9. ja viimeinen talvilomapäivä - Napsun kanssa lenkillä

Kun näitä lomapäiviä laskee minun tavalla viikon lomasta saa yhdeksän päivän mittaisen! Minun mielestä tämä on hyvä tapa laskea. Ehkä se on vähän itseään huijaamista, mutta se ei haitta jos loma tuntuu pitkältä. Uskon että Viki aamulla huokaa helpotuksesta kun kaikki perheenjäsenet lähtevät päiväksi pois kotoa. Tyhjässä talossa on hyvä nukkua ja nauttia hiljaisuudesta.

Viimeisenä lomapäivänä mentiin Napsun kanssa lenkille uutta reittiä pitkin.



"Äiti - milloin Napsu oikein tulee? Onko mun turkki hyvin? Tuleeko Napsu kohta?"

Kuin kaksi marjaa - Napsu on vasemmalla. Viki ihmettelee maisemia. Omassa autossa se matkustaa aina "takaluukussa". Sieltä maisemia en näe kovin hyvin.
"Äiti - minne me ollaan menossa?"

Vikin tunnistaa tossuista!

Napsuhepuli - "Viki - ota kiinni jos saat!"

"NAPSU! Kyllä mä kohta saan sut kiinni!"

Kevättä odotellessa.

Viki paistattelee auringossa - mahtava viimeinen talvilomapäivä!
Kiitos lenkkiseuralle!

Vieläkö saisi pikkuisännän kotia partsaleiriltä....

7. ja 8. talvilomapäivä

Seitsemäntenä lomapäivänä Viki "laiminlyötiin". Ihmisillä oli muita tehtäviä ja Viki sai nauttia omasta rauhasta kotona.

Tänään - kahdeksantena lomapäivänä - pääsimme testaamaan tossuja vain kahden asteen pakkasessa. Tuollaisilla pikkupakkasilla Vikin tassunpohjiin kertyy aina lunta ja jäätä. Tänään ei kertynyt! Tossut tomii myös pikkupakkasilla!

Nykyään kun ollaan menossa ulos Viki tulee istumaan mun viereen tarjoten mulle tassua  - "Saisinko tähän tossun, kiitos?"

Vikin blogin kaikki kuvat!

6. talvilomapäivä - eläinlääkärillä!

Tänään äiti vei mut eläinlääkäriin. En oo käynny siellä pitkään aikaan (viimeksi musta otettiin ne lonkkakuvat -> parasta A ryhmää), viime käynnistä oli jo kaksi vuotta. Muistin kuitenkin paikan... Äitin mielestä olen vähän liian painava. Vaaka eläinlääkärin eteisessä näytti 15.5 kg. Minun mielestä äitin kuuluu olla dieetillä ei mun - kuinkahan paljon liikaa sen vaaka näyttää??

Lääkäri täti katsoi mun suuhun - tarkisti kaikki hampaat. Äitin mielestä narskuttelen liikaa hampaita. Mun mielestä se on kiva ääni kuinkahan monta koiraa osaa narskuttaa hampaitaan?
Ei varmaan kovin moni! Yhdestä hampaasta oli lohjennut pala, mutta tätin mielestä se oli ennemmin seuraus kun syy narskutteluun. Lisäks täti huomas että yhden hampaan ympärillä ien on kasvanut - sitä pitää kuulemma seurata. Jos se tulehtuu - mä en mee takaisin eläinlääkärille. Se puhui jotain että "sitten se leikataan pois". Kukaan ei koske mun suuhun saksilla!

Sain myös namipaloja ja rokotukset. Ja vähän lisää nameja. Itse asiassa siellä oli aika kivaa!
Rokotukset on 3 vuotta voimassa joten takaisin menen vasta vuonna 2014.

Terveisin,

Viki

5. talvilomapäivä - pakkausta pakkasella

Tänään meillä on pakattu ja pakattu. Viki on seurannut huolestuneena vieressä, välillä se tosi nukkui päiväunet isännän kanssa sohvalla :) Pakkausta pakkasella (aamulla oli -23...) on suoritettu tulevaa partioleiriä varten. Pikkuisäntä lähtee Napakettu talvileirille. Äitiä taitaa jännittää paaaaaaaljon enemmän kuin poikaa...

