Hyvää uutta vuotta!

Haluan toivottaa hyvää uutta vuotta kaikille blogin lukijoille tällä hellyyttävällä kuvalla jonka sain Kasvattaja Kaijulta! Voi hellanlettas kuinka ihania nuo pennut on! Kuvassa on Vikin pikku sisaruksia. Ehkä ens kesänä saatais meidänkin perheeseen tuollainen ihana nöpönenä...

Erikseen ja yhdessä

Välipäivinä tein lyhyttä työpäivää kotoa käsin - se jätti minulle aikaa käydä lenkillä keskellä päivää. Keskiviikkona suuntasimme Napsun kanssa uuteen metsään. Myrsky oli riehunut monta päivää, nyt oli kuitenkin vihdoin tyyntä. Metsässä oli paljon kaatuneita puita. Osa oli sellaisia joiden juuret oli kasvaneet kallion päällä - eli ei ihme että ne kaatui tuossa myrskyssä. Osa puista oli kuitenkin katkenneet keskeltä, se oli aika pelottavan näköistä...

Viki ja Napsu halusivat poseerata kalliolla ensin erikseen ja sitten yhdessä!

Tässä Napsu

Tässä Viki

Ja tässä Napsu ja Viki yhdessä!

Joululahjoja

Viki sai tänä joulunakin lahjoja! Ihmettelen kyllä vähän koska noita "Minun pieni enkeli" juttuja on tullut vuoden aikana rutkasti lisää. Tänä jouluna se ei kuitenkaan syönyt joululimppua. Pidin niistä - siis limpuista - paremmin huolta tänä vuonna.

Pitkästä aikaa Joulupukki vierailli meillä. Siitä on jokunen vuosi kun se on viimeksi käynnyt - vain tontut ovat tuonneet meille lahjoja viimevuosina. Joulupukilla on ollut kiire käydä lapsiperheissä joissa on pienet lapset. Viki ei pitänyt laisinkaan Joulupukista, se haukku pukin pystyyn...

Viki jaksoi sinnikkäästi odottaa koko illan kuin jaoimme lahjoja. Meillä on aina ollut sellainen perinne että yksi lahja jaetaan ja aukaistaan kerralla. Vasta sitten otetaan kuusen alta toinen lahja. Nyt kun ihmisiä oli paikalla 11 ja koiria kaksi niin lahjojen jakaamiseen kului ihan koko jouluaatto. Joka joulu kuusen alta löytyy myös hyvältä tuoksuva koiralahja jonka Viki ihan itse saa käydä hakemassa. Tänä vuonna niitä tuoksuvia lahjoja oli peräti kaksi! Toisessa sikaa ja toisessa kanaa. Nam sanoi Viki. Tuoksuvien lahjojen lisäksi Viki sai kolme muuta lahjaa.

Lambi lammas (jolta jo puuttuu nenä ja toinen silmä), kissanameja oikein purkin kera (kissanruoka on vakionami lenkeillä) ja leijona joka edelleen on ehjä. Oikealla kuvassa on Viki ihka elävänä - se ei ole mikään pehmolelu!

Myrskytuulet riepottelevat edelleen Turunseutua, agilitytreenitkin peruttiin tältä päivältä. Me lämmitellään nyt yhdessä takkatulen äärellä.

Hyvää Joulun jälkeistä elämää kaikille!

"Oli synkkä ja myrskyinen yö..."

Viime yönä myrsky riehui, oikeastaan ulkona on vieläkin myrsky! Aamulla on 9 astetta lämmintä - haikeudella ajattelen viime joulua. Silloin oli paljon lunta ja pakkasta.

Tänä jouluna on ollut talo täynnä ihmisiä: kuusi aikuista, viisi lasta ja kaksi koiraa. Lilli muutti takaisin Suomeen. Ihmispaljous on tehnyt sen että talo on ollut täynnä hälinää. Ja makupaloja!  Varsinkin se "Toukka", se pienein ihminen jokoa on vain yksi vuotta, oli ihana syöttäjä. Sen käsistä sai napattua milloin mitäkin - piparia tai leipää, omenaa tai porkkanalaatikkoa. Tosin se ei ollut sallittua silloin kun aikuiset näki, onneks ne ei aina nähneet. Opin myös äkkiä sen että jos annoin "Toukan" rauhassa repiä minua turkista tai hännästä tai antaa mulle haleja niin sain aikuisilta kehuja ja joskus namejakin. Nameja en edes olis tarvinnu. Sehän on ihana se "Toukka".

