ja kotiin viemiseksi jäi positiivinen mieli!

Räntäsadetta

Tänään sataa räntää ja vettä. Välillä vettä, sitten taas räntää. Viki jäi portinpieleen seisomaan ja tuijotti mun perään kun lähdin kävelylle. Näin oikein kun se mietti: "Onko tuo hullu? Pitääkö oikeasti mennä lenkille? Tulee kylmä. Ei haittaa jos mä saan ruuan nyt heti! Voidaan jättää lenkki väliin." Sain huuta koiran luokse, ennenkuin se tajusi että me ihan oikeasti mennään kävelemään sateeseen. Vastahakoisuus loppui lyhyeen. Muutaman sadan metrin päästä kotoa Viki oli ihan entisellään - juoksi edes takaisin etsien jäniksenpapanoita tai jopa sitä jänistä. Viime aikoina Viki on ahkerasti jahdannut jäniksiä ja rusakoita.

Eilen pahallamme istui iso harmaan valkoinen jänis. Se näytti todella suurelta ja pullealta. Vaikka Viki tuli ulos, jänis vain istui ja tuijiotti. Ilman että Viki huomasi, jänis poistui taka vasemmalle. Kun jäniksen hajut kantautuivat Vikin nokkaan asti, sen jalkoihin tuli vipinää. Jänistä se ei kuitenkaan enää onnistunut löytämään!

Kinkku kiusaa

Paistoin viime yönä takassa pienen kinkun. Tuoksut takasta, kiusasi Vikiä koko yön! Se oli vielä levottomampi kuin tavallisesti. Vikin mielestä kinkku oli toooooosi hyvä kun se aamulla sai maistaa palan. Kannatti odottaa.

Lunta ei enää ole. Ulkona on reilusti plus asteita - taas on pimeetä.

Possu onkin kiva kaveri!

Viki sai joulukalenterin! Ihanan koirien suklaakalenterin! Ei se kyllä ymmärtänyt kun sanoin ettei se saa sitä vielä. Se olis heti halunut rikkoa sen.

Nykyään possu ei ole enää kamala lelu. Siinä meni yli viikko ennen kuin Viki suostui katsomaan röhisevää uutta lelua päin. Mutta sitten päätin saada koiran kiinnostumaan lelusta. Otin possun syliin ja silitin sitä. Possu röhisi mulle kiitokseksi huomiosta. Ei mennyt kauan kun Viki halusi possun. Ensin se kantoi sitä varovasti yhdestä korvasta roikottaen. Sitten se pikkuhiljaa tuli rohkeammaksi. Nyt possu on hyvä kaveri. Kun pyytää Vikin tuomaan possun, se osaa hakea oikean lelun! Wanilla ei saanutkaan joululahjaa...

Sitten mulla olis vielä kysymys kaikille Lagoton omistajille: Miten koiranne selviävät lumesta? Tuleeko teillä aina vähintään kolme kiloa lunta mukaan sisälle? Onko lyhyt vai pitkä turkki parempi talvella? Kestääkö Lagotto kylmää? Vikin turkki on heti täynnä lumipaakkuja. Paakut tarttuvat ikävästi myös polkuanturoiden väliin.
Vähän kyllä valehtelin - tässä oli paljon enemmän kuin yksi kysymys :)

Vihdoinkin metsään!

Talvi tuli sillä aikaa kun kävin työmatkalla!

Maassa on kunnolla lunta ja ulkona on muutama aste pakkasta. Tänään menimme Vikin kanssa metsään. Ensimmäinen kerta huru pitkään aikaan. Viimeksi kun käytiin metsälenkillä, osassa puista oli vielä lehtiä. Nyt kaikki oli ihanan valkoista! Mulla oli kamera mukana ja sain ikuistettua ihanan talvisen maiseman. Vikin onnellisuus näkyy kuvista!

Viki nautti. Kun maassa oli puhdas valkoinen lumi, sai huomata ettei Viki olekkaan vitivalkoinen. Se on oikeastaan aika kellertävä.

Eilen kun kävimme iltalenkillä klo 9 aikaan sattui aika jännä juttu. Tai ainakaan minä en ennen ollut sellaista nähnnyt. Kaksi joutsenta lensi ylitsemme hyvin matalalla. Joutsenet olivat ihan hiljaa, mutta niiden siipien suhina kuului hyvin. Ikinä ennen en ole nähnnyt joutsenten lentävän pimeässä! Niille oli varmaan tullut kylmä.

Yli kuukausi ilman metsälenkkejä :(

Nyt on kulunut jo 5 viikkoa siitä kun minä loukkasin jalkani. Viki ei ole päässyt metsään sen jälkeen. Eilen huomasin että Viki on lihonnut. Onhan se muutenkin iso tyttö ja yksi vuotta, mutta se on myös lihonnut. Luulenpa että se johtuu vain siitä ettei olla käyty kunnon lenkeillä.

Nilkka on edelleen kipeä ja turvonnut - liikuntakielto on viellä päällä. Pästäänköhän metsään vielä ennen lumentuloa?

Terveisiä Kööpenhaminasta! Onkohan Vikillä ikävä? Mulla on!

"Minun pieni enkeli" - osa 2 ja 3

Minun pieni enkeli osa 2:
Eilen olinT saunaillassa. Talon isäntä vietti pikkujoulua. Viki jäi siis yksin kotia meidän 11 ja 14 v poikien kanssa. Tulin kotia puoli kahdeltatoista. VIki otti minut raikuvati vastaan. Sisäänpäästyäni, huomasin ensin että keittiönlattia oli täynnä puoliksi pureksletuja lakuja... Olin jättänyt keittiön ruokapöydälle karkkipussin. Siinä oli ollut suklaarusinoita ja lakuja. Enää jäljellä ei ollut muuta kun juuri nuo mutamat lakujämät. Onneksi siinä karkkipussissa ei kuitenkaan ollut kovin paljon jäljellä.
Kun menin olohuoneeseen, huomasin toisen yllätyksen. Sieltä löysin pientä muovisilppua. arkempi analyysi silpusta osoitti että kyseessä oli kuivaliha pakkaus. Olimme aikaisemmin päivällä lasten kanssa maistaneet tätä cowboy herkkua. Viki taisi tykätä siitä paremmin kuin me...

