"Olisin ansainnut sikakovan!"

Tänään, ihan yhtäkkiä, varoittamatta mun äiti sanoi: No niin - hyppää tähän! Katsoin sitä vähän hölmistyneenä - siis mihin? Tuohon trimmaus paikalleko? Mua ei oo pesty eikä takkuja avattu. Onko ihan oikeasti trimmauksen aika? Oli se. Muistanko oikein mutta eikö äiti luvannut ettei se enää kiusaa mua...?

En säästynyt myöskään takkuijen aukaisemiselta. Mutta pesulla ei käyty. Outoa. Ei mun turkkia ikinä ennen oo leikattu ilman että se on ensin pesty. Ehkä äiti on sitä mieltä että lumipesu riittää. Lumipesuja olen nimittäin ottanut useamman päivittän.

Yritin taistella vastaan kun aika tuli etutassuihin. MINUN ETUTASSUJA EI KOSKETA!! TYKKÄÄN TAKUISTA. VARSINKIN JOS NE ON ETUTASSUISSA. Valitettavasti hävisin taistelun. Mun etutassijen takut ovat hävinneet. Kaikki on revitty auki ja poistettu. Auts. AUUUU!!!

Mun mielestä mä olisin ansainnut sikakorvan palkaksi. Sain puruluun. On sekin hyvä (varsinkin kun niitä on vielä 96 jäljellä - pukki toi niitä 100kpl!), mutta mikään ei ole sikakorvaa voittanutta!
Huomenna on agility päivä - voi olla että "uusilla tassuila" pääsee lujempaa ja korkeammalle. Aijon ainakin yrittää!

Terveisin,
Viki

Tämä kuva otettiin eilen kun olin lumipesulla.
. Silloin mulla oli kaikki karvat ja takut tallella.
Myös tassuissa.

Viki ei jäänyt ilman lahjoja

Jouluaattona päivällä Tonttu kävi jättämässä lahjoja kuusen alle. Pukin poroilla oli kylmä ja pukilla kiire seuraavaan paikkaan, joten tänä vuonna nähtiin vain Kaarinantonttu. Pukki oli muistanut myös meidän Vikin. Kaikesta huolimatta. Vikin paketeista löytyi sikakorva, luita ja porolelu.

Eilinen oli hälinää täynnä, nyt Viki saa rauhassa köllötellä takkatulen lämmössä.

"Oliskohan tällä jotain mulle? Hmm... Tuttu haju! On tällä - tuo on mun paketti!"

"Äiti! ÄÄITIIII!!! Tällä on mulle paketti! Mä oon ihan varma! Mä oon sun pieni enkeli!
Saanko avata sen nyt? Saanhan? Milloin saan avata sen? Joko nyt saa avata?"

Tänään pakkanen on hellittänyt. Ulkona on vain -11. Tänään pääsee varmasti lenkille. Se tekee hyvää sekä mulle että Vikille kaiken herkuttelun jälkeen.

Rauhallista Joulua kaikille!

Kaarinassa pakkanen paukkuu - ulkona on -23 astetta. Sisällä takan lämpö, joulukinkun tuoksu ja kynttilöiden tuike. Viki köllöttelee sohvalla tyytyväisenä. Telkkarista tulee lumiukko.

Nyt on Joulu!

Rauhallista Joulua kaikille!

"Minun pieni enkeli" - osa 31

Mun äiti osaa leipoa hyviä joululimppuja. Tiedän - söin yhden! Limppu oli ystävällisesti jätetty minulle keittiön tasolle minigrip pussiin. Nam. Suosittelen :) Taisin syödä sen joka on tuossa takana vasemmalla.

Terveisin,

Viki

"Haukuinko - tontun?"

Mulle tuli sellainen paha aavistus että taisin haukkua tontun tuossa viikonloppuna. Ulkoa kuului yöllä kolinaa ja mä haukuin. Iskä sanoi että siellä on tonttuja. Miten mun nyt käy? Saankohan yhtään lahjaa kun tontutkin on haukuttu? Kertookohan ne Joulupukille?