Nyt kaikki vieraat ovat lähteneet. Rauha ei kuitenkaan ole laskeutunut sillä ulkona myrsky edelleen riehuu. Ja sähköt katkeilee jatkuvasti. Tosin nuo asiat taitaa haitata ihmisiä enemmän kuin minua. Tänään meinaan nukkua piiiiitkät päikkärit.

Tapaninpäivä terveisin,
Viki

Joulupukin pienet apurit

Pienet apurit

Iivari saapui auttamaan Vikiä joulujärjestelyissä. Molemmat kerjäävät yhtä ahkerasti kun häärään keittiössä...

Napsua ilmassa

Eilen sunnuntaina Vikin ja Napsun aikataulut eivät osuneet kohdalleen - Napsu meni aamupäivällä lenkille ja Viki ehti matkaan vasta muutama tunti myöhemmin. Napsu on se Vikin suuri rakkaus. Valitsin saman maaston missä Napsu oli käynyt koska sain tietää että se metsä oli kuljettavassa kunnossa.

Edellisenä yönä oli satanut vettä ja lunta ja vettä ja lunta ja vettä ja lunta. Ja vettä ja lunta. No luulen että tuosta ymmärsitte jo millainen vesikeli ulkona vallitsi. Viki sai ennen lenkille lähtöä uuden kampauksen. Siitä tuli jääkarhunpentu kun karstasin kaikki kiharat auki. Turkinhoito ei ole Vikin lempipuuhia...

No kun vihdoin pääsimme metsään Viki kulki koko matkan nenä maassa - se luuli löytävänsä Napsun. Seuraavan mäen takana, tai käännöksen jälkeen tai rapakon takaa. Lumisissa paikoissa myös me ihmiset näimme Napsun jäljet, lumettomissa paikoissa vain Viki tiesi missä Napsu oli kulkenut.

Kun tulimme kotia Vikin turkista tuli valkoinen! Kunnon pesu ja sauna kruunasi ihanan iltapäivän rapaisen lumisessa metsässä!

Niin - emme löytäneet Napsua metsästä....

Kasvattaja Kaiju

Sunnuntaina Kasvattaja Kaiju oli telkkarissa. Juttu ei mitenkään liittynyt koiriin - se ei Vikiä hauítannut. Viki reppana sekosi ja etsi Kaijua joka paikasta. Kaijua ei löytynyt Vikin harmiksi. On se kumma miten ne koirat muistaa hyvin. Siitä on yli vuosi kun olemme nähneet Kaijun viimeksi. Sunnuntaina sen kuitenkin huomasi - koirilla on norsun muisti!

"Vaarallisia aikoja"

Nyt on kohta taas joulu. Kaikki merkit viittaavat siihen. Isäntä siirtää huonekaluja - sitä ei meillä usein tapahdu. Äiti häärää ja pikkuisätä asentelee valoja. Mun portaisiin se laittoi ihn uudet valot.  Mä ensin luulin että ne oli jotain todella vaarallista - murisin ja säikyin ja yritin nuuskia niitä. Loppujen lopuksi mulle valkeni että kyseessä oli "vain" jouluvalot.

Oleko mä A: vanki; B: Petteri Punakuono tai C: Tonttu?

Äitin mielestä oikea vastaus on B - Petteri Punakuono!

Muista joulua ilomielellä - vesi kielellä. Sillä tiedän että joulu on syötävää! Lukekaa vaikka itse tästä!

Terveisin, Viki joka ei oiken tiedä missä uusi nukkumapaikka on kun sohva on siirretty

Viki laiskottelee...

... niin tekee ilmeisesti myös blogin kirjoittaja. Päivityksiä on näköjään tullut harvakseltaan.

Vikin juoksut ovat tehneet sen laiskaksi. Se vain makoilee sohvalla. Agilitykin tietysti jäi väliin kun sinne ei juoksuista koiraa voi viedä. Onneksi sille tulee ne vain kerran vuodssa.

