"Minun pieni enkeli" - osa 28

Mun äiti kertoi eilen että se oli lukenut Lissun blogista kuinka siellä oli ollut öiset piparkakkujuhlat. Muistin heti miltä ne maituu - ihania makeita, nam! Muitatteko että äiti on joskus kirjoittanut tänne piparijutun? Itse asiassa taisi olla niin, että siitä nämä "minun pieneksi enkeliksi" haukkumiset alkoi. Sen jutun voitte lukea tästä.

No takaisin asiaan. Tänään pikkuisäntä tuli iloisena koulusta heilutellen piparipussia! "Tässä teille itsetehtyjä piparkakkuja" se sanoi "ne on muuten huuten hyviä!". Mä oon ihan varma että se sanoi sen mulle. Mutta silti mulle kiukuttiin kun olin syönnyt kaikki ihan itse. En jättänyt murustakaan muille.

Terveisin piparintuoksuinen,
Viki

Arpajaiset Anun puutarhassa

Ystäväni Anu pitää upeaa puutarha blogia. Blogin suuren suosin ansiosta hän järjestää arpajaiset!
Arpajaisiin voi osallistua täällä: Anun puutarha - arpajaiset.

Näin koira asioiden pienten puuhastelujen vastapainoksi on kiva välillä käydä katsomassa mitä muut "ammattibloggaajat" oikein tekevät! Anun jutut ja kuvat ovat aina yhtä piristäviä - talvipakkasellakin.

Tästä löydätte toisen suosikki blogini: alegni in office. Tämä on på svenska! Täynnä mahtavia kuvia - ihan kuin suoraan jostain sisustuslehdestä. (Vaikka olen tämän bloggaajan sukulainen, en ole perinyt moista sisustus geeniä...) Sielläkin blogissa on arpajaiset.

Näiden lisäksi luen ahkerasti koira blogeja - niistä enemmän joskus toiste!

Sunnuntai on lepopäivä!

Tänään ei Vikin turkkiin kosketa saksilla tai harjoilla. Vain rapsutuksia on tarjolla!

Valmistelut jatkuu - lauantai

Sunnuntai aamuna suunnattiin kohti Kasvattaja Kaijun kotia. Siellä Viki sai huomiota kun Kaijun omat koirat odottelivat kiltisti. Vikin turkin trimmaus vei melkein kolme tuntia aikaa  Viki jaksoi hienosti. Vein Vihtiin jääkarhun pennun - kotia toin upea linjaisen, sutjakkaan Lagotto Romagnolon. Suurkiitokset Kaijulle!

Visailu kysymys: Mikä näistä koirista on Viki?
Vastaus: Ei mikään! Kuvassa on vasemmalta Deri (Vikin äiti),  Torri (Vikin sisko) ja  Romppu

Neljä lagottoa talvimaastopuvussa.

"Gimme five!"

Leikin riemua. Vasemmalta Romppu, Torri ja Viki.
Vasemmassa kulmassa näkyy  Derin häntä (vai onkohan se korva - tiedä häntä).

Vasen taistelupari on Romppu ja Deri, mutta oikea taistelupari on siskokset Torri ja Viki.
Huomatkaa Vikin upea trimmattu turkki! 

Valmisteluja

Kun lagoton valmistelee näyttelyyn niin saa aloittaa hyvissä ajoin:

Keskiviikko
Takkujen selvittely alkoi eilen.