Äiti pakkaa ja pakkaa. Tälläkertaa se ei onneks pakkaa sitä punaista laukkua, vaan joululahjoja. Se kuullemma auttaa pukkia. En ole huomannut mun niemä yhdessäkään paketissa. Tosin, osa paketeista tuoksuu ihanan makealle - ehkä ne oikeasti on mulle vaikka niissä ei lue Viki... Voi - kuinka mun käy?

Terveisin,
joulua jännitävä Viki

Voihan Wikileaks!

Viimeyönä meidän Viki oli aivan mahdoton. Haukkui jokaista pientä ääntä joka kuului. Juoksi portaissa ylös ja alas. Herätti mut unesta monta kertaa - lopulta raahauduin ylös laittamaan sille sitruunapannan kaulaan. Se auttoi - neljästä eteenpäin meidän talossa sai taas nukkua!

Vikillä taitaa olla joku valeraskauksen poikanen. Se itkee yhtä pehmolelua jossa on vinku sisällä. Tuo yöllinen konserttikin ehkä oli jotain "suojelua". Toisaalta ulkona kyllä tuuli kovasti ja naapurissa kävi autoja, ehkä haukkuminen sittenkin oli ihan normaalia.

Jääköhän Vikiltä lahjat saamatta tänä vuonna? Noita "minun pieni enkeli" juttuja on kyllä kertynyt sitä vauhtia etten oo ihan varma onko Viki lahjoja ansainnut. Mutta onhan se ihana kun se tulee antamaan "nenäpusuja" tai kun se änkeää sohvalle syliin nukkumaan. Ja se on aina valmis lähtemään mun kanssa ulos. On ihana tulla kotiin kun yksi hännänheiluttaja iloisen malttamattomana yrittää pysyä sohvalla kun riisun takin ja kengät. Voi olla että Viki sittenkin saa jonkun lahjan. Kaikesta huolimatta.

"Minun pieni enkeli" - osa 30

Tänään mun piti kirjoittaa aivan erilainen juttu mutta "minun pieni enkeli" on taas ollut vauhdissa...

Koska joulu on kiireistä aikaa, valmistin tänään perheelle pikaruokaa - pakaste peruna muusia ja kalakastiketta. Viki sai, niinkuin aina, oman ruuan kello kuusi - eli sillä olisi pitänyt olla maha ihan täynnä. No ehkä se maha olikin täynnä, mutta lisää sinne mahtui.

Lähdin isännän kanssa ajelulle ja lapset olivat yläkerrassa. Viki haistoi heti tilaisuutensa. Kun vähän kurkoitteli niin yletti ihan hyvin muusikulhoon joka oli keittiön tasolla. Kulho oli onneksi muovinen tupperikulho - joten tällä kertaa ei syntynyt yhtä paljon siivottavaa kuin viimeksi. Nyt kulho on putipuhtaaksi nuoltu, koiran mahassa aikuisen annos muusia ja Viki portaiden alla häpeämässä. Hoh-hoijaa. Oppiikohan se ikinä?

"Minun pieni enkeli" osa 29

Tänään kun tulin koulusta kotiin päästin Vikin ulos normaalisti ja kun, menin sisälle tervehtimään vikiä sohvalle huomasin että, sohvalla oli pieni salmiakki karkki ja ihmettelin "mistä tämä on tullut".Katsahdin viereeni päydälle ja näin että, Viki oli tiputtanut ison LASISEN astian ,joka oli tietenkin särkynyt ,joten lattia oli täynnä sirpaleita ja karkkeja joita ei enää ollut paljoa jäljellä. Viki sai äkki lähdön rappusten alle "jonne se menee yleensä häpeämään" ja aloitin siivoamaan lasinsiruja ja puoliksi syötyjä karkkeja "viki oli jättänyt kaikki salmiakit" oheessa kuva siitä.

eloon jääneitä "puhtaita karkkeja"ei löytnyt

siivotessani sirpaleita mietin "toivottavasti Viki ei ole syönyt yhtään sirpaleita, illalla vikille syötettiin vielä parsaa varmuuden vuoksi.

                                              Tämän tekstin kirjoitti Niko

Liian kylmä

Tänään piti olla Varsinaisten Lagottojen lenkki. Pakks-ukko on kuitenkin kanssamme eri mieltä.
Ulkona on liian kylmä.