Tänään se sai pikkujoululahjaksi uudet vaaleanpunaiset pöksyt. Se ei tykännyt lahjastaan - kiittämätön koira!

Tulihan ne sieltä!

Viki oli kiltti tyttö ja pitkitti juoksujen alkamista siihen että tulin työmatkalta kotiin. Nyt on kulunut vuosi ja 2 kk siitä kun sillä oli ne viimeksi - ja tänään ne sitten alkoi. Se tarkoittaa myös sitä että emme.osallistu lauantaina agilitykisoihin vaikka meidän piti.

Ihan niin kuin uumoilin Viki oli nukkunut isännän vieressä joka yö. Tosin se oli ihan itse mennyt aina jossain vaiheessa lattialle. Viime yönä se nukkui mun vieressä - ensin sohvalla ja sitten sängyssä...

Olin niin poikki pitkän uuvuttavan työmatkan jälkeen että oli ihanaa päästä kotiin kaikkien rakkaiden luo! Kun käy Intiassa niin oppii arvostamaan kaikkea niitä arjen pieniä asioita. Esimerkiksi puhdasta vettä ja vessapaperia...

Rakas Viki!

Terveiset täältä kaukaa kotoa - Intiasta asti! täällä lehmät kulkee missä tahtovat ja etsivät koirien kanssa kilpaa ruokaa jätekasoista... Toivottavasti joku on muistanut ruokkia sua. Olet varmaan muistuttanut ruoka ajoista.

Näin myös käärmeen joka ui kun kävimme yhden "järven" rannalla. Sun ei kannata olla kateellinen  - et olisi halunnut mennä uimaan siihen mutalammikkoon (joka oli täynnä roskia). Samassa paikassa kulkukoira huolehti pikku pennustaan... Kukaan ei huolehtinut äitikoirasta.

Vain kaksi yötä ja olen takaisin kotona. Arvaan että ole nukkunut  minun paikalla iskän vieressä - onko niin?

Terveisin,
Äiti Karnal, Intia

Viki 4 vuotta - paljon onnea!

Taatusti maistuvan koiran synttärikakun resepti:

• Cesar maksapatee
• 4 nakkia
• purkkikemavaahtoa
• nonparelleja

Vikin mielestä kakku oli herkullinen!

"Minun pieni enkeli" - osa 40

Voi ei - tein sen taas. Mutta se oli jälleen kerran vahinko...

Häkki meni ihan vahingossa rikki kun äiti oli kouluttamassa agilityä. Mä odotin ja odotin - äiti ei vaan tullut mua hakemaan. Luulin että se oli unohtanut mut. Sitten mun uus häkki meni vahingossa rikki... Ihan ilman että tein mitään...

Äiti - mä oon niin pahoillani. Se oli vahinko. Ihan oikeesti... Onko nyt mun vuoro mennä hyppimään agilitykentälle?

Terveisin,
sattuhan sitä Viki

"Turussa"

Mun Mommo ja Moffa tuli kylään! Sain tuliaiseks kaikki namit jotka olivat jääneet yli mun serkkutytöitä Carmenilta ja Wanillalta. Tuliaisia olis kyllä voinut olla enemmänkin... Mun mielestä kaikki syötävä on niiiin hyvää!! Mommo antaa mulle aina kukurallisen kupin ruokaa vaikka äiti on sille sanonnu että tasa kuppi riittää. Minun mielestä se tasa kuppi ei riitä - mommo vois aina antaa mulle ruokaa.

Moffa on se joka aina on valmis lenkille, lisäksi se aina antaa mulle rapsutuksia sohvalla. Eilen se ja pikkisäntä vei mut rantaan. Uimaan en päässyt - oliskohan se vesi vielä ollut lämmintä?

Eilen kävimme myös Turussa. Mua kyllä vähän jännitti!

Olisko sulla vielä niitä nameja Mommo?

Haluaisin mennä tuonne tois puol jokkee...

Vaikka ihan te löysin linnun en saanut mennä sen kans uimaan. Epistä.

Mitä kivaa tänään tapahtuu?

