Kahden palkintopallisijoituksen päivä!

Tänään me saatiin se - se meidän eka nolla rata agiityssä! Päivän tavoite saavutettu. Viki on onnellinen siitä että on päässyt hyppimään, se ei muuta palkintoa edes kaipaa. No kaipaa se nakkeja :)

Seuraavaksi kilpailu raportti niille jotka ovat agilitystä kiinnostuneita, muut voivat hypätä tämän osion yli...

Rata B (Päivän eka rata, TSAU)
Ennakolta rata näytti tosi vaikealta, siinä oli kolme "koukkua" mitä yleensä ei ykkösluokan radoista löydä.
Mua jännitti aamulla ja Viki kyllä aisti sen. Silti saimme aikaiseksi nappiin onnistuneen radan. Me saavutimme uramme ensimmäisen nollan jo päivän ekassa startissa! Kaverilla oli kännykkäkamera ja onneksi (meidän tietämättä) kuvasi radan. Tämä nappisuoritus on siis taltioitu. Se tulee jakoon ehkä myöhemmin.

Rata A
Rata näytti helpommalta kun eka rata, ja niin se oikeastaan olikin. Harmillista oli että Viki pudotti yhden riman, sitä se tekee hyvin harvoin. Se oli myös menossa putken väärään päähän, mutta mun voimakas kielto sai sen muuttamaan suuntaa.Tulos oli siis 5 virhepistettä, mutta kuitenkin mahtava 2. sija. Hyvä me!


Rata D
Rata näytti kivalta. Sitä se olikin kunnes Viki oli sitä mieltä että menee putkeen väärästä päästä... Seisoin oikeassa paikassa ja osoitin putken suuta. Mutta Viki oli kuitenkin sitä mieltä että menee putken toiseen päähän. Kielsin ensimmäisen kerran menemästä väärään päähän ja Viki vain vilkaisi mua. Kielsin toisen kerran menemestä väärään päähän ja Viki vilkaisi mua aja astui tassullaan putkeen väärän päähän. Tämä yksi askel aiheutti meille hylkäyksen. Pa**a.

Rata D
Päivän viimeinen rata oli hyppyrata - siinä ei siis ollut yhtään kontakti estettä. Radalla oli monta "putkiansaa" - eli paikkaa missä koiralla oli luentevaa mennä putken väärään päähän. Me selviydyimme hienosti kaikista ansoista. Kisan kuuluttaja oli ilmeisesti meidän fani koska kuullutti ennen kisaa että povaa että me viimeisenä starttajana voitamme kisan. Kaikki meni hyvin toka vikalle esteelle asti. Silloin ohjasin Vikin väärälle esteelle! Voi ei - oli mun vuoro mokata! Ehkä olisimme voittaneet. Ainakin se oli hyvin hyvin lähellä...




Että sellainen päivä!  Olen oonnellinen ja väsynyt.

"Minun pieni enkeli" - osa 41

Voi tuota pientä kikkarapäätä - mitä se aivoissa oikein liikkuu?

Olin pikkuisännän kanssa käymässä vanhempieni luona. Jätin Vikin kotiin, jäihän tänne vielä kaksi lenkittäjää. Olin poissa kotoa kaksi vuorokautta. Vikin mielestä se oli liikaa ainakin kun katsoi mitä se teki kun tulin kotia.

Ihmettelin mitä koira nakertaa matolla, oletin että se järsii luutaan. Mutta kohta alkoi kuulua pientä rätinää tai oikeastaan napsahsuksia. Vikin mielestä oli ilmeisesti kivaa kun "sähköpeikko" hyppäs sen nenälle tietsikan latausjohdosta! Onneksi se pureskeli johtoa tuolta puolen muuntajaa, voi olla ettei enää pureskelisi mitään jos olisi valinnut johdosta toisen kohdan. Mitä se oikein ajatteli kun tuohon hommaan ryhtyi? Ei Viki ole mikään tuholainen. Varas se kyllä on, mutta kun lueskelee näitä "Minun pieni enkeli juttuja" niin hyvin harvoin se on mitään rikkonut.

Sähköä ilmassa

 Voi olla että se aavisti että olin nähnyt Vikin "serkut" espanjan vesikoirat Carmen ja Wanilla. Meillä oli lenkillä oikein hauskaa...

Wanilla auttaa kesää - se syö lunta!

Wanilla on valkoinen - Carmen tumman ruskea. Voi kuinka hyvässä kunnossa niiden turkit on!

Carmen osaa lentää.

Usko pois: tässä kuvassa ON kaksi koiraa

"Lunta, lunta ja lunta"

Lunta on ulkona nyt niin paljon että ei voi mennä nurmikolle pissalle. Nurmikkoa ei ole olemassa missään... En oikein ymmärrä miksi ne ihmiset kiukkuu mulle kun käyn helpottamassa oloani keskellä pihaa - siinähän on lunta, ei siinä ole asfalttia...

Tänään äiti laittoi mulle sukat jalkaan kun mentiin lumitöihin. Se oli hyvä juttu. Tassunpohjiin ei jänyt yhtään lunta kiinni, mutta kainaloihin ja mahan alle sitä kertyi kuitenkin. Kun tultiin sisälle mun mahan alla roikkui kananmunan kokoisia lumipalloja!