Takkatulen lämpö kutsuu!

Mikä koiralle nimeksi?

Kun meidän taloon päätettiin hankkia Lagotto Romagnolo - Italian vesikoira - rupesin saman tien "googlaamaan" italialaisia nimiä. Jos koira on italialainen, kai nimikin pitäisi olla? Vaikka kuinka yritin etsiä, sopivaa Italialaista nimeä ei löytynyt. Seuraavaksi selasin almanakka - sieltäkään ei löytynyt mieleistä.. Olisinko rohkea ja nimeäisin koiran Kissaksi? Tai Piki vaikka jo tiesin että koira on valkoinen.

Vihdoin päivä koitti kun lähdettiin koko perheen kera hakemaan pentua Vihdistä. Pennun äiti Deri oli meitä ovella vastassa. Saimme valita kahdesta pennusta: otetaanko laikukas "Teikku" vai pullero "Muumi". Valinta oli helppo. Oikeastaan meidän ei tarvinnutkaan valintaa tehdä - "Muumi" valitsi meidät! Kun muut pennut (pentueessa oli yhteensä 7 pentua) ryntäsivät emonsa kimppuun, "Muumi" keskittyi mieheni kengännauhoihin. Sitä ei kiinnostanut ruoka - ihanat kengät kun oli tarjolla. Valinta oli tehty "Muumi" oli meidän. (Jos oikein muistan niin Teikusta tuli myöhemmin Frodo.)

Oikealta nimeltään pentu oli Tulan Sorpresa Bianca - Valkoinen Yllätys. Tarina nimen takana kertoo että meidän tyttö syntyi viimeisenä pentuna, kotimatkalla eläinlääkäriltä taksissa. Todellinen yllätys siis! Kertomattakin on varmaan selvää että meillä asustaa valkoinen koira.
Pennun nimen valinta ei ollut yhtä helppoa. Koko puolentoista tunnin kotimatkan aikana nimikeskustelu kävi vilkkaana. Alkumatkasta päätimme yksimielisesti että pennusta ei tule "Muumi", nimi kuulosti jotenkin lapselliselta. Nyt jälkeenpäin ajateltuna Muumi olisi voinut olla ihan hyvä nimi. Matkan puolessavälissä olimme sitä mieltä että koirasta tulee "Nessu". "Nessu" kuulosti pehmeältä ja valkoiselta - ihan kuin pelokas pentu sylissäni. Kotiin tultaessa koiran nimi oli jo muuttunut. Kotiimme asteli utelias "Napsu".

"Napsu" nukkui ensimmäisen yönsä hyvin levottomasti. Hyvää nukkumapaikkaa ei millään tahtonut löytyä - peti oli vielä aivan liian iso. Lisäksi sillä oli ikävä äiti-Deriä ja sisaruksia. Yhtäkkiä piti pärjätä ilman muita. Vieraassa paikassa, vieraalla nimellä. Yksin nukkuminen on vaikeaa kun on tottunut siihen että vieressä tuhisee siskot.
Nimi ei sittenkään tuntunut hyvältä, Napsu ei vain tuntunut oikealta. Ihan kiva nimi mutta ei SE oikea. Aamulla se sitten jostain löytyi, se oikea nimi: Viki! Kaikki loksahti kohdalleen, meidän ihana viti-valkoinen Vikihän se on! Lyhyt ja ytimekäs, selkeä ja suomalainen. Ei tullut meidän koiralle italialasta nimeä.

Onneksi emme jättäneet Vikille nimeksi Napsu. Ihme ja kumma - Vikin parhaan lagotto kaverin nimi on juuri Napsu. Olisi ollut vähän hassua kun kaveruksilla olisi ollut samat nimet, kaiken lisäksi toinen on tyttö ja toinen poika!