Terveisin,
Viki, toist puolt jokkee

Metsä - meidän lempi paikka!

Joskus metsästä voi löytää penkin. Yleensä sieltä kuitenkin löytää mielenrauhaa.

Pentukuume...

...voiko siitä parantua?

Ulkoilu voitti!

Niin siinä sitten kävi että saimme Napsusta ja sen emännästä seuraa ja lähdimme ulkoilemaan. Vaikka aamu oli ollut sateinen ja harmaa niin päivällä kaikki oli toisin! Vietimme mahtavan iltapäivä upeassa metsässä nauttien koirien seurasta. Tulihan siinä samalla muutama kuva otettua kun kamera kerrankin sattui matkaan. Tässä iltapäivän parhaat kuvat:

Tassujenkastelua

Onnellinen koira!

Onnellinen koira - osa kaksi. Kyllä koirakin osaa hymyillä!
Katsokaa tassuja...

Ojassa

Viki tutussa poseraus asennossa

Penkiltä on hyvä tähystellä mitä ympäristössä tapahtuu.

Napsu sanoo: "Ota musta kuva!"

"Tuonne meni peura - ihan varmasti meni!"

Kukkuluuruu!

Tässä maisemassa silmä lepää...

Kävijä luku on muuten tällä hetkellä 29 978 - kohta laitetaan yllätys jakoon!

Ulkoilua vai loikoilua?

On lauantai aamu ja ulkona on luvassa harmaa, sateinen päivä. Pitäisikö tästä ryhdistäytyä ja lähteä ulkoilemaan sateesta piittaamatta - vai pitäiskö jatkaa tätä sohvalla loikoilua? Viki lämmittää ihanasti mun varpaita... JPtenkin kuitenkin tunnen itseni sen verran hyvin että en jaksa nauttia loikoilusta koko päivää (Vikin onneksi!)

Tänään taitaa muuten tulla se 30 000 blogikävijää täyteen - joten tarkkaile laskuria. Yllätys on luvassa sille joka onnistuu olemaan nro 30 000. Tätä kirjottaessa laskurissa lukee 29 960.

"Napsu - ihana Napsu!"

Minä Viki Lagotto taidan kyllä olla ihastunut. Taidan olla ihastunut Napsuun. Napsulla on ihan yhtä kihara turkki kun minullakin. Napsukin on lagotto. Napsu tykkää nenäliinoista. Varsinkin käytetystä nenäliinoista.
Lisäksi luulen että se myös tykkää musta...    

Tämä kuva on edelliskesästä kun kävimme kahdestaan uimassa....

Tässä Napsu näyttää mallia miten lagotto lentää
- katsokaa kuinka ihastunut ilme minulla on taustalla...

Napsukin osaa poserata!



Kun katson tätä kuvaa mun sydäntä särkee - Napsulla on tassu kipeä...



Tässä Napsu taas tarkkailee kun muut lagotot uivat ojassa.

Nykyään näen Napsun kerran viikossa agilitykentällä. Eilen kumpikaan meistä ei meinannut pysyä housuisamme kun kohtasimme agilityssä! Napsulle tuli hepuli ja mulle myös.

Millinkohan Napsu taas lähtis mun kans piiiitkälle lenkille?

Terveisin,
Rakastunut Viki

Agility video - 16.10.2011, 4. sija, 5 virhepistettä

Ekaks ei mennyt putkeen - sitten meni!

En ole lopettanut ViIkin blogin pitämistä - on vain ollut niin kiire että en ole oikein ehtinyt...
Yritän tehdä parannuksen!

Tänään se koitti - se eka virallinen agilitykisastartti. Oikeastaan startteja oli peräti kolme. Olin ilmoittanut Vikin medi luokkaan vaikka aavistelin että maxeihin me kuulutaan. Maxi koirien säkäkorkeus on yli 43 cm. Tuomari mittasi Vikin ja makseihin me päädyttiin. Maksi esteillä ollaankin aina harjoiteltukin.

Eka startti meni tosi hienosti - kunnes ei mennyt putkeen. Taaskaan. Kiipesi jälleen A esteelle. Putki oli toiseksi viimeinen este. Luulen että meillä oli puhdas rata siihen asti. Hylly (eli hylkäys) siitä seuraa kun suorittaa radan väärässä järjestyksessä.