Minun pieni enkeli osa 3:
Äsken olin pesemässä pyykkiä kun kuulin lasien kolinaa keittiöstä. Menin keittiöön. Seillä minun pieni enkeli seisoi keskellä keittiön pöytää! Minun adrenaliini taso nousi silmänräpäyksessä -"enkeli" sai siivet ja lensi pöydältä alas. Että kehtaa -seistä keskellä pöytää! Yritti tuossa äsken tuoda mulle palloa - mä vain murisin sille...

Saa nähdä kuinka pitkä tästä sarjasta tulee. Jotenkin minulla on sellainen olo että tästä joi tulla pitkä jatkosarja...

Saakohan Viki joulukalenterin?

Ostin äsken lapsille Dumble joulukalenterit. Viime vuonna katselin kaupassa koirien joulukalenteria ja huokailin: "Olispa mulla koira..."

Nyt mulla on koira. Saakohan Viki joulukalenterin?

"Minun pieni enkeli"

Ainakin Vikin mielestä oli hyvää! Taisi saada himonsaa tyydytettyä kun ei kuitenkaan ollut syönnyt kaikkia...


Eli tarina meni näin:

Itapäivä kahvin jälkeen rukapöydälle jää isoon muoviastiaan, pipareita. Koko porukka meni kauppaan ja Viki jäi yksin kotia. Vähän ihmettelin vaisua vastaaotto kun tulimme kotiin. No Viki innostui kuitenkin heti syömään uutta kaupasta tuotua luuta. Kun luu oli syöty, minun pikkuinen enkeli siirty pedilleen, joka oli olohuoneen nurkassa. Ihmettelin rapinaa joka sieltä kuului. Yhtäkkiä huomasin, että "minun pieni enkeli" syö siellä pipareita suoraan purkista! Ihmetys oli vieläkin suurempi kun huomasin että purkki oli melkein tyhjä! "Minun pieni enkeli" oli syönnyt noin 300 grammaa Annan pikarkakkuja!

Vikin ilme paljasti heti että se tiesi olevansa pahuudenteossa. Korvat oli taakseppäin kääntyneet ja pää alhaalla, ihan niinkun se olisi halunut sanoa: "Se oli ihan vahinko! Se purkki vain tippui lattialle, en mä sitä kyllä olis pöydältä ottanu!". Koko koira tuoksui ihanan jouluiselta. Luulin että edessä olisi rankka yö (siis että maha olisi kipeä Vikillä). Onneksi niin ei käynnyt. Mitään muuta vahinkoa ei tästä tapatumasta ommeksi koitunut kun purkillinen pipareita ja katuavainen koira.

Nyt mä oon yks vuotta!

Tänään ne sit oli ne synttärit. Luulin että ne 'synttärit' olis ollu jotain syötävää. Mutta eihän ne ollu... Sanovat että mä oon nyt 'iso tyttö' ja 'yksi vuotta'. Mitähän ne oikein tarkoittaa?! Mulle kuitenkin tuotiin lahja. Sekään ei ollu syötävää. Se oli ihana uus peti! Sellainen tarpeeksi iso harmaa ja pehmee. Kai ne oli vihdoin huomanneet, nuo ihmiset, etten mä enää mahdu siihen vanhaan petiin. Mä oon jo pitkään nukkunu puoliks lattialla. Ens yönä mulla on hyvä nukkumapaikka!

Mä sain myös toisen lajhan. Jonkun kamalan röhisevän muovinpalasen. Se on kuullemma röhkivä sika jolla kuuluu leikkiä. Yäk - en meinaa koskea siihen. Voi olla että Wanilla saa sen multa. Mä en tykkää siitä ollenkaan. Siis siitä siasta. Niin, en siis tarkoittanut että Wanilla on sika, vaan että Wanilla saa multa sen sian mistä mä en tykkää.

Äiskä sano mulle että velipoika Lennikin täytti yks vuotta. Ja kaikki mun siskotkin täytti! Onpa kummallista. Lenni oli onnitellutkin ja niin oli Gemmakin (äiti luki sen blogista).

T. Viki

P.s Äiti käski vielä lähettää synttärionnittelut onnittelut kaikille siskoille ja Lennille! Toivottavasti te ette saanneet röhkivää sikaa lahjaksi!

Vikin synttärilahja

Vikin synttärilahja on meidän varastossa piilossa. Viki saa synttärilahjaksi p....................................

Synttäreitä odotellessa...

Torstaina 6.11 meidän tyttö täyttää 1 vuotta! Ajatelkaa - meidän vauva on pian vuoden ikäinen. Vuosi on mennyt tosi nopeasti. Kävimme äsken lahjaostoksilla. En kuitenkaan vielä kerro vitä me ostettiin, ettette vain kerro Vikille!

Sinnikäs herättäjä

Viki oli tänään aamulla tosi sinnikäs herättäjä. Voi olla että matokuuri on pistänyt mahan vähän sekaisin, tai sitten se ei vaan jaksanut nukkua enää. Rummutus (etutassuilla 'tanssiminen' sängynlaidalla) alkoi aikaisin. Kello ei varmaan ollut vielä kuuttakaan. Vähän ennen kahdeksaa annoin viimein periksi. Päästin koiran pihalle ja annoin sille ruokaa.

Ulkona oli ollut kunnon pakkasyö, nurmikko oli ihan valkoinen. Lunta ei kuitenkaan ollut satanut. Menimme lenkille siinä yhdeksän aikaan, silloin maa oli vielä jäässä.

Ihmetys oli suuri kun kaikki vesilammikot oli jäässä! Viki luisteli jäällä ihan kuin Bambi siinä piirretyssä. Kun Viki huomasi että jään alla on vettä, sen tietysti piti kaivaa vesi esiin sieltä. Jään kaivaminen taisi sattua tassuihin, tai sitten se ei vaan ollutkaan niin hauskaa. Se leikki siis loppui aika lyhyeen.