Vikillä on paljon lempinimiä; mm Vicky, Victoria, Vilhelmiina, Pelle Hermanni ja Ransu. Kaupungilla vastaantulijat kutsuu sitä villakoiraksi; "Voi kuinka ihana villakoira!" kuuluu kun ihmiset kävelevät ohitsemme. Siksi ompelinkin Vikille huivin jossa lukee: "Mä en oo villakoira". Toiselle lagotto blogi-kaverille on käynyt paljon pahemmin - sitä on kutsuttu puudeliksi! Se on jo aikamoinen loukkaus.
Legendaarinen ohjelma The Joulukalenterin jokainen jakso alkaa sanoilla: Oli synkkä ja myrskyinen yö… Ohjelmassa koira Vicky aina silloin tällöin saa nukkua isännän kanssa sohvalla. Joka kerta kun minä olen työmatkalla, meidän Vicky nukkuu isännän kanssa sohvalla. Voi olla että juuri The Joulukalenterin koira Vicky on syy siihen että meidänkin talossa asuu Viki, Vicky, Victoria. Tai onko sittenkin niin että naapurimaamme prinsessa Victoria on Vikin nimen inspiraatio? Viki ainakin on meidän perheen ainoa oikea prinsessa!
Veni, Vidi, Viki!

(Juttu julkastu lyhennettynä Lounais-Suomen Spanielikerho ry:n jäsenlehdessä Lurppa 4/2010)

Arki alkakoon!

Reilu viikko ilman kunnon metsälenkkejä (tai edes metsässä käyntiä) on minun ja Vikin mielestä aivan liian pitkä aika. Nyt kun näyttely on ohi voimme taas mennä nauttimaan ulkoilusta metsässä. Tosin tänään ei vielä ehditty koska tänään oli agility päivä!

Agility treenit meni hienosti, Viki jaksoi hyvin kuunnella ohjeita. Vain kerran sain haukut. Liikuin Vikin takana ilman että olin antanut ensin käskyn koiralle. Palaute oli välitöntä - mut haukuttiin heti pystyyn.

Eilinen reissu Tampereelle oli tosi rankka. Ajokeli on surkea mennen tullen. Menomatkalla tiellä liikkui niin vähän autoja että ajaminen sujui sutjakkaasti. Kotimatka olikin sitten ihan eri juttu. Välillä jono veti 60km/h välillä mentiin lujaa - jopa 70!

Ja kaikille teille jotka vielä ihmettelitte Vikin eilistä sijoitusta - Viki oli omassa luokassaan 3. Upeille tytöille hävittiin. Viki on kuitenkin Erittäin Hyvä - eli täydellinen :)

Erittäin hyvä - ja äitin mielestä täydellinen!

Tänään se päivä sitten vihdoin koitti - tänään oli näyttely! Mun turkkia on putsattu ja puunattu tuntitolkulla. Kyllä mä olen osanut odottaa mitä tuleman pitää. Vaikka kaikki valmistelut on tylsiä niin näyttelyt on kivoja. Tai oikeastaan ne näyttelyt ei oo kivoja mutta näyttelyn jälkeen saan AINA sikakorvan tai jotain muuta yhtä hyvää! Sikakorvan edestä käyn mielelläni näyttelyssä nuuskimassa muita koiria.

Tänään olin erittäin hyvä! Ja mun äiti sanoi että ole mä oikeasti myös täydellinen.

Sen tuomarin nimi oli Reia Leikola-Walden ja siinä lapussa jota äiti lukee tarkkaan lukee näin:

Tilavarunkoinen lyhyt narttu jolla miellyttävä pää,

mutta kuonoosa voisi olla vähän lyhyempi.

Hieman lyhyt kaula.

Hyvä ylälinja

Tasapainoiset kulmaukset.

Hieman lyhyt lantio.

Liikkuu riittävällä askelmitalla, mutta kapeasti takaa.

Hyvä turkki ja luonne.

Jälkeenpäin äiti on todella iloinen tuosta viimeisestä rivistä - HYVÄ TURKKI JA LUONNE. Siis täydellistä. Äitin mielestä.

Tampereella kohtasin myös Sissin ja Indyn. Myös he olivat erittäin hyviä! Onnea meille erittäin hyville bloggaville lagtoille! Harmi että en päässyt Sissin kanssa lenkille. Äitillä ja pikkuisännällä oli niin kylmä että ne halus kotia. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. Kaikkein parhaita tänään olivat kuitenkin Cantharellin Tesoro El Bosco (ROP) ja Wildfinn Modena (VSP).