Toinen startti oli sitten paljon paljon parempi. Rata oli oikeastaan sama kuin ekassa startissa mutta lopusta alkuun. Viki meni kuin unelma. Se totteli jokaista käskyä ja suoritti radan 10 sekuntia alle ihanneajan! A:n alastulolla sattui hiuksen hieno kontaktivirhe ja saatiin 5 virhepistettä. Olimme kuitenkin loppujen lipuksi 4. Ja jotain jäi kyllä hampaankoloon kun tarkastelin lopputuloksia - Viki olisi voittanut ilman tuota kontaktivirhettä... Jossittelua, jossittelua. Tulokset löytyy täältä.

Viimeisellä radalla mentiin sitten putkeen vaikka ei olisi pitänyt ja uusi hylly tuli hankittua heti kolmen esteen jälkeen.

Nyt minun vierelläni sohvalla makaa väsynyt mutta onnellinen koira - meillä oli hyvä päivä! Meille taitaa tula vielä monta starttia!

Leikataanko nakit?

"Leikataanko nakit?" Tämä kysymys hämmensi eilen Vikin täysin. Vain kaksi sanaa - mutta hämmentävä yhdistelmä. Leikataanko (kynnet, takut, turkki) = kirosana Vikille. Nakit = yksi Vikin eniten rakastamista sanoista. Nakki menee ihan samaan kategoriaan kuin sikakorva, kello on kuus (=ruoka aika) ja saunaan!

Mutta mitä jos ne sanat yhdistää - silloin saadaan aikaiseksi hyvin hämmentynyt koira. Se jäi sohvalle isännän kainaloon vaikka minä menin keittiöön leikkaamaan nakkeja palasiksi agility treenejä varten. No ei kuitenkaan kestänyt kovinkaan pitkä aika ennen kuin Viki tuli keittiöön tarkkailemaan josko jotain tippuisi lattialle. Ei tippunut.

Syyshypyt

Sunnuntaina vietimme Auran Nuuskujen Syyshyppyjä kauniissa syyssäässä. Aurinko paistoi ja oli lämminttä. Paikalle tuli ihan mukavasti porukka - tosi enemmänkin olisi mahtunut mukaan.

Lusvassa oli kepittäjäkisaa, Urpo kisa ja Turbokisa. Viki oli tietysti kaikissa mukana. Turbokisassa Viki sijoittui hienosti toiseksi 5:llä virhepisteellä. Kaiken lisäksi Vikillä oli päivän nopein aika! Voi kun jarrut olisivat pitäneet pöydällä... No tässä oli kyseessä vain hyvin epäviralliset hassunhauskat kisat. Nyt pitäis kyllä saada aikaiseksi tuo ilmoittautuminen oikeisiin kisoihin.

"Minun pieni enkeli" - osa 38 ja 39

Osa 38:
Mulle oli tänään päivällä jätetty pöydälle paahtoleipää. Mua ei haitannut yhtään vaikka leipä ei ollu paahdettua. Osasin ihan itse kuitenkin ottaa pussin pöydätä ja syödä sen tyhjäksi. Hyvää oli - suosittelen!

Osa 39:
Illalla pääsin äitin kanssa moneksi tunniksi agilitykentälle! Tänään oli viimeinen kerta ulkona - ensiviikolla siirrymme halliin. Ensin sain tunnin olla mukana opettamassa muita koiria ja kerjäämässä nakkeja. Toisen tunnin äiti ajatteli että voisin levätä autossa niin kauan kun se kouluttaa. Sen jälkeen olisi mun vuoro harjoitella. Äiti oli onneks unohtanut mun sitruuna pannan kotia. Se tarkoitti että sain vapaasti haukkua autossa häkissä.

Kun äiti tuli noin puolen tunnin kuluttua hakemaan minut takaisin kentälle (pääsin sittenkin mukaan kouluttamaan!), niin se ei oikein tykännyt minusta kun aukaisi auton takaluukun. Mun häkki ei enää ollut ehjä... Se oli ihan vahingossa mennyt rikki. Lupaan ja vannon - mä en tehnnyt yhtään mitään - se vain yhtäkkiä oli rikki!