Pakkaamisen lomassa käytiin testaamassa talvivaatteiden pakkasenkestävyyttä. Kaikki toimi hyvin - voi olla että mitkään vaatteet ei kuitenkaan pidä pakkasta loitolla neljä päivää putkeen. Kävimme ekaa kertaa tänätalvena jäällä. Jää on ollut pitkään haurasta koska alkutalvesta tuli niin paljon lunta että kunnon jäätä ei ehtinyt muodostua. Tänään kuitenkin rohkenimme mennä jäälle kun näimme kuinka moni muu oli sinne uskaltautunut!

Kuusistonsalmen jäällä

"Tulkaa jo katsomaan - upea auringonlasku!"

4.talvilomapäivä - agilitypäivä

Jee - agilitypäivä! Treenit meni hyvin vaikka Vikin tassut olivat juoksua täynnä - meillä oli jäänyt edelliset kerrat väliin.

Agilityhallissa tossut eivät pysyneet jalassa - kumirouhetekonurmi pohja "veti tossut" Vikin jalasta. No ei niitä tossuja sisällä olisi tarvinnutkaan. Agilityhalli on jaettu kolmeen kenttään. Kesken Vikin vauhdikkaan keppisuorituksen, hallin toisesta päästä sammui valot. Samalla Viki löi jarrut pohjaan ja jäi siihen seisomaan. "Apuva - joku sammutti valot! Mitä mä nyt teen? Aj jaa - pitääkö mun vaan jatkaa matkaa? Eikö mitään vaarallista tapahtunutkaan?No mennään sit kepit loppuun." Ihana Vicky!

3. talviloma päivä - leijat Vikin yllä...

Pakastimesta löytynyt luu on pistänyt Vikin mahan sekaisin. Vikin ympärillä leijuu jatkuva epämiellyttävä haju...

2. talvilomapäivä

Tänään päästiin "vain" -12 asteen pakkasen vallitessa kunnon metsälenkille. Luminen, hiljainen metsä on ihana paikka sekä minun että Vikin mielestä!

1. talvilomapäivä - Vikin näkökulma

Aamulla mun äiti nukkui pommiin. Yritin parhaani mukaan saada sen hereelle - yleensä se herää siinä viiden aikoihin mutta nousee vasta kuudelta. Vaikka kuinka yritin se ei ensimmäisenä lomapäivänä noussut kun vasta tosi myöhään - vasta joskus kahdeksan aikoihin. 


En päässyt aamulenkille. Mut päästettiin vain pihalle pissalle... No joo - siellä oli kyllä aika kylmä. Ja sainpas ruokaa paljon nopeammin! Ruuan jälkeen äiti puki paljon vaatetta, mutta se "unohti" laittaa mulle tossut. En päässyt lenkille nytkään. Me vain haettiin posti. Kaiken kukkuraksi äiti nauroi mulle kun menin lumihankeen. Olin ilmeisesti hassun näköinen kun yritin parhaani mukaan tehdä tarpeita ja pitää etutassuja ilmassa samaan aikaan - olis laittannu mulle ne tossut!! On epäreilua nauraa koiralle jolla on herkät tassut.


Ammun vietimme yhdessä sohvalla loikoillen. Sitten pääsin saunaan - aamulla saunaan. Jee! IHANAA!

Sitten alkoi äitin hääräily - senhän piti olla lomalla mutta ei, ei. Ensin se vei kaikki tavarat pakkasesta ulos. Sitten se imuroi, leikkas mun kynnet ja pesi vessat. Ja teki ruokaa ja siivos keittiössä ja pesi pyykkiä. Kävi kaupassa. APUA - ei tällainen oo lomaa- missä mun lenkki on? Yhtään en saanut levätä rauhassa, koko ajan piti olla tarkkana, ikinä ei tiennyt mihin äiti seuraavaksi säntää. Siitä pakkasen sulattamisesta vielä siinä on kaksi potentiaalisesti hyvää asiaa:

1. Kaikki tavarat viedään ulos (ehkä pääsen varastamaan jotain...)
2. Sieltä voi samalla löytyä mulle jotain herkkuja

Vain tuo kakkos asia toteutu - sain pakkasesta luun. Nam. Ulkona en saanut olla yksin, joten en päässyt varastamaan muita herkkuja. Tiedän että tarjolla olis ollu mm. nakkeja, lihapullia, lihaa ja jätskiä.


