Kinkku kiusaa

Paistoin viime yönä takassa pienen kinkun. Tuoksut takasta, kiusasi Vikiä koko yön! Se oli vielä levottomampi kuin tavallisesti. Vikin mielestä kinkku oli toooooosi hyvä kun se aamulla sai maistaa palan. Kannatti odottaa.

Lunta ei enää ole. Ulkona on reilusti plus asteita - taas on pimeetä.

Possu onkin kiva kaveri!

Viki sai joulukalenterin! Ihanan koirien suklaakalenterin! Ei se kyllä ymmärtänyt kun sanoin ettei se saa sitä vielä. Se olis heti halunut rikkoa sen.

Nykyään possu ei ole enää kamala lelu. Siinä meni yli viikko ennen kuin Viki suostui katsomaan röhisevää uutta lelua päin. Mutta sitten päätin saada koiran kiinnostumaan lelusta. Otin possun syliin ja silitin sitä. Possu röhisi mulle kiitokseksi huomiosta. Ei mennyt kauan kun Viki halusi possun. Ensin se kantoi sitä varovasti yhdestä korvasta roikottaen. Sitten se pikkuhiljaa tuli rohkeammaksi. Nyt possu on hyvä kaveri. Kun pyytää Vikin tuomaan possun, se osaa hakea oikean lelun! Wanilla ei saanutkaan joululahjaa...

Sitten mulla olis vielä kysymys kaikille Lagoton omistajille: Miten koiranne selviävät lumesta? Tuleeko teillä aina vähintään kolme kiloa lunta mukaan sisälle? Onko lyhyt vai pitkä turkki parempi talvella? Kestääkö Lagotto kylmää? Vikin turkki on heti täynnä lumipaakkuja. Paakut tarttuvat ikävästi myös polkuanturoiden väliin.
Vähän kyllä valehtelin - tässä oli paljon enemmän kuin yksi kysymys :)

Vihdoinkin metsään!

Talvi tuli sillä aikaa kun kävin työmatkalla!

Maassa on kunnolla lunta ja ulkona on muutama aste pakkasta. Tänään menimme Vikin kanssa metsään. Ensimmäinen kerta huru pitkään aikaan. Viimeksi kun käytiin metsälenkillä, osassa puista oli vielä lehtiä. Nyt kaikki oli ihanan valkoista! Mulla oli kamera mukana ja sain ikuistettua ihanan talvisen maiseman. Vikin onnellisuus näkyy kuvista!

Viki nautti. Kun maassa oli puhdas valkoinen lumi, sai huomata ettei Viki olekkaan vitivalkoinen. Se on oikeastaan aika kellertävä.

Eilen kun kävimme iltalenkillä klo 9 aikaan sattui aika jännä juttu. Tai ainakaan minä en ennen ollut sellaista nähnnyt. Kaksi joutsenta lensi ylitsemme hyvin matalalla. Joutsenet olivat ihan hiljaa, mutta niiden siipien suhina kuului hyvin. Ikinä ennen en ole nähnnyt joutsenten lentävän pimeässä! Niille oli varmaan tullut kylmä.

Yli kuukausi ilman metsälenkkejä :(

Nyt on kulunut jo 5 viikkoa siitä kun minä loukkasin jalkani. Viki ei ole päässyt metsään sen jälkeen. Eilen huomasin että Viki on lihonnut. Onhan se muutenkin iso tyttö ja yksi vuotta, mutta se on myös lihonnut. Luulenpa että se johtuu vain siitä ettei olla käyty kunnon lenkeillä.

Nilkka on edelleen kipeä ja turvonnut - liikuntakielto on viellä päällä. Pästäänköhän metsään vielä ennen lumentuloa?

Terveisiä Kööpenhaminasta! Onkohan Vikillä ikävä? Mulla on!

"Minun pieni enkeli" - osa 2 ja 3

Minun pieni enkeli osa 2:
Eilen olinT saunaillassa. Talon isäntä vietti pikkujoulua. Viki jäi siis yksin kotia meidän 11 ja 14 v poikien kanssa. Tulin kotia puoli kahdeltatoista. VIki otti minut raikuvati vastaan. Sisäänpäästyäni, huomasin ensin että keittiönlattia oli täynnä puoliksi pureksletuja lakuja... Olin jättänyt keittiön ruokapöydälle karkkipussin. Siinä oli ollut suklaarusinoita ja lakuja. Enää jäljellä ei ollut muuta kun juuri nuo mutamat lakujämät. Onneksi siinä karkkipussissa ei kuitenkaan ollut kovin paljon jäljellä.
Kun menin olohuoneeseen, huomasin toisen yllätyksen. Sieltä löysin pientä muovisilppua. arkempi analyysi silpusta osoitti että kyseessä oli kuivaliha pakkaus. Olimme aikaisemmin päivällä lasten kanssa maistaneet tätä cowboy herkkua. Viki taisi tykätä siitä paremmin kuin me...

Minun pieni enkeli osa 3:
Äsken olin pesemässä pyykkiä kun kuulin lasien kolinaa keittiöstä. Menin keittiöön. Seillä minun pieni enkeli seisoi keskellä keittiön pöytää! Minun adrenaliini taso nousi silmänräpäyksessä -"enkeli" sai siivet ja lensi pöydältä alas. Että kehtaa -seistä keskellä pöytää! Yritti tuossa äsken tuoda mulle palloa - mä vain murisin sille...

Saa nähdä kuinka pitkä tästä sarjasta tulee. Jotenkin minulla on sellainen olo että tästä joi tulla pitkä jatkosarja...

Saakohan Viki joulukalenterin?

Ostin äsken lapsille Dumble joulukalenterit. Viime vuonna katselin kaupassa koirien joulukalenteria ja huokailin: "Olispa mulla koira..."