Ammu oli tosi hiljainen. Auton ääniä ei kuulunut. Oli ihan tyyntä. Pienestä , varjossa olevasta, metsiköstä kuului tippuvien vesipisaroiden ääniä - aamuauringon säteet osuivat puiden latvoihin ja sulatti jäähileet oksilta. Nämä äänet olivat tietysti taas jotain uutta ja jännittävää. Viki yritti löytää äänien aiheuttajan. Luulempa että alkuperä jäi Vikille mysteeriksi.

Näin pienistä asioista voi saada tosi hyvän mielen! Jollei minulla olis koiraa, en olisi näitäkään yksinkertaisia iloja koennut.

Korvatulehdus...

Nyt se sitten iski. Vikin ensimmäinen korvatulehdus. Tänään sain vihdoin Vikin käytettyä eläinlääkärillä. Toinen korva on jo jonkin aikaa vuotanut ruskeaa töhnää ja Viki on raapinnut sitä. Olen parhaani mukaan hoitanut sitä putsaamalla. Nyt tuli sitten kahden viikon korvatippakuuri. Viki inhoo sitä kun kosken sen korviin. Jos kasvattaja Kaiju näkin kuinka huonosti olen nyppinyt korvakarvat Vikiltä, se varmaan olis mulle vähän kiukkuinen, niin ja syytä olisikin. Lääkäri sanoi, että Vikillä kasvaa karvoja melkein tärykalvoon saakka! Eli kun saadaan korvat kuntoon alkaa nyppiminen. Auts.

Nyt on mennyt yli kaks viikkoa siitä kun olemme viimeksi käynneet metsälenkillä. Nilkkani on edelleen kipeä. Fysioterapeytti sanoi että metsään ei ole mitään asiaa, eikä korkokenkiä saa käyttää. No en mä niitä metsään olis laittaannukaan - niitä korkokenkiä. Hah haa (nauran itse, ehkä kukaan muu ei ymmärrä mun puujalkavitsejä). Ehkä taas ensviikolla pääsee metsään?! Toivossa on hyvä elää.

Vikin pelot

Viki pelkää mm. sateenvarjoja. Sen sain huomata ensimmäisen kerran kun Viki oli ihan pentu. Tämä pelko ei ole tytöltä kadonnut ajan myötä minnekään. Edelleen sateenvarjot ovat tosi pelottavia.

Muistaakseni olen kesällä kirjoittanut niistä kamalista 'sarvista' joka nousee maasta Aurajoen rannoilla. Vikin mielestä ne sarvet (joihin veneitä kiinnitetään) on tosi pelottavia, niitä ei voi edes mennä nuuskimaan!

Uusin pelko, on pelko piippauksia kohtaan! Mutta vain tietyt piippaukset. Jos esim palohälytin soi se ei Vikiä hetkauta. Mutta auta armias jos Big Brother talon asukkaat käyvät kaupassa! Jos joku teistä seuraa tätä laatuviihdettä, kiinnittäkää seuraavalla kerralla huomiota siihen Siwan kassakoneen piippauksiin! Ne saa Vikiin vauhtia. Yleensä se nukkuu kun katon telkkaria, mutta kun nuo piippaukset kuuluu se on heti pystyssä murisemassa ja uikuttamassa. Se on heti ihan täynnä adrenaliinia. En oikeastaan tiedä onko se pelko tai ärtymys joka täyttää koiran. Saman reaktion koirassa sai aikaan meidän sähköinen keittiövaaán piippaus ja pojan kello kun se aamulla piti asettaa talviaikaan. Hassuja nuo koirat. Mitä sun koira mahtaa pelätä? Olen kuullut että varsinkin Lagotoilla on näitä kummallisuuksia. Hillo, Vikin iskä, pelkää muovipusseja!

Jo 100 juttua kirjoitettu!

Kun kirjoiten ensimmäistä juttua Vikin blogiin oli tammikuu. Tarkalleen tammikuun 14. pv. Enpä silloin olisi uskonut että näitä tekstejä tulee blogiin näin paljon!

Viime aikoina olen taistellut Vikin kanssa eteisessä joka lenkin jälkeen. Neiti pistää aina ranttaliksi kun panta pitää ottaa pois kaulasta! Sen vikkelät etutassut ehtii melkein aina väliin, tai sitten se nousee takatassuille. En voi ymmärtää miksi me joka kerta käydään sama sirkus läpi. Olen päättänyt saada tämän riehumisen kitkettyä pois. Sama ongelma oli muuten Agilitykentällä. Vuorojen välissä koira on kytkettävä ja suorituksen aikana koiralla ei saa olla pantaa. Ajattelin voittaa tämän taistelun väsyyttämis taktiikkaa - mitään ei tapahdu ennenkun tyttö rauhoittuu ja antaa ottaa pannan nätisti pois. Onko jollain muita ideoita?

Saunakoira

Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että Viki tykkää saunasta. Eilen se taas näytti meille kuinka paljon se saunomisesta nauttii.

Viki kapuaa aina ketterästi ylälauteelle ennenkuin kukaan muu ehtii ja valitsee parhaan paikan, eli se pääty lauteilta missä minä haluan istua. Mutisten se sitten käskystä siirtyy keskemmälle lauteita. Ulos saunasta Viki pääse itse, sisäpuolelta ovi aukeaa tassulla työntämällä. Mutta heti kun saunanovi on sulkeutunut, Viki haluaa takaisin löylyyn. Saunan jälkeen Viki ei käy suihkussa, vaan karkaa olohuoneen sohvalle vilvoittelemaan.

Turhaa mutinaa

Turhaan äippä mutisee perheen MIEHILLE ne on musta ihan hyvin hoitannu mua. Taitaa äiti vaan olla kade kun sitä ei hoideta yhtä hyvin. T.Viki

Onneksi on kavereita!

Viki on tänä viikonloppuna päässyt tosi vähän ulos lenkille. Nuo muut perheenjäsenet ovat olleet uskomattoman laiskoja viemään Vikiä ulos! No eihän se ole ollut mikään yllätys. Tulin äsken sisälle. Kävin nilkuttaen ulkona Vikin kanssa. Onneksi Vikillä on kavereita! Ensin pellolle ilmestyi Elli, Vikin seuraksi. Koirat juoksivat innoissaan edes takaisin. Näki oikein miten Viki nautti. Sitten kun Elli jatkoi matkaa, niin Helmi tuli vastaan! Siitä alkoi uudet juoksurundit! Nyt Viki on tyytyväinen.