Mun ja Vikin välinen dialogi  (eiku kyseessä oli kyllä monologi!) meni näin:

• Aukaistaanko Vikin takut? (Viki karkaa isännän syliin turvaan)
• Tule tänne nyt!
• Tuu tuu! (Viki porautuu lähemmäksi isännän kainaloa)
• No tule jo! (Haen Vikin isännän kainalosta)
• Hyppää tähän!
• Istu.
• Oho - onpa sun turkki takussa! (Vikin kiermultelu alkaa)
• No niin - ole ihan rauhassa.
• Istu ihan rauhassa. (Kiermultelu yltyy)
• Nyt mä käsittelen koko takatassun kerralla - pysy paikalla! (Viki yrittää nykiä tassua alleen)
• Älä nyi sitä tassua - istu ihan rauhassa!
• Nyt kiltisti!
• No niin noin on hyvä - hyvä tyttö! (Viki pistää hetkeksi maate)
• Pysy vain noin - harjaan takut mahasta samalla.
• Voi että näitä takkuja - miten sun turki voi olla tällainen?
• Miten tästä ikinä saa näyttelykelpoisen?
• Oo paikalla!
• Rauhotu!
• Koita nyt hetken olla rauhassa!
• NYT KUNNOLLA!
• TÄSTÄ EI IKINÄ TUU VALMISTA JOS ET OSAA OLLA PAIKALLA!
• NYT VIKI RAUHOTUT!!!

Tämän jälkeen oikea takatassu (ja muutama mahakarva) oli puoliksi selvitetty takuista. Eilen monologi jatkui samaan malliin niin pitkään että puolet koirasta oli selvitetty (lue lista vielä viidesti :)).

Torstai
Tänään oli vuorossa loput koirasta. Niin mä luulin. Annoin kuitenkin periksi ja jätin kuonon ja vasemman etutassun huomiseksi. Nyt Viki on Puudeli! Paitsi nenästä ja etutassusta.

Perjantai
Huomenna on siis vuorossa yksi tassu ja kuono. Sen jälkeen Viki pääse pesulle! Viki vesikoira rakastaa vettä niin kauan kun se on ulkona, vesikupissa tai löylykauhassa. Suihkun vettä Viki inhoaa...

Lauantai
Trimmauspäivä! Vaikka olemme saanneet hyvän opetuksen, matkaamme kasvattaja Kaijulle trimmattavaksi. Onneksi Kaiju trimmaa - Vikillä on karvaa niin mahdottomasti että agilityssä minulta kysyttiin "Onko Viki kasvanut?".

Sunnuntai
Turkin kastelu ja erioilia kehiin! Puudelista pitää tulla taas kiharaturkkinen Lagotto.

Sunnuntain jälkeen pitää toivoa että ilma pysyy pakkasen puolella - muuten tiedossa on pelkästään "remmilenkkejä" koko viikon aikana.

Voi olla että tämä on Vikin viimeinen näyttely - en ymmärrä miten joku jaksaa hoitaa usean lagoton turkkia...

"Ai - sattuu!"

Välillä Viki melkein unohti että takkujen selvittely on ikävä juttu.

"Äiti - ollaanko me pian valmiita jos mä annan sulle halin?"

Miten sulla voi olla tällaiset takut korvan takana?

"Jos mä kiipen sun syliin, sun on lopetettava kiusaaminen!"

Laulu meidän Vikille!

Warmness on the soul

Your hazel green tint eyes watching every move I make.

And that feeling of doubt, it's erased.

I'll never feel alone again with you by my side.

You're the one, and in you I confide more

(oh-oh-oh)

And we have gone through good and bad times.

But your unconditional love was always on my mind.

You've been there from the start for me.

And your love's always been true as can be.

I give my heart to you.

I give my heart, cause nothing can compare in this world to you.

(Woh-oh-oh)

And we have gone through good and bad times.

But your unconditional love was always on my mind.

You've been there from the start for me.

And your love's always been true as can be.

I give my heart to you.

I give my heart, cause nothing can compare in this world to you.

(Woh-oh-oh)

I give my heart to you.

I give my heart, cause nothing can compare in this world to you.

(Woh-oh-oh)

Avenged Sevenfold

Konserttia odotellessa....Tämä kaunis rakkauslaulu sopii hyvin kuvamaan Vikin asemaa meidän kaikien sydämmissä!