Nyt mulla on koira. Saakohan Viki joulukalenterin?

"Minun pieni enkeli"

Ainakin Vikin mielestä oli hyvää! Taisi saada himonsaa tyydytettyä kun ei kuitenkaan ollut syönnyt kaikkia...


Eli tarina meni näin:

Itapäivä kahvin jälkeen rukapöydälle jää isoon muoviastiaan, pipareita. Koko porukka meni kauppaan ja Viki jäi yksin kotia. Vähän ihmettelin vaisua vastaaotto kun tulimme kotiin. No Viki innostui kuitenkin heti syömään uutta kaupasta tuotua luuta. Kun luu oli syöty, minun pikkuinen enkeli siirty pedilleen, joka oli olohuoneen nurkassa. Ihmettelin rapinaa joka sieltä kuului. Yhtäkkiä huomasin, että "minun pieni enkeli" syö siellä pipareita suoraan purkista! Ihmetys oli vieläkin suurempi kun huomasin että purkki oli melkein tyhjä! "Minun pieni enkeli" oli syönnyt noin 300 grammaa Annan pikarkakkuja!

Vikin ilme paljasti heti että se tiesi olevansa pahuudenteossa. Korvat oli taakseppäin kääntyneet ja pää alhaalla, ihan niinkun se olisi halunut sanoa: "Se oli ihan vahinko! Se purkki vain tippui lattialle, en mä sitä kyllä olis pöydältä ottanu!". Koko koira tuoksui ihanan jouluiselta. Luulin että edessä olisi rankka yö (siis että maha olisi kipeä Vikillä). Onneksi niin ei käynnyt. Mitään muuta vahinkoa ei tästä tapatumasta ommeksi koitunut kun purkillinen pipareita ja katuavainen koira.

Nyt mä oon yks vuotta!

Tänään ne sit oli ne synttärit. Luulin että ne 'synttärit' olis ollu jotain syötävää. Mutta eihän ne ollu... Sanovat että mä oon nyt 'iso tyttö' ja 'yksi vuotta'. Mitähän ne oikein tarkoittaa?! Mulle kuitenkin tuotiin lahja. Sekään ei ollu syötävää. Se oli ihana uus peti! Sellainen tarpeeksi iso harmaa ja pehmee. Kai ne oli vihdoin huomanneet, nuo ihmiset, etten mä enää mahdu siihen vanhaan petiin. Mä oon jo pitkään nukkunu puoliks lattialla. Ens yönä mulla on hyvä nukkumapaikka!

Mä sain myös toisen lajhan. Jonkun kamalan röhisevän muovinpalasen. Se on kuullemma röhkivä sika jolla kuuluu leikkiä. Yäk - en meinaa koskea siihen. Voi olla että Wanilla saa sen multa. Mä en tykkää siitä ollenkaan. Siis siitä siasta. Niin, en siis tarkoittanut että Wanilla on sika, vaan että Wanilla saa multa sen sian mistä mä en tykkää.

Äiskä sano mulle että velipoika Lennikin täytti yks vuotta. Ja kaikki mun siskotkin täytti! Onpa kummallista. Lenni oli onnitellutkin ja niin oli Gemmakin (äiti luki sen blogista).

T. Viki

P.s Äiti käski vielä lähettää synttärionnittelut onnittelut kaikille siskoille ja Lennille! Toivottavasti te ette saanneet röhkivää sikaa lahjaksi!

Vikin synttärilahja

Vikin synttärilahja on meidän varastossa piilossa. Viki saa synttärilahjaksi p....................................

Synttäreitä odotellessa...

Torstaina 6.11 meidän tyttö täyttää 1 vuotta! Ajatelkaa - meidän vauva on pian vuoden ikäinen. Vuosi on mennyt tosi nopeasti. Kävimme äsken lahjaostoksilla. En kuitenkaan vielä kerro vitä me ostettiin, ettette vain kerro Vikille!

Sinnikäs herättäjä

Viki oli tänään aamulla tosi sinnikäs herättäjä. Voi olla että matokuuri on pistänyt mahan vähän sekaisin, tai sitten se ei vaan jaksanut nukkua enää. Rummutus (etutassuilla 'tanssiminen' sängynlaidalla) alkoi aikaisin. Kello ei varmaan ollut vielä kuuttakaan. Vähän ennen kahdeksaa annoin viimein periksi. Päästin koiran pihalle ja annoin sille ruokaa.

Ulkona oli ollut kunnon pakkasyö, nurmikko oli ihan valkoinen. Lunta ei kuitenkaan ollut satanut. Menimme lenkille siinä yhdeksän aikaan, silloin maa oli vielä jäässä.

Ihmetys oli suuri kun kaikki vesilammikot oli jäässä! Viki luisteli jäällä ihan kuin Bambi siinä piirretyssä. Kun Viki huomasi että jään alla on vettä, sen tietysti piti kaivaa vesi esiin sieltä. Jään kaivaminen taisi sattua tassuihin, tai sitten se ei vaan ollutkaan niin hauskaa. Se leikki siis loppui aika lyhyeen.















Ammu oli tosi hiljainen. Auton ääniä ei kuulunut. Oli ihan tyyntä. Pienestä , varjossa olevasta, metsiköstä kuului tippuvien vesipisaroiden ääniä - aamuauringon säteet osuivat puiden latvoihin ja sulatti jäähileet oksilta. Nämä äänet olivat tietysti taas jotain uutta ja jännittävää. Viki yritti löytää äänien aiheuttajan. Luulempa että alkuperä jäi Vikille mysteeriksi.

Näin pienistä asioista voi saada tosi hyvän mielen! Jollei minulla olis koiraa, en olisi näitäkään yksinkertaisia iloja koennut.