Nyt uni maistuu. Maha täynnä sikakorvaa ja kotona isännän jaloissa. Nyt mulla on hyvä olla.

Terveisin,

Erittäin Hyvä Victoria

On lunta tulvillaan...

Tänä vuonna talvi tuli tosi aikaisin. Eilen lunta tuli valtavasti lisää.

Lumi ja pakkasää on hyvä juttu. Viki on pysynyt viikon ihan putipuhtaana! Mutta pakkassää on myös tehnyt Vikin turkista sähköisen. Turkki ei näytä siltä että huomenna olisi näyttely... Tänään edessä on vielä kova turkinhoitopäivä jotta saadaan tyttö edustuskelpoiseksi huomiseksi. Tämä huominen näyttely on Vikin uran ensimmäinen ja viimeinen talvinäyttely!

"Minun pieni enkeli" - osa 28

Mun äiti kertoi eilen että se oli lukenut Lissun blogista kuinka siellä oli ollut öiset piparkakkujuhlat. Muistin heti miltä ne maituu - ihania makeita, nam! Muitatteko että äiti on joskus kirjoittanut tänne piparijutun? Itse asiassa taisi olla niin, että siitä nämä "minun pieneksi enkeliksi" haukkumiset alkoi. Sen jutun voitte lukea tästä.

No takaisin asiaan. Tänään pikkuisäntä tuli iloisena koulusta heilutellen piparipussia! "Tässä teille itsetehtyjä piparkakkuja" se sanoi "ne on muuten huuten hyviä!". Mä oon ihan varma että se sanoi sen mulle. Mutta silti mulle kiukuttiin kun olin syönnyt kaikki ihan itse. En jättänyt murustakaan muille.

Terveisin piparintuoksuinen,
Viki

Arpajaiset Anun puutarhassa

Ystäväni Anu pitää upeaa puutarha blogia. Blogin suuren suosin ansiosta hän järjestää arpajaiset!
Arpajaisiin voi osallistua täällä: Anun puutarha - arpajaiset.

Näin koira asioiden pienten puuhastelujen vastapainoksi on kiva välillä käydä katsomassa mitä muut "ammattibloggaajat" oikein tekevät! Anun jutut ja kuvat ovat aina yhtä piristäviä - talvipakkasellakin.

Tästä löydätte toisen suosikki blogini: alegni in office. Tämä on på svenska! Täynnä mahtavia kuvia - ihan kuin suoraan jostain sisustuslehdestä. (Vaikka olen tämän bloggaajan sukulainen, en ole perinyt moista sisustus geeniä...) Sielläkin blogissa on arpajaiset.

Näiden lisäksi luen ahkerasti koira blogeja - niistä enemmän joskus toiste!

Sunnuntai on lepopäivä!

Tänään ei Vikin turkkiin kosketa saksilla tai harjoilla. Vain rapsutuksia on tarjolla!

Valmistelut jatkuu - lauantai

Sunnuntai aamuna suunnattiin kohti Kasvattaja Kaijun kotia. Siellä Viki sai huomiota kun Kaijun omat koirat odottelivat kiltisti. Vikin turkin trimmaus vei melkein kolme tuntia aikaa  Viki jaksoi hienosti. Vein Vihtiin jääkarhun pennun - kotia toin upea linjaisen, sutjakkaan Lagotto Romagnolon. Suurkiitokset Kaijulle!

Visailu kysymys: Mikä näistä koirista on Viki?
Vastaus: Ei mikään! Kuvassa on vasemmalta Deri (Vikin äiti),  Torri (Vikin sisko) ja  Romppu

Neljä lagottoa talvimaastopuvussa.

"Gimme five!"

Leikin riemua. Vasemmalta Romppu, Torri ja Viki.
Vasemmassa kulmassa näkyy  Derin häntä (vai onkohan se korva - tiedä häntä).

Vasen taistelupari on Romppu ja Deri, mutta oikea taistelupari on siskokset Torri ja Viki.
Huomatkaa Vikin upea trimmattu turkki! 

Valmisteluja

Kun lagoton valmistelee näyttelyyn niin saa aloittaa hyvissä ajoin:

Keskiviikko
Takkujen selvittely alkoi eilen.

