"Olisin ansainnut sikakovan!"

Tänään, ihan yhtäkkiä, varoittamatta mun äiti sanoi: No niin - hyppää tähän! Katsoin sitä vähän hölmistyneenä - siis mihin? Tuohon trimmaus paikalleko? Mua ei oo pesty eikä takkuja avattu. Onko ihan oikeasti trimmauksen aika? Oli se. Muistanko oikein mutta eikö äiti luvannut ettei se enää kiusaa mua...?

En säästynyt myöskään takkuijen aukaisemiselta. Mutta pesulla ei käyty. Outoa. Ei mun turkkia ikinä ennen oo leikattu ilman että se on ensin pesty. Ehkä äiti on sitä mieltä että lumipesu riittää. Lumipesuja olen nimittäin ottanut useamman päivittän.

Yritin taistella vastaan kun aika tuli etutassuihin. MINUN ETUTASSUJA EI KOSKETA!! TYKKÄÄN TAKUISTA. VARSINKIN JOS NE ON ETUTASSUISSA. Valitettavasti hävisin taistelun. Mun etutassijen takut ovat hävinneet. Kaikki on revitty auki ja poistettu. Auts. AUUUU!!!

Mun mielestä mä olisin ansainnut sikakorvan palkaksi. Sain puruluun. On sekin hyvä (varsinkin kun niitä on vielä 96 jäljellä - pukki toi niitä 100kpl!), mutta mikään ei ole sikakorvaa voittanutta!
Huomenna on agility päivä - voi olla että "uusilla tassuila" pääsee lujempaa ja korkeammalle. Aijon ainakin yrittää!

Terveisin,
Viki

Tämä kuva otettiin eilen kun olin lumipesulla.
. Silloin mulla oli kaikki karvat ja takut tallella.
Myös tassuissa.

Viki ei jäänyt ilman lahjoja

Jouluaattona päivällä Tonttu kävi jättämässä lahjoja kuusen alle. Pukin poroilla oli kylmä ja pukilla kiire seuraavaan paikkaan, joten tänä vuonna nähtiin vain Kaarinantonttu. Pukki oli muistanut myös meidän Vikin. Kaikesta huolimatta. Vikin paketeista löytyi sikakorva, luita ja porolelu.

Eilinen oli hälinää täynnä, nyt Viki saa rauhassa köllötellä takkatulen lämmössä.

"Oliskohan tällä jotain mulle? Hmm... Tuttu haju! On tällä - tuo on mun paketti!"

"Äiti! ÄÄITIIII!!! Tällä on mulle paketti! Mä oon ihan varma! Mä oon sun pieni enkeli!
Saanko avata sen nyt? Saanhan? Milloin saan avata sen? Joko nyt saa avata?"

Tänään pakkanen on hellittänyt. Ulkona on vain -11. Tänään pääsee varmasti lenkille. Se tekee hyvää sekä mulle että Vikille kaiken herkuttelun jälkeen.

Rauhallista Joulua kaikille!

Kaarinassa pakkanen paukkuu - ulkona on -23 astetta. Sisällä takan lämpö, joulukinkun tuoksu ja kynttilöiden tuike. Viki köllöttelee sohvalla tyytyväisenä. Telkkarista tulee lumiukko.

Nyt on Joulu!

Rauhallista Joulua kaikille!

"Minun pieni enkeli" - osa 31

Mun äiti osaa leipoa hyviä joululimppuja. Tiedän - söin yhden! Limppu oli ystävällisesti jätetty minulle keittiön tasolle minigrip pussiin. Nam. Suosittelen :) Taisin syödä sen joka on tuossa takana vasemmalla.

Terveisin,

Viki

"Haukuinko - tontun?"

Mulle tuli sellainen paha aavistus että taisin haukkua tontun tuossa viikonloppuna. Ulkoa kuului yöllä kolinaa ja mä haukuin. Iskä sanoi että siellä on tonttuja. Miten mun nyt käy? Saankohan yhtään lahjaa kun tontutkin on haukuttu? Kertookohan ne Joulupukille?

Äiti pakkaa ja pakkaa. Tälläkertaa se ei onneks pakkaa sitä punaista laukkua, vaan joululahjoja. Se kuullemma auttaa pukkia. En ole huomannut mun niemä yhdessäkään paketissa. Tosin, osa paketeista tuoksuu ihanan makealle - ehkä ne oikeasti on mulle vaikka niissä ei lue Viki... Voi - kuinka mun käy?

