Siitä asti kun Viki astui minun elämään olen ollut "Lagoton purema". Kun Vikistä joskus aika jättää ja tulee aika hankkia toinen koira niin on vaikea uskoa että koira olisi jokun muun rotuinen kuin Lagotto Romagnolo. Rakastan näitä kikkaraturkkisia nenällätökkijöitä, näitä ihania sohvanvaltaajia!
Juuri tämän takia yllätys tänään oli todella suuri kun ihan oikeasti jouduin lagoton puremaksi... Tänään oli taas Varsinaisten Laottojen lenkki. Olin niin ällikällälyöty tapahtumasta, ettei se edes sattunut vaikka jäljet sormissa oli todiste siitä, että sattui se ihan oikeasati. Varoittamatta uusi nuori lagottotuttavuus iski sormiin kiinni. Joo - myönnän koskin koiraan. Mutta en osannut arvata että se puree kun silitän sitä... Jokohan mä itse nyt uskoisin mitä lapsille aina opetetaan - "älä koske koiraan ennenkuin koiranomistaja on antanut sulle lupaa"?
Eniten mua harmittaa sen perheen puolesta joka halusi tutustua Lagottoihin. Heidän ensikosketus Lagottoihin ei todellakaan näyttänyt Lagottojen parhaita puolia. Samalla ole helpottunut siitä, että minun sormet joutui kaltoin kohdelleeksi, eikä tutustumiskäynillä olleiden pikkulasten sormet. Toivon kovasti että tämä tapahtuma ei säikkyttänyt potentiaalisia Lagoton omistajia... Lisäksi toivon että tämän nuoren Lagoton omistajat jaksavat hoitaa ongelmaa ja löytävät siihen ratkaisun. Kyseessä oli muuten aivan ihastuttava koira! Lenkillä kaikki koirat painivat iloisina keskenään - puraisu tuntui enää vain minun sormissa.
Rodusta on tullut meillekkin oma ja jos toisen koiran joskus hankkisi niin se ei ois mikään muu kuin lagotto. Just tollasia nenällä tökkijöitä ja sylissä kiehnääviä lampaita. Just sopivan kokonen että voi kutsua koiraksi, mutta silti sylikoira!
VastaaPoista