Niin siinä sitten kävi...

Keskiviikkona oli ihan ok ilma. Kävin kotimatkalla töistä ostamassa itselleni uuden vettäpitävän ulkoilupuvun. Uusi puku päällä suuntasin Vikin ja poikani kanssa lenkille. Meidän oli tarkoitus kiertää 'mastolenkki'. Päätimme että mennään sänkipeltoa pitkin. Viki jostain syystä epäröi hypätä pellolle, vaikka oja jonka yli piti hypätä, oli aika pieni. Kun Viki ei suostunut menemään ensin sanoin ääneen "no mä meen sitten!" Niin sinä sitten kävi että nilkka petti alta! Kun astuin ojan yli tunsin viiltävää kipua nilkassa. Olin ihan varma että nyt meni luut poikki. Viki ihmetteli mitä mä siinä maassa makoilen. Löysin etsiskelyn jälkeen puhelimen taskustani. Soitin miehelleni joka onneksi oli kotona. Hän tuli hakemaan minut autolla ja poika vei vastahakoisen koiran kotia. Ajoimme suoraan terveyskeskukseen, josta minut passitettiin TYKSiin röntgeniin. Onneksi mitään ei olut mennyt rikki! Kyseessä oli vain venähdys. Muutaman päivän - viikon verran on käytettävä keppejä, mutta jalkaa saa käyttää niin paljon kun pystyy. Viki oli tosi innoissaan kun vihdoin tulin kotia. Ihmetteli kyllä että: "Miksi äitillä on tuollaiset kepit? Miks se makoilee vain sohvalla tyyny jalan alla? Miks se ei vie mua iltalenkille?"

Nyt muutaman päivän jälkeen nilkka on edelleen turvonnut ja arka, mutta paljon paremmassa kunnossa jo. Olen edelleen käyttänyt keppejä ja Vikin ulkoiluttaminen on jäännyt todella vähiin. Mun parhaalla apurilla, nuoremmalla pojalla, on ollut kuumetta ja kurkkukipua. Viki on ollut todella ihmeissään kun lenkille sen kanssa on lähtenyt isoveli!

Saa nähdä päästäänkö ensiviikolla agilityyn. Huominen Lagottolenkki jää ainakin väliin...

"Määhän sanoin että mää en ala :("

Tuo äiti sanoi että mennään lenkille. Mä innostun aina lenkistä! Se on parasta mitä voi tehdä syömisen jälkeen. Mutta tiiättekö mitä? Se kaivoi esiin sen sadepuvun! Se kamalan rätin minkä se on ostannu mulle. Mä muka kastun ja oon ihan likanen, jos mennään ulos ilman sitä pukua. Mä en kyllä ala! Mä oon ja sanonnu, että mä en sitä käytä. Se otti vielä kuvankin. Katsokaa, yök!

Lenkille kun mentiin, niin mä jäin seisomaan paikalle - en liikkunut mihinkään. En kävele puku päällä ajattelin. Sitten se äiti laittoi mut kiinni. Mä yritin vielä jarrutella. Iskin molemmat etutassut maahan jarruksi. Se vaan suuttu mulle, sano että nyt on käveltävä. Päätin, että tarpeitani en ainakaan tee tuo puku päällä. Vaikka mulla oli kyllä kauhea hätä...

Kun tultiin sellaiseen risteykseen, josta tiedän että pääsee kotiin päin, niin yritin siitä kääntyä. Yleensä mä aina haluan siitä kohdin jatkaa vielä matkaa, mutta nyt mä halusin kotiin. No mun oli pakko jatkaa kun olin kerran narussa kiinni. Sitten kun me oltiin kävelty jo vartin verran, en voinnut enään pidätellä. Mun oli ihan pakko käydä pissalla vaikka mulla oli se puku. Nöyryyttävää. Kumma kyllä niin äiti kehu mua, kehu ihan kun pentua kehutaan kun se käy pissalla. Miksiköhän se niin teki? Olin kuitenkin edelleen sitä mieltä että kakkalla en kyllä käy.

Sitten kun olin jo melkein kotona niin näin Ellin. Se haukku mulle ihan hirveesti. Yritti juosta karkuunkin. No sitten mä kyllä jo vähän unohdin tuon puvun - leikkimien kaverin kans on kivaa!

Rockykin tuli paikalle. Me leikittiin kaikki kolme. Enemmän mä halusin leikkiä Rockyn kans, se on poika! Tuo Elli on sellainen pentu vielä. Jollet kerro kellekään, niin voin kyllä myöntää että mä tykkään Ellistä ihan yhtä paljon mutta tuo Rockyhan on poika!

Kun tultiin kotia, olin ihan puhdas vaikka olin leikkinyt kavereiden kans. Äiti sano että se oli sen puvun ansiota. Mä en oikein usko sitä. Mä osaan kyllä leikkiä niin etten tuu likaiseks. Asiat kuitenkin meni ihan niin kun olin päättänyt - en käynny kakkalla puku päällä!

T: Viki

Lisää kuvia agility kentältä

Mun apuri innostui ottamaan paljon kuvia agilitykentältä. Tässä niistä parhaat:




"Ai tästäkö? Eivai? No mistä sitte?"

"Olisit heti sanonnu että renkaan läpi pitää hypätä!"

Ensi viikolla treenit jatkuvat hallissa.

Aamulla Vikille tuli itku - se ei muistannut mihin oli illalla jättänyt luun! Etsiskelyn jälkeen luu kuitenkin löytyi ja Vikin päivä oli pelastettu.

Silloin kun minä en ole kotona, Viki nukkuu portaissa! Se kuulemma kantaa sinne myös "unikaverin". Minä en ikinä ole nähnnyt että se nukkuisi portaissa.