"Oho - mä EN ole tehnnyt mitään - tää on koko ajan ollu rikki!"

"Usko nyt - mähän tuun hulluks jollet usko. Ei oo mun vika - se oli vahinko..."

"Äiti sanoi että seuraavan kerran kun riehun kopassa niin jään kirjaimellisesti kiinni.
Ja lisäks se mutisi jotain jeesusteipistä - en tiedä mitä se tarkoitti. Onkohan se jotian syötävää?"

"Taidan mennä uimaan mutalammikkoon kun musta ei tykätä..."

 Terveisin,

Äitin pieni enkeli. Taas.

"Minun pieni enkeli" osa 37

Voi tuota minun pientä enkeliä... Tänään se oli rikkonnu yhden takin. Taskussa oli edellisenä päivänä ollut nakkeja - niiden jättämä tuoksu oli liian voimakas houkutin Vikin ahnean herkälle nenälle. Hoh-hoijaa...

Carmen serkku!

Tänä viikonloppuna Vikillä on ollu kaveri kylässä. Mun sisko tuli käymään mukanaan Carmen. Carmen on kaksivuotias espanjanvesikoira. Tytöt eivät kovin usein ole olleet kaksistaan - yleensä Carmenin äiti Wanilla on mukana. Vanhemmiten Wanilla ei oikein enää ole Vikin ystävä, mutta Carmenein kanssa kaikki meni hyvin!

"Maailmankirjat sekaisin!"

Maanantaina illalla kerjäsin ruokaa jo kello viisi. Pikkuisäntä oli kiltti ja antoi mulle ruokaa vaikka mun ruoka-aika oikeasti on kello kuus. Olin tosi tyytyväinen - ihanaa ruokaa ajoissa!

Kun kello sitten tuli kuusi kuulin kun äiti kysyi iskältä: "annoitko Vikille ruokaa kun se kerjäs aikaisemmin?". Iskä vastasi ette se ole antanut mulle ruokaa. Huomasin tilaisuuteni tulleen ja pomppasin heti pystyyn ja riensin äitin luokse. Heilutin häntää ja kerroin katseellani etten ole saanut iskältä ruokaa. En siis valehdellut yhtään - iskä ei ollu antanut mulle ruokaa!

Sitten se tapahtui. Äiti täytti mun ruokakupin. Söin iloisen yllättyneenä toisen annoksen ruokaa! Se jälkeen mun maha oli todella täynnä. Mutta luulen että vielä yks annos olis mahtunut.

No toissa aamuna äiti lähti taas työmatkalle. Se heräs niin aikaisin ettei se antanut mulle ruokaa. Iskälläkin oli niin kiire töihin ettei sekään antanut ruokaa. Sitten kun pikkuisätä heräs se vei mut ulos MUTTA EI ANTANUT RUOKAA!! Apua - eläinrääkkäystä! Luulin kuolevani nälkään päivän aikana.

Meidän maailmankirjat ovat menneet sekaisin...

30 000 lähestyy - oletko se juuri sinä?

Kun 25 000 käyntikertaa tuli täyteen Sissi ja Sera saivat yllätyksen postissa. Kenen kohdalle se tällä kertaa osuu? Ilmoittaudu - voi olla että uusi yllätys on luvassa!

Tuota maagista rajaa odotellessa voin kertoa vähän tämän päivä lenkistä:

Kut tavaksi on käynyt suuntasimme Vikin kanssa metsään. Vettä tihkutti - se ei meitä haitannut. Mulla on hyvät sadevaatteet ja Vikillä on taas turkki! Metsästä löytyi, yllätys yllätys, taas sieniä. Nyt mulla on maha täynnä suppilovahvero/kanttarelli/mustatorvisieni lämppäreitä! Meidän perheessä kukaan muu ei syö sieniä (ei edes Viki) joten minulle jää kaikki herkut!

Kotimatkalla pysähdyimme puistoon ja Viki sai lupaa tehdä jotain kiellettyä....

"Äiti - saanhan leikkiä hiekkalaatikossa saanhan?
Mulla on jo valmiiks likaiset tassut!"