Terveisin,
joulua jännitävä Viki

Voihan Wikileaks!

Viimeyönä meidän Viki oli aivan mahdoton. Haukkui jokaista pientä ääntä joka kuului. Juoksi portaissa ylös ja alas. Herätti mut unesta monta kertaa - lopulta raahauduin ylös laittamaan sille sitruunapannan kaulaan. Se auttoi - neljästä eteenpäin meidän talossa sai taas nukkua!

Vikillä taitaa olla joku valeraskauksen poikanen. Se itkee yhtä pehmolelua jossa on vinku sisällä. Tuo yöllinen konserttikin ehkä oli jotain "suojelua". Toisaalta ulkona kyllä tuuli kovasti ja naapurissa kävi autoja, ehkä haukkuminen sittenkin oli ihan normaalia.

Jääköhän Vikiltä lahjat saamatta tänä vuonna? Noita "minun pieni enkeli" juttuja on kyllä kertynyt sitä vauhtia etten oo ihan varma onko Viki lahjoja ansainnut. Mutta onhan se ihana kun se tulee antamaan "nenäpusuja" tai kun se änkeää sohvalle syliin nukkumaan. Ja se on aina valmis lähtemään mun kanssa ulos. On ihana tulla kotiin kun yksi hännänheiluttaja iloisen malttamattomana yrittää pysyä sohvalla kun riisun takin ja kengät. Voi olla että Viki sittenkin saa jonkun lahjan. Kaikesta huolimatta.

"Minun pieni enkeli" - osa 30

Tänään mun piti kirjoittaa aivan erilainen juttu mutta "minun pieni enkeli" on taas ollut vauhdissa...

Koska joulu on kiireistä aikaa, valmistin tänään perheelle pikaruokaa - pakaste peruna muusia ja kalakastiketta. Viki sai, niinkuin aina, oman ruuan kello kuusi - eli sillä olisi pitänyt olla maha ihan täynnä. No ehkä se maha olikin täynnä, mutta lisää sinne mahtui.

Lähdin isännän kanssa ajelulle ja lapset olivat yläkerrassa. Viki haistoi heti tilaisuutensa. Kun vähän kurkoitteli niin yletti ihan hyvin muusikulhoon joka oli keittiön tasolla. Kulho oli onneksi muovinen tupperikulho - joten tällä kertaa ei syntynyt yhtä paljon siivottavaa kuin viimeksi. Nyt kulho on putipuhtaaksi nuoltu, koiran mahassa aikuisen annos muusia ja Viki portaiden alla häpeämässä. Hoh-hoijaa. Oppiikohan se ikinä?

"Minun pieni enkeli" osa 29

Tänään kun tulin koulusta kotiin päästin Vikin ulos normaalisti ja kun, menin sisälle tervehtimään vikiä sohvalle huomasin että, sohvalla oli pieni salmiakki karkki ja ihmettelin "mistä tämä on tullut".Katsahdin viereeni päydälle ja näin että, Viki oli tiputtanut ison LASISEN astian ,joka oli tietenkin särkynyt ,joten lattia oli täynnä sirpaleita ja karkkeja joita ei enää ollut paljoa jäljellä. Viki sai äkki lähdön rappusten alle "jonne se menee yleensä häpeämään" ja aloitin siivoamaan lasinsiruja ja puoliksi syötyjä karkkeja "viki oli jättänyt kaikki salmiakit" oheessa kuva siitä.

eloon jääneitä "puhtaita karkkeja"ei löytnyt

siivotessani sirpaleita mietin "toivottavasti Viki ei ole syönyt yhtään sirpaleita, illalla vikille syötettiin vielä parsaa varmuuden vuoksi.

                                              Tämän tekstin kirjoitti Niko

Liian kylmä

Tänään piti olla Varsinaisten Lagottojen lenkki. Pakks-ukko on kuitenkin kanssamme eri mieltä.
Ulkona on liian kylmä.

Takkatulen lämpö kutsuu!

Mikä koiralle nimeksi?

Kun meidän taloon päätettiin hankkia Lagotto Romagnolo - Italian vesikoira - rupesin saman tien "googlaamaan" italialaisia nimiä. Jos koira on italialainen, kai nimikin pitäisi olla? Vaikka kuinka yritin etsiä, sopivaa Italialaista nimeä ei löytynyt. Seuraavaksi selasin almanakka - sieltäkään ei löytynyt mieleistä.. Olisinko rohkea ja nimeäisin koiran Kissaksi? Tai Piki vaikka jo tiesin että koira on valkoinen.