Kuvia kentältä

Tänään agilityperuskurssi jatkui. Viki taisi tietää jo kotona minne olimme menossa. Kun päästiin kentälle se tuskin malttoi odottaa että pääsee hyppimään. Eiliset opit oli pysynyt hyvin muistissa, eikä edes umpitunneli ollut enää pelottava. Pienen houkuttelun jälkeen Viki meni myös sinne vapaaehtoisesti. Siitä ei valitettavasti tullu kuvaa. Kuva on vain siitä, kun Viki on pussin sisällä!
Vaikka hyppiminen oli tosi kivaa - luulen että kaiksta paras este Vikin mielestä kuitenkin oli puomi! Sinne se oikein halusi kiivetä. Tällä koiralla ei ole korkean paikan kammoa.

Luulempa että meidän agilityharrastus jatkuu ens tiistaina...

Agility!

Vikin mielestä agility on kivaa! Vietimme tänään neljä tuntia 'koirien hyppyradalla' - huommenna on vielä toiset neljä tuntia koulutusta. Etukäteen ajattelin että tuo aika olis ollu liian pitkä, luulin että Viki ei jaksa keskittyä niin kauan. Mutta Viki nautti. Se hyppi ja pomppi sydämmensä kyllyydesä! Jälleen kerran sain huomata miten nopea se on oppimaan. Vaikka uusia käskyjä tuli liukuhihnalta ("aita", "avo", "pöytä", "puomi", "muuri", "umpi", "kiipee", "piiiitkä"), niin niiden sanoma meni nopeasti perille. Myös vanhat käskyt oli ahkerassa käytössä ("tänne", "luokse", "odota", "ohita"). Ainoa este josta Viki ei tykännyt oli umpitunneli. Ei ollu hauskaa mennä sellaiseen pimeään pussiin.

Huomenna koitan muistaa ottaa kameran mukaan. Luulempa että minuun ja minun koiraan iski agilitykärpänen. Mellä oli tosi hauska päivä! Sääkin oli meidän puolella, Kaarinassa satoi vettä mutta Turussa koulutuskentällä saimme nauttia auringosta!

Pimeät illat

Jos iltalenkin haluaa tehdä valoisaan aikaan, ulos on lähdettävä jo puoli kahdeksan aikaan. Kahdeksalta on jo ihan pimeetä. Yhden hyvän puolen olen löytänyt tuosta valkoisesta turkinväristä - koira näkyy hyvin myös pimeessä!
Myös aamulenkit joutuu nykyään tekemään pimeydessä. Ikävää.

Hyvästi sitruunapanta!

Tänään kävin viemässä sitruunapannan takaisin Happy Petiin. Koska Vikistä saman tien tuli 'mykkä', olen sitä mieltä että mun ei ainakaan tässä vaiheessa kannata ostaa omaa pantaa. 20€ viikkovuokralla voin aika monta viikkoa tarvittaessa vuokrata pannan. Jos pannan ostaa omaksi se maksaa noin 140€!

Viki oppi siis saman tien että tapahtuu jotain ikävää jos haukkuu. Kumma kyllä, se ei osannut yhdistää sitä pantaan. Osasyy siihen saattaa olla se että, kerran kun panta oli olohuoneenpöydällä, Viki haukkui pöydän vieressä ja sai suihkun suoraan nenälle!

Kotona on tosi hiljasta. Oikeesti mua vähän säälittää tuo koira. Reppana, nyt ei voi enään haukkua. Ennen se oli sen 'päätehtävä' :´(

Jälleen kerran tuli siis todistettua kuinka helposti Lagotto oppii. Pelottavan helposti. Näin helposti Lagotto oppii myös niitä ei toivottuja asioita...

Ens viikonloppuna menemme agility alkeiskurssille! Hyvä ystäväni vetää kurssin, ja kysyi halutaanko me mukaan. Tottakai me halutaan! Saa nähdä oppiiko Viki agilitynkin helposti!?

Video: serkukset Lilli ja Viki

Näin hienosti Viki opetti Lillin haukkumaan!

Kanttarellikurssi!

Ystävälliset Lagotto-omistajat järjestivät kanttarellietsinnän pikakurssin. Ensimmäisellä kerralla emme valitettavasti ehtineet osallistumaan, joten me saimme oppia kaiken yhdessä sessiossa! Viki tajusi heti mikä oli homman nimi. Valitettavasi ei olla päästy harjoittelemaan tiistain jälkeen. Mulla ei oo yhtään kanttarellia. Koska harjoittelu on kesken, en voi vielä pyytää Vikiä etsimään, jollen ole varma että sieltä löytyy sieniä. No, nyt kuitenkin tiedän miten harjoittelu kannattaa tehdä. Viimeistään ens syksynä pitää jatkaa harjoittelua.

Paikalla taisi olla 7 Lagottoa. Sienietsinnän jälkeen menimme vielä lenkille. Koirat viihtyivät yhdessä ja saimme nähdä kauniin auringonlaskun.

P.s Jos klikkaat kuvaa, se avautuu suurempana kuvana jonka voit tallentaa itsellesi!

Sitruuna panta

Maanantaina kävin vuokraamassa sitruunahaukunestopannan Happy Petistä. Viikko vuokra on 20€. Sunnuntaina Pirkkalassa mulla tuli pinna täyteen, kun Viki jaksoi kerjätä huomiota kaukkumalla. Se oli niin mustis kun ihmiset huomioivat Lilli pentua, eikä sitä.

Maanantai iltana Viki haukkui tasan 3 kertaa!

1. "Hau! APUA MITÄ TAPAHTU? MIKÄ TUO ÄÄNI OLI? MIKÄ HAISEE????? YÄK - SITRUUNAA"


2. "Hau! Apua - tuo ääni ja haju tulee kun mä haukun. Mä en enään ikinä hauku. Äiti mä lupaan!"


3. "Hau! Se oli vahinko - mä unohdin - en enään ikinä hauku. Mä lupaan ja vannon, ihan oikeasti mä lupaan!"

Tiistaina mulla oli mykkä koira. Kunnes menimme: SIENIKURSSILLE! Siitä lupaan kertoa enemmän myöhemmin.

Lagotto oppii todella nopeast tuolla syy - seuraus periaatteella, tai ainakin medän Vicky oppi!