Vasta iltapäivällä, kello viis (mulla on ruoka kello kuus) pääsin lenkille. Nyt äiti tajusi laittaa mulle sukat jalkaan. Vaikka jo hämärsi, äiti ei halunnut olla taluttimessa kiinni. Se sanoi mulle VAPAA joka kerta kun yritin kytkeä sen. No ei se mitään, se ei karannu. Vaikka pakkasta oli illalla -20 mua ei palellut yhtään; olihan mulla uudet tossut jalassa! 


Kotona mua odotti ruoka ja uusi luu!


Yöllä seisoin ja tuijotin tyhjyyteen (niin teen aina kun haluan ulos), kukaan ei päästänyt. Kävin kodinhoitohuoneessa. Äiti huomas kasan heti kun nousi ylös toisena lomapäivänään.


Terveisin lomaileva, 
Viki

1. talvilomapäivä

Aamulla nukuttiin "pitkään". Ylös noustiin vasta puoli yhdeksän aikoihin. Ulkona oli -25 astetta. Brrrr... Päätin olla laiska - päästin vain Vikin ovesta ulos pissalle. Kun se oli syönyt menimme hakemaan lehden. En jaksanut pukea Vikille tossuja. Se reppana nosti ensin toisen etutassun ilmaan kun teki tarpeitaan. Sitten se istu selkä kaarella molemmat etutassut ilmassa... Oli aika kummallinen näky!

Vasta iltapäivällä teimme kunnon lenkin. Pakkasta oli enää 20. Tossut jalkaan ja menoksi. Tunnin reipas lenkki (tossut tassuissa) ei tuntunut missään. Tosin kaikki vastaantulijat kommetoivat Vikin suloisia sukkia. On se kummallista kuinka paljon iloa pinkit ja lilat sukat voivat tuoda tullessaan!

Viki, pakkanen, tossut ja talvi

Ah kuinka ihanaa - viikko lomaa edessä. Sen lisäksi on tarjolla Viki, pakkasta, tossut, metsä ja lunta! Tämän lisäksi kaipaan vain omaa perhettä ja takkatulen lämpöä. Niin ja välillä jotain hyvää syötävää... Täydellinen viikko tulossa =)

Koiratossut - vielä kerran

Tänään aamulla pakkasta oli hyytävät -25. Ilman tossuja Vikin tassut olisivat kestäneet kylmää noin 30 sekuntia. Tänään ei ollut mitään vaikeuksia olla ulkona 20 minuuttia paukkupakkasissa! DIY tossut toimii! Suosittelen kaikille herkkätassuisille. Ainoa huono puoli tässä asiassa on se, että nyt minunkin on kestettävä hyytävä pakkanen, en voi enää syyttää Vikiä ja tehdä pakkasella pelkkä minilenkki...

Koiratossut - testattu, toimii!

Vikillä on uudet "tossut". Kyselin tossuja monesta lemmikkieläinliikkeestä jo ennen joulua - kaikki möivät "ei oota". Vikin tassut on todella herkät se hyppii heti kolmella (tai kahdella!) tassulla kun pakkasta on enemmän kuin 10 astetta. Sellaisia kelejä on ollut tänä talvena todella paljon. Silloin kun pakkasta on vähän vähemmän niin lunta kertyy tassunpohjiin helposti.

No kun niitä tossuja ei saanut lemikkieläinkaupasta, ostin Sittarista kaikkein pienimmät sukat mitkä löysin. Piti valita paketti missä oli pinkit ja lilat sukat tai paketti missä oli tumman- ja vaaleansiniset sukat. Valinta ei ollut vaikea =)

Eilen sukat oli jalassa ekaa kertaa. Oikean etutassun pinkki sukka irtosi kotipihalla. Vasemman etutassun sukka pysyi jalassa Rockyn portille asti (50m). Vasemman takatassun lila sukka pysy jalassa kilometrin ja oikean takatassun sukka jopa 2km - siitäkin matkasta jo puolet oli metsän puolella! Joten toivoa oli että tämä sukkajuttu onnistuu.

Tänään kiinnitin leveisiin kuminauhoin napit - nyt tossut pysyy jalassa hyvin! Ja tassuja ei palella - testattu on! Hinta 3€.