Vihdoin päivä koitti kun lähdettiin koko perheen kera hakemaan pentua Vihdistä. Pennun äiti Deri oli meitä ovella vastassa. Saimme valita kahdesta pennusta: otetaanko laikukas "Teikku" vai pullero "Muumi". Valinta oli helppo. Oikeastaan meidän ei tarvinnutkaan valintaa tehdä - "Muumi" valitsi meidät! Kun muut pennut (pentueessa oli yhteensä 7 pentua) ryntäsivät emonsa kimppuun, "Muumi" keskittyi mieheni kengännauhoihin. Sitä ei kiinnostanut ruoka - ihanat kengät kun oli tarjolla. Valinta oli tehty "Muumi" oli meidän. (Jos oikein muistan niin Teikusta tuli myöhemmin Frodo.)

Oikealta nimeltään pentu oli Tulan Sorpresa Bianca - Valkoinen Yllätys. Tarina nimen takana kertoo että meidän tyttö syntyi viimeisenä pentuna, kotimatkalla eläinlääkäriltä taksissa. Todellinen yllätys siis! Kertomattakin on varmaan selvää että meillä asustaa valkoinen koira.
Pennun nimen valinta ei ollut yhtä helppoa. Koko puolentoista tunnin kotimatkan aikana nimikeskustelu kävi vilkkaana. Alkumatkasta päätimme yksimielisesti että pennusta ei tule "Muumi", nimi kuulosti jotenkin lapselliselta. Nyt jälkeenpäin ajateltuna Muumi olisi voinut olla ihan hyvä nimi. Matkan puolessavälissä olimme sitä mieltä että koirasta tulee "Nessu". "Nessu" kuulosti pehmeältä ja valkoiselta - ihan kuin pelokas pentu sylissäni. Kotiin tultaessa koiran nimi oli jo muuttunut. Kotiimme asteli utelias "Napsu".

"Napsu" nukkui ensimmäisen yönsä hyvin levottomasti. Hyvää nukkumapaikkaa ei millään tahtonut löytyä - peti oli vielä aivan liian iso. Lisäksi sillä oli ikävä äiti-Deriä ja sisaruksia. Yhtäkkiä piti pärjätä ilman muita. Vieraassa paikassa, vieraalla nimellä. Yksin nukkuminen on vaikeaa kun on tottunut siihen että vieressä tuhisee siskot.
Nimi ei sittenkään tuntunut hyvältä, Napsu ei vain tuntunut oikealta. Ihan kiva nimi mutta ei SE oikea. Aamulla se sitten jostain löytyi, se oikea nimi: Viki! Kaikki loksahti kohdalleen, meidän ihana viti-valkoinen Vikihän se on! Lyhyt ja ytimekäs, selkeä ja suomalainen. Ei tullut meidän koiralle italialasta nimeä.

Onneksi emme jättäneet Vikille nimeksi Napsu. Ihme ja kumma - Vikin parhaan lagotto kaverin nimi on juuri Napsu. Olisi ollut vähän hassua kun kaveruksilla olisi ollut samat nimet, kaiken lisäksi toinen on tyttö ja toinen poika!

Vikillä on paljon lempinimiä; mm Vicky, Victoria, Vilhelmiina, Pelle Hermanni ja Ransu. Kaupungilla vastaantulijat kutsuu sitä villakoiraksi; "Voi kuinka ihana villakoira!" kuuluu kun ihmiset kävelevät ohitsemme. Siksi ompelinkin Vikille huivin jossa lukee: "Mä en oo villakoira". Toiselle lagotto blogi-kaverille on käynyt paljon pahemmin - sitä on kutsuttu puudeliksi! Se on jo aikamoinen loukkaus.
Legendaarinen ohjelma The Joulukalenterin jokainen jakso alkaa sanoilla: Oli synkkä ja myrskyinen yö… Ohjelmassa koira Vicky aina silloin tällöin saa nukkua isännän kanssa sohvalla. Joka kerta kun minä olen työmatkalla, meidän Vicky nukkuu isännän kanssa sohvalla. Voi olla että juuri The Joulukalenterin koira Vicky on syy siihen että meidänkin talossa asuu Viki, Vicky, Victoria. Tai onko sittenkin niin että naapurimaamme prinsessa Victoria on Vikin nimen inspiraatio? Viki ainakin on meidän perheen ainoa oikea prinsessa!
Veni, Vidi, Viki!