Lisää viime viikonlopusta

Serkkutyttö Wanilla ilmestyi näyttelyalueelle juuri kun olimme hyvästelleet Lennin. Lennillä oli kiire mökille sienimetsään. Kuulin että sienet löytyy jo, mutta että ne ehtivät välillä upota Lennin suuhun ennenkun poimija ehtii paikalle : ) Kunnon sienikoira! (Lenni, olisi kiva jos lähettäisit itsestäs kuvan!)

Wanilla (joka siis on espanjan vesikoira) osallistui ensimmäiseen näyttelyynsä! Sillä meni tosi hienosti. Se osasi käyttäytyä hyvin ja sai lisäksi arvostelussa maininnan hyvästä luonteestaan. Kun Wanillan työy oli ohi, koirat pääsivät vihdoin juoksemaan! Riemu repesi ja tytöt halasivat toisiaan.

Valitettavasti aika taas loppui kesken ja oli aika ajaa kotiinpäin - tai meidän tapauksessa takaisin Pirkkalaan toista serkkua, Lilliä, katsomaan. Lilli ja Viki jaksoivat painia koko illan.

Sunnuntaina tulimme niin ajoissa kotia, että ehdimme Vikin kanssa mennä nauttimaan aurinkoisesta säästä. Menimme pitkälle lenkille. Eikö ole kumma - näin edustava koira sai edellisenä päivänä sinisen näyttelyssä!

Lisäsin sivun alareunaan koko arvostelun näyttelystä.

Lilli, näyttely ja paljon muuta

Tänä viikonloppuna on ollut paljon tapahtumia! Viki on ihan poikki. Odottaa varmaan että arki alkaa, ja saa nukkua aamupäivät.

Perjantaina ajelimme Pirkkalaan, Lilli pentua tapaamaan. Lilli on vasta 9vk vanha Cotton pentu! Vikin uusin serkku! Lilli oli pieni. Toooooooosi pieni. Ihan kuin kissanpentu. Yhtä pehmeä ja pörröinen, tassutkin oli yhtä pehmeät kuin kissalla. Viki oli oikea jättiläinen Lillin vieressä. Lilli ole suurinpiirtein Vikin pään kokoinen. Ekaks Lilliä pelotti paljon - joku valkoinen jättikoira tuli sen taloon. Lilli juoksi suoraan sängyn alle piiloon. Ajattelin että tästä ei tuu mitään... Jonkin ajan kuluttua, kun olimme pentua pissattamassa nurmikolla, koirat kuitenkin innostui leikkimään. Lilli pomppi kuin popcorni Vikin ympärillä. Nyt oli Vikin vuoro ihmetellä - Onko tuo 'marsu' oikeasti elävä? Meidän Viki on niin kiltti, että se erehty luulemaan pennun leikkimurinaa oikeaksi, ja alistu murinalle. Ihan oikeasti, meidän 10kk, 13 kg Lagotto, pisti maahan kun 9vk, 1 kg Cotton murisi leikillä! Enää (Päipi katso - kirjoitin 'enää' en 'enään'!) Viki ei kuitenkaan Lillille alistu. Kyllä niille tuli selviksi kuka on pomo. Koirat paini oikeastaan aina kun Lilli oli hereellä. Oli ihanaa katsoa kun Lilliputti ja Jätti paini! Viki ei oikein aina muistanut kuinka paljon isompi Lilliä se on. Lagotto kun on, niin Viki leikkii aina käyttäen etutassuja. Kun etutassu on yhtä iso kun painikaveri, niin pitää olla tosi varovainen. Toisaaltaan Lilli puri Vikiä milloin mistäkin, terävillä maitohampaillaan. Välillä se roikkui Vikin huulessa, välillä hännässä. Ylimmät ystävät koirista kuitenkin tuli - ja se on hyvä juttu, tulevat kuitenkin näkemään toisensa vielä moneen kertaan.

Lauantai aamuna pakkasin Vikin autoon ja lähdimme kahdestaan ajelemaan Hyvinkään näyttelyä kohti. Ilma oli viileä, matkanvarrella ulkolämpötila oli alhaimmillaan 2 astetta! Junioriluokassa oli 5 osallistujaa - tosi paljon kun lagottoja oli yhteensä vain 14! Niin siinä sitten kävi että Viki sai ainoana luokassaan sinisen nauhan (kaikki muut saivat punaiset). Arvostelu oli oikeastaan aika positiivinen. Aino mitä nyt negatiivista oli niin liitty turkin kiharoihin (pitäis kihartua paremmin) ja häntään (liian matala hännän kiinnitys, tai jotain siihen suuntaan). Luulempa että Viki sai tuon sinisen käyttäytymisensä ansiosta. Ensin se pelästyi kun tuomari tuli luokse, sitten se ei juossut vierelläni nätisti, vaan hyppi ja pomppi (Kävin lukemassa Gemman blogia - taitaa meidän koirat olla sukua toisilleen ; )). Kaiken kukkuraksi se vielä yritti kiivetä tuomarin syliin, kun tuomari tuli katsomaan hampaat... Kehän laidalla Lenni seurasi siskonsa pelleilyä kehässä - Lenni muuten osaa käyttäytyä hienosti kehässä! Nyt Lenni ei kuitenkaan osallistunut, vaan oli tullut Vikiä moikkaamaan. Oli tosi kiva nähdä, vaikka nähtiin vain lyhyt hetki. Koirat kuitenkin tunsivat toisensa!

Nyt minulla 'loppuu aika'. En ehdi enempää kirjoittamaan tänään. Mun piti vielä kirjoittaa Wanillasta ja tämänpäiväisestä lenkistä. Säästän kuitenkin ne tarinat huomiseksi!