Lagoton purema

Siitä asti kun Viki astui minun elämään olen ollut "Lagoton purema". Kun Vikistä joskus aika jättää ja tulee aika hankkia toinen koira niin on vaikea uskoa että koira olisi jokun muun rotuinen kuin Lagotto Romagnolo. Rakastan näitä kikkaraturkkisia nenällätökkijöitä, näitä ihania sohvanvaltaajia!

Juuri tämän takia yllätys tänään oli todella suuri kun ihan oikeasti jouduin lagoton puremaksi... Tänään oli taas Varsinaisten Laottojen lenkki. Olin niin ällikällälyöty tapahtumasta, ettei se edes sattunut vaikka jäljet sormissa oli todiste siitä, että sattui se ihan oikeasati. Varoittamatta uusi nuori lagottotuttavuus iski sormiin kiinni. Joo - myönnän koskin koiraan. Mutta en osannut arvata että se puree kun silitän sitä... Jokohan mä itse nyt uskoisin mitä lapsille aina opetetaan - "älä koske koiraan ennenkuin koiranomistaja on antanut sulle lupaa"?

Eniten mua harmittaa sen perheen puolesta joka halusi tutustua Lagottoihin. Heidän ensikosketus Lagottoihin ei todellakaan näyttänyt Lagottojen parhaita puolia. Samalla ole helpottunut siitä, että minun sormet joutui kaltoin kohdelleeksi, eikä tutustumiskäynillä olleiden pikkulasten sormet.  Toivon kovasti että tämä tapahtuma ei säikkyttänyt potentiaalisia Lagoton omistajia... Lisäksi toivon että tämän nuoren Lagoton omistajat jaksavat hoitaa ongelmaa ja löytävät siihen ratkaisun. Kyseessä oli muuten aivan ihastuttava koira! Lenkillä kaikki koirat painivat iloisina keskenään - puraisu tuntui enää vain minun sormissa.

Lumi tuli - Viki hävis!

Kaarina sai lumipeitteen toissapäivänä. Lunta ei ole paljon, mutta kuitenkin niin paljon että maa on kunnolla peitossa. Kun maassa ei ollut lunta niin Vikin erotti hyvin pimeessäkin - valkoinen väri heijastaa aina sen verran että näki missä Vicky viiletti. Mutta nyt koira on heti hukassa!

Jopa valoisaan aikaan on vaikeaa erottaa missä tyttö kulkee. Jokin vilkkuvalo kaulassa olisi kylllä hyvä. Viime talvena meillä taisi olla kaksi erilaista käytössä - susia molemmat. Löytyisiköhän oikeasti jostain sellainen valo joka kestää Suomen talven?

Istun takkatulen ääressä ja kirjoitan. Viki on mustis. Se toi mulle rakkaamman lelunsa: Jasun! "Äiti  leiki mun kaa!" se kerjää. Kai mun on annettava sille vähän huomiota!

Illat pimenee...

Tänään menin suoraan metsään Vikin kanssa. Vaikka kello ei ollut kun neljä, oli jo hämärää. Viki pelkää pimeetä. Hämäräkin on pelottavaa. Viki kulki koko matkan häntä pystyssä ja haki turvaa minusta. Ulkona oli muutama astetta pakkasta. Se oli hyvä juttu: tassuja ei tarvinut pestä!

400. teksti ja 20 000. kävijää

Tänään nämä molemmat virstaanpylväät täyttyvät! Tämä juttu on jo numeroltaan 400! Oho - onpa tekstejä tässä vuosien varrella kertynyt. Kävijöitä oli äsken kun kurkkasin 19 994 kappaletta - oletko juuri sinä numero 20 000?

Viki ja minä kiitämme teitä kaikkia uskollisia lukijoita!

Lagotto Romagnolo Tulan Sorpresa Bianca alias Viki

• Blogi: Viki Lagotto
• 400. tekstiä
• 27 "minun pientä enkeliä"...
• 20 000. kävijää
• 1000 kiitosta lukijoille!