(Juttu julkastu lyhennettynä Lounais-Suomen Spanielikerho ry:n jäsenlehdessä Lurppa 4/2010)

Arki alkakoon!

Reilu viikko ilman kunnon metsälenkkejä (tai edes metsässä käyntiä) on minun ja Vikin mielestä aivan liian pitkä aika. Nyt kun näyttely on ohi voimme taas mennä nauttimaan ulkoilusta metsässä. Tosin tänään ei vielä ehditty koska tänään oli agility päivä!

Agility treenit meni hienosti, Viki jaksoi hyvin kuunnella ohjeita. Vain kerran sain haukut. Liikuin Vikin takana ilman että olin antanut ensin käskyn koiralle. Palaute oli välitöntä - mut haukuttiin heti pystyyn.

Eilinen reissu Tampereelle oli tosi rankka. Ajokeli on surkea mennen tullen. Menomatkalla tiellä liikkui niin vähän autoja että ajaminen sujui sutjakkaasti. Kotimatka olikin sitten ihan eri juttu. Välillä jono veti 60km/h välillä mentiin lujaa - jopa 70!

Ja kaikille teille jotka vielä ihmettelitte Vikin eilistä sijoitusta - Viki oli omassa luokassaan 3. Upeille tytöille hävittiin. Viki on kuitenkin Erittäin Hyvä - eli täydellinen :)

Erittäin hyvä - ja äitin mielestä täydellinen!

Tänään se päivä sitten vihdoin koitti - tänään oli näyttely! Mun turkkia on putsattu ja puunattu tuntitolkulla. Kyllä mä olen osanut odottaa mitä tuleman pitää. Vaikka kaikki valmistelut on tylsiä niin näyttelyt on kivoja. Tai oikeastaan ne näyttelyt ei oo kivoja mutta näyttelyn jälkeen saan AINA sikakorvan tai jotain muuta yhtä hyvää! Sikakorvan edestä käyn mielelläni näyttelyssä nuuskimassa muita koiria.

Tänään olin erittäin hyvä! Ja mun äiti sanoi että ole mä oikeasti myös täydellinen.

Sen tuomarin nimi oli Reia Leikola-Walden ja siinä lapussa jota äiti lukee tarkkaan lukee näin:

Tilavarunkoinen lyhyt narttu jolla miellyttävä pää,

mutta kuonoosa voisi olla vähän lyhyempi.

Hieman lyhyt kaula.

Hyvä ylälinja

Tasapainoiset kulmaukset.

Hieman lyhyt lantio.

Liikkuu riittävällä askelmitalla, mutta kapeasti takaa.

Hyvä turkki ja luonne.

Jälkeenpäin äiti on todella iloinen tuosta viimeisestä rivistä - HYVÄ TURKKI JA LUONNE. Siis täydellistä. Äitin mielestä.

Tampereella kohtasin myös Sissin ja Indyn. Myös he olivat erittäin hyviä! Onnea meille erittäin hyville bloggaville lagtoille! Harmi että en päässyt Sissin kanssa lenkille. Äitillä ja pikkuisännällä oli niin kylmä että ne halus kotia. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. Kaikkein parhaita tänään olivat kuitenkin Cantharellin Tesoro El Bosco (ROP) ja Wildfinn Modena (VSP).

Nyt uni maistuu. Maha täynnä sikakorvaa ja kotona isännän jaloissa. Nyt mulla on hyvä olla.

Terveisin,

Erittäin Hyvä Victoria

On lunta tulvillaan...

Tänä vuonna talvi tuli tosi aikaisin. Eilen lunta tuli valtavasti lisää.

Lumi ja pakkasää on hyvä juttu. Viki on pysynyt viikon ihan putipuhtaana! Mutta pakkassää on myös tehnyt Vikin turkista sähköisen. Turkki ei näytä siltä että huomenna olisi näyttely... Tänään edessä on vielä kova turkinhoitopäivä jotta saadaan tyttö edustuskelpoiseksi huomiseksi. Tämä huominen näyttely on Vikin uran ensimmäinen ja viimeinen talvinäyttely!