Kysely Frodolta

Heippa,

Olen Vikin siskon Frodon emäntä ja ajattelin kysäistä sellaista asiaa että onko vikillä ollut mitään allergisia oireita? Muistelisin että joskus pentutapaamisessa mainittiin että jotain näppylöitä on ollut? Meillä on Frodon kanssa vähän hankala tilanne kun koira on ilmeisesti atooppinen. Allergia näkyy sekundaariinfektioina es. nyt on jo toista kertaa hiivatulehdukset tassuissa ja korvassa. Lisäksi koira nuoli jalkojaan melkein vereslihalle. Kortisonilla saatiin kuriin, olen kokeillut muutamia ruokia (myös eläinlääkiriltä saatavaa allergiaruokaa) mutta nyt ajattelin siirtyä kotiluomuruokintaan. Jos allergeeni on joku ilman kautta tuleva niin silloinhan on kyllä vaikea estää oireita. Surettaa frodon puolesta kun se koko ajan kutisee ja raapii itseään :(
Kyselisin vaan sisarusten tilannetta että onko muilla pennuilla ollut mitään oireita?

terv. Milla ja Frodo

Moi!

Harmi että Frodolle on iskenyt allergia...Viki rapsutteli itseään tosi paljon pentuna. Tein Yrjölän puuroa Kaijun antamien ohjeiden mukaan, ja aina kun se söi sitä, niin tuli näppylöitä. Nyt syötän sille pelkästään tuota Nutron Choisen Lamb & Rice ruokaa. Vaikka monesti mieli tekisi, en anna sille mitään muuta. Jos syötän jotain muuta niin A maha menee sekaisin ja B tulee näppylää. Hyvin ollaan kuitenkin pärjätty - näppylät häviää aina itsekseen, Viki ei siis ole tarvinnut minkäänlaista hoitoa. Tänään autossa se söi lihapullia... Saa nähdä tuleeko taas näppylöitä!
Toivon kuitenkin Frodolle kaikkea hyvää jatkossa - toivottavasti se allergian aiheuttaja löytyy. Ehkä joku joka lukee tämä, omistaa allergisen Lagoton. Jos sinulta sellainen löytyy - jättä kommentti tai lähetä s-postia, ehkä pystyt auttamaan Frodoa!

Hyvää syksyn alkua!
Malla ja Viki

Uusi poikakaveri!

Viki on löytänyt uuden poikakaverin! Tänään Viki jo toistamiseen oli leikkimässä Espanjanvesikoira Adin kanssa.

Olimme Vikin kanssa tulossa kotiinpäin 'mastolenkiltä'. Kävelimme sänkipellolla. Mua vähän harmitti että Viki ei ollut sotkinut itseään. Tiesin että koira jokatapauksessa olisi pestävä kotiin tullessa - lauantain näyttelyä varten. Yhtäkkiä Adi ilmestyi pellolle! Se vain oli siinä. Ilmestyi tyhjästä. Kuulin kun sitä huudeltiin metsästä. Pian omistaja kömpi esiin. Koirat painelivat peräkanaa pitkin, poikin peltoa. On aivan ihanaa nähdä kun koirat nauttivat toistensa seurasta. Pellolta löytyi myös paljon ojia (tuo ei kyllä oikeesti voi olla oikea sana ojia, todella outo sana!) joissa tietysti oli vettä ja mutaa. Enään minun ei tarvinnut harmitella, että veisin puhtaan koiran pesulle. Viki oli ihanan likainen, tuoksuikin ihan 'ruusulta'!

Tällähetkellä putipuhdas koira nukkuu sohvalla tuossa mun vierässä. Sillä taitaa olla vähän kylmä.

Match show Kupittaalla

Eilen sunnuntaina olimme Vikin kanssa match showssa Kupittaan kentällä. Piti käydä harjoittelemassa ensiviikonlopun näyttelyä varten. Kuopukseni, joka tykkää yhtä paljon koirista kun minäkin, voitti arpajaisista 15 kg koiranruokaa! Royal Canin Giant breed puppy ruokaa! Palkinto oli siis hyvä ja arvokas (Googlamalla selvisi hinnaksi 66€!), mutta ihan vääränlaista:
1. Viki syö Nutro Choisen Lamb & Rise ruokaa, ei Royal Canin
2. Ruoka oli tarkoitettu alle 8kk ikäiselle koiralle (Vikihän on jo 10kk - iso tyttö)
3. Giant breed - rotu joka aikuisena painaa yli 45kg!
Onneksi Piispanristin Happy Pet ystävällisesti vaihtoi ruuan. Nyt Vikillä on ainakin 25kg ruokaa varastossa. Ruoka ei siis lopu kesken. Ja jos Vicky saisi päättää - se söis kaiken kerrallaan!

Mutta miten siellä mätsärissä sitten kävi? Pentuja oli paikalla paljon -yli 40. Viki sai ensin punaisen, mutta ei sitten sijoittunut 4 parhaan joukkoon. Vikin vastustaja ensimmäiseltä kierrokselta, sijoittui 4 parhaan joukkoon sinisistä. Olin yllättynyt että Viki osasi käyttäytyä niin hienosti. Ensimmäiselä kierroksella se hyppeli minua vastaan, mutta toisella kierroksella ravasi vierelläni kun vanha tekijä. Seisominenkin onnistui hienosti. Olen ylpeä koirastani!

Sänki pellolla

Iso osa pelloista meidän lähellä on puitu. Prlloilla on jäljellä enään kullanvärinen sänki ja olkia. Nyt on meille avautunut ihan uusia ulkoilureittejä! Pelloilla on lisäksi paljon ihania hajuja Vikin mielestä. Kaikkein parasta on kuitenkin se, että pelloilta löytyy paaaaljon ojia joissa on ihanaa rapavettä. Jos ei ehdi kieltämään, niin tyttö on uimassa. Tänään pellolla oli paljon puluja. Niitä oli Vikin mielestä kivaa jahdata. Kaikki pulut pääsi pakoon ja Viki sai hyvät juoksut. Kaikille jäi hyvä mieli!

Qluisa matkalla kotiin!

Pirkkalan Cottonpennun nimi on Qluisa! Sen kotinimeksi tulee Lilli. Siitä meinas ensin tulla Maija, mutta sitten tuo mun aviomies olisi kutsunut sitä 'anopiksi'. Pentu on parhaillaan matkalla Helsingistä uuteen kotiin. Miten niillä mahtaa mennä eka yö?