"Minun pieni enkeli" - osa 27

Höh - taas mua haukutaan. Mitäs jätti viinilasin mun kulkureitille? Onko muka oikein jos mulle suututaan jos vahingossa viinilasi kaatuu ja mä sotkin mun valkoiset tassut sillä? Onko oikein jos mä joudun odottamaan kiltisti ulko-oven vieressä niin kauan kun äiti ekas siivoo parketista viinin ja tassunjäljet ja vasta sitten puhdistaa mun tassut viinistä? Kysyn vaan.

Terveisin,
Viki (jonka päivän on pelastanut metsälenkki moffankanssa ja mommon anatamat namipalat - kiva kun edes joku musta välittää!)

"Minun pieni enkeli" - osa 26

Hohoijaa...
Viki täytti kolme ja siitä tuli iso tyttö. Tavat sillä on kuitenkin ihan entisellään.

Tällainen näky oli mua tänään vastassa:

Minun pieni enkeli ja puoliksi syöty Rovastin limppu.

Imesiseti tulin kotia ja yllätin Vikin kesken syömisen tai sitten Fazerin Rovastin limppu on todella pahaa. Puolet oli nimittäin jäljellä!

Katsokaa muten tuota Vikin ilmettä - jotenkin on kauhean vaikeaa olla koiralle vihainen kun se katsoo sua tuolla tavalla...

Lisää synttärionnitteluja!

Onnea Viki!

Lämpimät onnittelut Vikille synttärin johdosta lähettelee Hillo-isä ja hänen
alamaisensa...! Kaivelin kuva-arkistoja ja sieltäpä löytyi oheiset kuvat:

Topakka Viki-tyttö maailman menoa ihmettelemässä ja

Tulan Sorpresa Bianca

Kukalie pentuesisar häntä pystyssä jo nuorena...



Häntä pystyssä!


terv.

Hillo-isä ja alamaiset

Kun Viki täytti kolme....

.... aamu alkoi aamulenkillä.
.... aamupäivä jatkui lokoisissa merkeissä kun Viki nukkui sohvalla

.... se sai lahjan ennen puoltapäivää - uusi aktivoitilelu jonka sisälle kätketään nameja - NAM!
.... pikkuisäntä ei ollu kotona vaan partioleirillä :(
.... niin ihan vahingossa tippui makkaranpalasia lattialle kun tein ruokaa
.... oltiin pitkällä metsälenkillä:

Viki 3v lähdössä metsään

"Mihin sä jäit? Mennään jo!"

Ihasteltiin syksyistä metsää....

Poserattiin kuvissa

.... niin se käyttäytyi lenkilla todella hienosti:

Katsotaa - vain tassut on kuraiset!

.... se sai toisen lahjan kun tassut oli pesty pesty: ihana poroluu!

.... päätin että mennään itsenäisyyspäivän näyttelyyn Tampereelle

.... se nukkui sylissämme kun katsoimme elokuvaa

.... se yritti olla ovela ja piilotta luunpalasen suuhunsa kun olimme menossa nukumaan. Näin sen ilmeestä "Ei mulla oo mitään suussa"... Rouskutus paljasti.

.... Viki ei saanut rouskuttaa luuta yöllä

.... blogiin tuli onnitteluja - kiitos niistä kaikille!

Onnea Viki!

Vikä täytää tänään kolme vuotta!
Onneksi olkoon - onpa aika mennyt nopeasti.

Vastasyntynyt Viki on merkitty nuolella.

Viki on vuosien varrella kasvanut Deri-äidin peilikuvaksi. Melkein voisi uskoa
että kuvassa on Viki ja sen pennut... Ehkä vielä joku päivä.

Kiitos Viki kun olet meidän koira!

Viki ei oo rikki...

... eikä se ole lopettanut hajuissa pyörimisen vaikka niin ehdin jo toivoa. Tässä todiste. Viki on ihan ehjä!