Arvatkaa - saiko Viki lupaa?

Vain neljä

Onko neljä paljon vai vähän? Neljä kesää on tosi paljon, samoin neljä suklaalevyä. Neljä viikonloppua menee nopeasti - eli se on vähän. Neljä karkkia se vasta vähän onkin!

Mutta Vikillä on ollut tänä kesänä vain neljä punkkia. Onko se paljon vai vähän? Minun mielestäni se on vähän ottaen huomioon että me käydään paljon metsässä. Vikillä ei myöskään ole tänä kesänä ollut yhtään "punkkitippoja" niskassa. Onneksi ollaan päästy näin vähällä!

Ihana sunnuntai aamu!

"Tuu jo - mennään metsään!"

"Mentäiskö tännepäin?"

"Mikähän tuolla oli?"

"Kukkulan takana on varmaan orava tai jotain..."

"Saanko namin kun poseeran näin hienosti?"

"En kato äitiin päin, en kato äitiin päin - saan varmaan namin kun tulee
hieno poserauskuva! Mulla on nälkä"

Hämä, hämähäkki taidetta!

"Jokohan mä pian olen ansainnut sen aamiaisen?
Mielestäni tämä asento on myös aika hyvä!"

Lisää luonnon omaa taidetta!

Tällaisen ihanan aamuhetken jälkeen Viki ansaitsi ihan varmasti aamiaisen ja minä kupin kahvia. Lisää näitä aamuja kiitos!

Varsinaiset Lagotot - Koiran näkökulmasta

LURPPA Lounais-Suomen Spanielikerho Ry Jäsenjulkaisu 3/2011
 Kuulin en taas, sen taikasanan: Lagottolenkki! Lagottolenkki on sellainen päivä jolloin minä taas näen kaikki minun lagottokaverit. Kerran kuussa vuoden ympäri minun emäntä lausuu nämä taikasanat. Sanat saa minun korvat hörölle ja vipinää minun tassuihin. "Mennään jo, mennään jo!" viestitän emännälle.



Onnellinen Lagotto: turkki märkä ja keppi suussa!

Lagottolenkille emäntä ei tarvitse ottaa nameja mukaan. Minä käyttäydyn aina esimerkillisesti ihan ilman namejakin, niin tekevät myös kaikki muut lagotot. Joskus kerron innokkaille pennuille miten tulee käyttäytyä vanhempien seurassa, yleensä ne tajuavat heti.

"Keppi - missä mun keppi? Pliiiis!"

Lenkille lähtee joukko energisiä ja puhtaita hännän heiluttajia. Juoksemme, leikimme, nuuskimme ja kahlaamme. Aina jostain löytyy vettä - lagotto löytää aina vettä. Kiipeämme kallioilla ja aiheutamme sydämentykytyksiä omistajillemme kun vauhti välillä kuulemma on liikaa. Ihanaa koiranelämää! Kun me reilun tunnin, joskus kahden, jälkeen palaamme takaisin autoille energia on kulutettu. Ja jostain syystä minun emäntä ja muut omistajat nyrpistelevät neniään - emme aina näytä ja tuoksu ihan yhtä hyviltä kun on kotiinlähdön aika!






 Kesäisin käymme kerran viikossa uimassa yhdessä. Silloin vesi loiskuu ja hiekka pöllyää kun yhdessä haemme veteen heitettyjä keppejä ja etsimme rantaviivalta tryffeleitä. Toiset minun kavereista ovat niin innoissaan vedestä, ettei ne millään tulisi sieltä pois. Ja kaiken aikaa taustalta kuuluu puheensorina: "Mitä ruokaa syötät Vikille? Paljonko Una painaa? Oliko se hyvä se trimmeri jonka ostit Adalle?" Taitaapa olla niin että nämä kokoontumiset onkin ihmisille eikä meille kiharaturkkisille sydämenvalloittajille.


Emäntä käski vielä kertoa että joukkoomme mahtuu vielä mukaan uusia kavereita - ottakaa rohkeasti yhteyttä emäntääni!

Terveisin,


Viki

Lagotto Romagnolo, 3v

Vesi lentää - lagottoloiskuja on vietetty joka viikko koko kesä!