Meidän Viki tais kyllä vikistä ekana yönä. Ja toisenakin. Sen jälkeen se on nukkunut yöt rauhallisesti. Paitsi niitä jokaöisiä vahtimiskohtauksia - jostain kuuluu ääniä joille on ihan pakko haukkua.

Uudet sakset

Vihdoin sain 'koirakaupasta' ne tilaamani sakset. Ositin ne samalla kun ostin tuon sadepuvun mistä Viki eilen vikisi. Tänään siistein Vikin turkkia, nyt turkin pitäis olla kunnossa näyttelyä varten. Toivottavasti olen osannut trimmata oikein, kovasti yritin kuunnella Kasvattaja Kaijun ohjeita. Tukki on ihanan valkoinen ja pehmoinen! Tosin turkki kuuluisi olla karkea ja kihara. Nyt nuo hennot pentukarvat eivät oikein jaksa kihartua. Mikä siihen oikein auttaisi? Näyttely on 20. pv Hyvinkäällä. Vähän jännittää, en ole koko syksynä ehtinyt koulutuskentällä Vikin kanssa.

Äsken sain puhelinsoiton Pirkkalasta - Cotton pentu muuttaa taloon jo perjantaina! Tuskin maltan odottaa että näemme 'serkku tytön'! Näyttely jälkeen mennään Pirkkalaan. Olen luvannut esittää Vikin rokotustodistuksen jo ovella ;)

'Mää en ala!'

Me käytiin koiratavarakaupassa. Äiti osti mulle jonkun vaatteen, jonkun sadehaalarin. En varmana käytä sitä. Kapassa mulkoilin sitä tätiä, joka puki mulle sen vaatteen. Se ja äiti kehtas nauraa mulle kun nostelin tassuja korkealle ja kävelin sivuttain kun kouluratsu. Kuulin että äiti uhkasi otta kuvan ja laittaa se tänne blogiin ens kerralla kun mulla on puku päällä. Mää en ala. Mulle ei naureta. No, lohdutukseks sain valita kaupasta luun! Se on kyllä oikeastaan aika kiva kauppa, se on täynnä kaikkea hyvää syötävää.

Petteri ja Junnu

Viki haukkuu aina silloin, kun sillä on tylsää ja haluaa huomiota. ja kun sille juttelee se titysti vastaa. On jotenkin outoa tulla kotia kun koira ei hauku. Meidän edesmenneet koirat, tiibetinspanielit Petteri ja Junnu, haukku tosi paljon kun tuli kotia. Se oli oikeastaan aika rasittavaa, aina kotiintulessa oli hirveä meteli ja meno.

Petteri syntyi vuonna 1991 kun anopin koira Geisha sai pentuja. Halusin tyttökoiran, mutta tyttöjä syntyi vain yksi ja se (Nikita) jäi Geishan kaveriksi. Petteri kutsuttiin 'Pusu-Petteriksi'. Se nuoli aina kasvoja tilaisuuden tullen, pitkällä märällä kielellä.

Junnukin synty 1991. Me halusimme Petterille kaverin. Junnu ei pussaillut. Ne harvat kerrat kun siltä sai pusun, yllättyi aina: sen pusut olivat kuivia ja kieli karkea!
'Poikien' yhteis elo ei aina ollut näin ruusuista, ne ei ikinä nukkuneet vierekkäin! Tässä kuvassa Petteri on edessä ja Junnu takana.

Tässä kuvassa Junnu poseeraa.

Vanhuus ja krempat vei ensin Petterin ja sitten vuodenpäästä Junnun. Kaksi ja puolivuotta Junnun poismenon jälkeen, meidän talossa oli vihdoin taas koira. Ihana Viki tuli taloon!

Viimeinen kesäaamu?

Tänään päivä valkeni aurinkoisena ja läpimänä. Viki yritti saada minut sängystä ylös jo kuuden aikaan, periksi herätysyrityksille annoin vähän ennen kahdeksaa. Viki herättää tökkimällä kuonollaan. Märkä, viileä nenä herättä aika helposti...

Otin kameran mukaan aamulenkille. Tänään kuvaukset eivät oikein onnistuneet, vaikka Viki tapansa mukaan poseerasi kameralle. Mulla taisi olla väärät asetukset kamerassa. Lisäks akku loppui kesken. Tuo kuonokuva on kuitenkin mielestäni aika onnistunut!

Onko tässä kuvassa koira? Katso vielä kerra - kyllä se siinä on! Tämä kuva on otettu metsäpaloalueelta. Jos katsoo tarkasti, niin huomaa hiiltyneitä oksia kuvan oikeassa ylälaidassa. Luonto lepyy nopeasti!

Viki täyttää tänään 10kk! Kohta on ensimmäiset synttärit edessä.

Lagotto lenkillä

Tiistaina kävimme 7 muun Lagoton kanssa lenkillä Liedossa. Mulla oli kamera mukana. Metsässä huomasin että olin jättänyt sen autoon. Harmittaa. Viki oli kaikista koirista valkoisin. Muiden väriskaala vaihteli tummanruskeasta vaaleanruskeaan. Koirilla oli tosi hauskaa. Viki kävi aina välillä tarkistamassa että vielä olen tallella. Koirat painelivat pitkin ojanpohjia. Lagotto on Lagotto. Viki yllätti vielä lenkin loppumetreillä. Se kävi uimassa lammessa! Mikään muu koira ei tullut mukaan - ne kahlasivat vain rannassa. Uimareissun jälkeen Viki sai tapansa mukaan hepulin. Siinä samassa se sai villityksi muutaman kaverin. Lenkille lähtiessä minulla oli valkoisin koira, sitä minulla ei enään ollut kun kotiinlähtö koitti...

Coton de Tulear

Ei Vikille tuukkaan Villakoiraserkkua - sille tulee cottonserkku! http://personal.inet.fi/koti/whiteheartlane/pentuja/pentuja.html täältä muuttaa pentu Pirkkalaan kolmen viikon kuluttua! Ihania pentuja...

Viki painoi pellolla täyttä vauhtia kavereiden kanssa nyt iltalenkillä. Tuo valkoinen on Westie Elli ja tuo ruskea on kääpiöpinseri Rocky.