"Mä meen piiloon, mulla on tossut jalassa..."

"No ota jo se kuva - mua hävettää...."

Vain lagotto osaa tämän!

Te kaikki lagoton omistajat tiedätte miltä lagotto näyttää kun se huomaan jotain epäilyttävä ja pelottavaa:

• Ensin häntä nousee pystyyn ja korvat hörölle
• Sitten koira siirtyy sivuttain, kaula edellä, kauemmaksi (sillä ihan oikeasti liikkuu kaula ensin)
• Häntä laskee, samoin kaula ja pää
• Kiertoliike kauemmaksi jatkuu
• Jos rohkeutta löytyy koira varovaisesti, melkein ryömien, lähestyy epäilyttävää asiaa
• Ekalla kerralla se ei uskalla mennä perille asti, vaan perääntyy taka vasemmalle
• Tokalla kerralla koira pääsee jo paljon lähemmälle, sieltä maan tasalta nousee piiiiitkän kaulan päässä levottomasti nuuskiva nenä
• Rohkeus ei riitäkään vaan lagotto perääntyy ja kiertää kehää
• Ehkä asia on vähemmän pelottava jos sen haukkuu jostain kaukaa
• Viidennellä kerralla, viiden ympyrän jälkeen, rohkea lagotto päsee perille asti, aralta yksilöltä siihen menee noin 10 yritystä
• No, kun lagotto vihdoin pääse perille epäilyttävän asian luokse, se huomaa että kyseessä on nojatuolin käsinojassa oleva metalliputki joka on aina ollut samassa paikassa, eikä se pelottava putki hyökkää sieltä kimppuun tai syö äitiä.
• Nyt lagotto on nolo... häntä heiluu ja koirasta uhkuu helpotus - taas kerran pelastin äidin joltain todella vaaralliselta asialta.
• Lagoton mielestä sitä ei ole pelottanut ollenkaan. Kaikki on ollut vain väärinymmärrys

Näin meillä! Ah kuinka ihana mun Viki on!
Vikiä on EHKÄ pelottanut joskus ennenkin... Yhden esimerkin voit katsoa täältä.

"Minun pieni enkeli" - osa 32

Viki on ilmeisesti myös "herkkudietillä" niinkuin muut aikuiset perheessä - tänään se on varastanut kurkun pöydältä. Puolikiloa päivässä - vai miten se meni?

Lisää lunta!

Luulin että Turunseudulla oli viime vuonna paljon lunta - jos vertaa tähän talveen niin erehdyin pahemman kerra. NYT on paljon lunta. Eilen sitä tuli taas tuutin täydeltä lisää ja nyt pakkanen paukkuu. Viki oli eilisessä lumitöissä hyvä apuri - se vahti ettei vaan kukaan tule meidän pihalle. Ei ainakaan se naapuri muutaman talon päästä jolla oli lumikola. Häntä piti erityisesti vahtia. Oli varmaan jotenkin epäilyttävä kun hänellä oli lumikola ja kaikki.

Tänään ulkona on niin kylmä että Vikin tassuja palelsi, piti taas yrittää kulkea kolmella tassulla. Se ei oikein onnistunut.

Aamulla Viki kuuli kun isäntä laittoi ruokaa sen kuppiin jo ennenkuin olimme ehtineet lähteä aamulenkille. Jos se olisi saannut itse valita, se olisi syönnyt ennekuin olisi mennyt pissalle. Aamulenkki hoitui niin vauhdikkaasti ("Apua - nyt on kiire! Joku syö muuten mun ruuat") että se unohti hoitaa tarpeensa... Kotiin tultaessa Viki oli ehtinyt syödä ruuat ennenkun minä pääsin ovesta sisälle. Viki näet oli kotiovella jo kauan ennen minua ja isäntä oli samalla menossa töihin hän päästi "nälkäänäkevän" koiran sisälle.

"En ole tervetullut"

Koko viikonlopun ne ovat hääränneet pikkuisännän huoneessa. Voisin ja haluaisin olla mukana auttamassa mutta en saa. Olen kuulemma kokoajan edessä. Löisin sängyn alta lakun. Sekin otettiin multa pois. Pääsin sentään lenkille. Sitä ne eivät uskaltaneet minulta viedä.


Murjottaa,
Viki