Äiti käski vielä kertomaan että ens lauantaina on taas agilitykisat. Tavoitteena on kuullemma nollarata, eli ei virhepisteitä. Voi kun tuo äiti vain oppisi tuon lajin - minä tyttö osaan jo!

Lumiset terveiset,
Viki

Oikea lotto rivi?

http://www.iltalehti.fi/nettitv/?32779806

Tämä voisi olla meidän Viki!

Tunti metsässä

Ihanaa - tänään vietin Vikin kansa tunnin metsässä! Se tarkoittaa:

1. Viki ei enää ole kipeä - se ei yskinyt kertaakaan!
2. Ulkona ei ole liian kylmä
3. Ulkona on valoisaa vielä klo 16 ja 17 välissä - vauhdilla kohti kevättä!
4. Metsässä ei ole liikaa lunta
5. Pääsin töistä ajoissa kotiin =)

Tästä on hyvä jatkaa tuota toipumista - menemme varmaan huomenna kokeilemaan joko se agilitykin onnistuu.

Koira kunnossa!

Olipas tuo kennelyskä hassu tauti - oireet oli todella rajut mutta onneksi ne meni niin äkkiä ohi. Nyt Viki on jo ihan kunnossa. Tänään se on yskinyt vain kerran.Se oli aamulenkillä kun se innostui jahtaamaan keppiä.

Kaikki alkoi maanantaina. Aamulla kun vein Vikin lenkille se krohisi ihan niin kuin tylppänokkaiset pikkukoirat. Petteri ja Junnu, meidän ihanat tipsut jotka oli meidän vauvoja jo ennen kuin meillä oli oikeita lapsia, teki sitä usein. Maanantaina yksin ollessaan Viki oli oksennellut vaahtoa ympäri huushollia. Koko illan se yski ja yäkkäili. Yökin meni levottomasti yskien.

Tiistai oli pahin yskäpäivä. Tein silloin töitä kotoa - maanantai oli pelästyttänyt minut niin etten halunnut jättää Vikiä yksin. Joka kerta kun Viki liikkui niin tuli yskäkohtaaus. Se kuulosti kamalalta ja limaa irtosi keuhkoista todella paljon.  Välillä se yski ja yski eikä osannut lopettaa... Onneksi tilanne rauhoittui iltaa kohden.

Keskiviikko ja torstai oli jo paljon parempia - yskä vähentyi ja yöt sai nukkua rauhassa.

Vaikka Viki on melkein entisellään taidamme jättää huomisen lagottolenkin väliin, olemme tehneet niin lyhyitä rauhallisia lenkkejä koko viikko en vielä halua viedä Vikiä riehumaan muiden kanssa. Se on kuitenkin vielä toipilas.

Kennelyskä

Voi minun pientä reppanaa - oireet viittaa siihen että sillä on kennelyskä. Se yskii ja pärskii ja oksentaa... Eilen tais olla pahin päivä. Kaikki matot oli täynä vaahtoläiskiä kun ihmiset saapui kotiin. Kenneyskää on Kaarinan Eläinlääkäriaseman mukaan liikkeellä paljon tällä hetkellä. Lepo ja hellä huolenpito on paras hoito. Koska kyseessä on virustauti niin lääkettä ei ole. Yskä kuullostaa todella pahalta, se tulee ihan keuhkojen pohjalta...

Tänään Viki ei kuitenkaan enää oksenna - ainakaan niin paljon kun eilen. Kaiken kukkuraksi sillä on päällä tuo valeraskauksen poikanen. Reppana vinkuu omille nalleilleen. Eilen Jasu (Viki paras nalle ikinä) sai Vikin luun. Ensin Viki kantoi Jasun omaan petiin ja sen jälkeen se kantoi luun Jasun päälle. Jasulle ei luu maistunut. Koko tyttö ihan sekaisin...

Nyt agilityt ja pitkät metsälenkit saa odottaa - Viki tarvitsee lepoa.

Jääkarhunpentu sairastaa - häntä hellikäämme..

Uudet tossut

Vikin tossut oli viime talvena ahkerassa käytössä. Tänä talvena niitä ei juurikaan ole tarvinnut, talvi on ollut suht leuto. Viime viikon aikana pakkanen kuitenkin kiristyi. Tiistain agilititreenit peruttiin koska pakkasta oli enemmän kuin 10. Me menimme kuitenkin hallille vähän kepittelemään. Vikillä oli vanhat tossut jalassa. Hallissa on hiekkapohja. Nakkipalkka sai senverran paljon vipinää Vikin tassuihin että tossuista ei jäännyt kun reikiä jäljelle!

Ostin kaupasta Vikille uude vauvasukat vanhojen tilalle. Kaksi paria yht. 3€. Pieni hinta lämpimistä tassuista!

Edessä vaaleanpunaiset kukkasukat ja talana lilat raidat!



Kaikki tassut ilmassa!



Pakkasta oli 18 mutta arska paistoi

Tuolle Vikin parralle pitää kyllä tehdä jotain...

Aah - aurinko ja kukka tossut!

Ruoka ei maistu...

Onkohan pakkaset ja lyhyet lenkit tehneet tepposet, tai miksi Vikille ei ruoka maistu? Ehkä kyseessä onkin valeraskaus, Viki vinkuu yksikseen ja teki pesää meidän vaatehuoneeseen. Tiedä häntä. Voi kun nuo koirat osaisivat puhua...