Mun ja Vikin välinen dialogi  (eiku kyseessä oli kyllä monologi!) meni näin:

• Aukaistaanko Vikin takut? (Viki karkaa isännän syliin turvaan)
• Tule tänne nyt!
• Tuu tuu! (Viki porautuu lähemmäksi isännän kainaloa)
• No tule jo! (Haen Vikin isännän kainalosta)
• Hyppää tähän!
• Istu.
• Oho - onpa sun turkki takussa! (Vikin kiermultelu alkaa)
• No niin - ole ihan rauhassa.
• Istu ihan rauhassa. (Kiermultelu yltyy)
• Nyt mä käsittelen koko takatassun kerralla - pysy paikalla! (Viki yrittää nykiä tassua alleen)
• Älä nyi sitä tassua - istu ihan rauhassa!
• Nyt kiltisti!
• No niin noin on hyvä - hyvä tyttö! (Viki pistää hetkeksi maate)
• Pysy vain noin - harjaan takut mahasta samalla.
• Voi että näitä takkuja - miten sun turki voi olla tällainen?
• Miten tästä ikinä saa näyttelykelpoisen?
• Oo paikalla!
• Rauhotu!
• Koita nyt hetken olla rauhassa!
• NYT KUNNOLLA!
• TÄSTÄ EI IKINÄ TUU VALMISTA JOS ET OSAA OLLA PAIKALLA!
• NYT VIKI RAUHOTUT!!!

Tämän jälkeen oikea takatassu (ja muutama mahakarva) oli puoliksi selvitetty takuista. Eilen monologi jatkui samaan malliin niin pitkään että puolet koirasta oli selvitetty (lue lista vielä viidesti :)).

Torstai
Tänään oli vuorossa loput koirasta. Niin mä luulin. Annoin kuitenkin periksi ja jätin kuonon ja vasemman etutassun huomiseksi. Nyt Viki on Puudeli! Paitsi nenästä ja etutassusta.

Perjantai
Huomenna on siis vuorossa yksi tassu ja kuono. Sen jälkeen Viki pääse pesulle! Viki vesikoira rakastaa vettä niin kauan kun se on ulkona, vesikupissa tai löylykauhassa. Suihkun vettä Viki inhoaa...

Lauantai
Trimmauspäivä! Vaikka olemme saanneet hyvän opetuksen, matkaamme kasvattaja Kaijulle trimmattavaksi. Onneksi Kaiju trimmaa - Vikillä on karvaa niin mahdottomasti että agilityssä minulta kysyttiin "Onko Viki kasvanut?".

Sunnuntai
Turkin kastelu ja erioilia kehiin! Puudelista pitää tulla taas kiharaturkkinen Lagotto.

Sunnuntain jälkeen pitää toivoa että ilma pysyy pakkasen puolella - muuten tiedossa on pelkästään "remmilenkkejä" koko viikon aikana.

Voi olla että tämä on Vikin viimeinen näyttely - en ymmärrä miten joku jaksaa hoitaa usean lagoton turkkia...

"Ai - sattuu!"

Välillä Viki melkein unohti että takkujen selvittely on ikävä juttu.

"Äiti - ollaanko me pian valmiita jos mä annan sulle halin?"

Miten sulla voi olla tällaiset takut korvan takana?

"Jos mä kiipen sun syliin, sun on lopetettava kiusaaminen!"

Laulu meidän Vikille!

Warmness on the soul

Your hazel green tint eyes watching every move I make.

And that feeling of doubt, it's erased.

I'll never feel alone again with you by my side.

You're the one, and in you I confide more

(oh-oh-oh)

And we have gone through good and bad times.

But your unconditional love was always on my mind.

You've been there from the start for me.

And your love's always been true as can be.

I give my heart to you.

I give my heart, cause nothing can compare in this world to you.

(Woh-oh-oh)

And we have gone through good and bad times.

But your unconditional love was always on my mind.

You've been there from the start for me.

And your love's always been true as can be.

I give my heart to you.

I give my heart, cause nothing can compare in this world to you.

(Woh-oh-oh)

I give my heart to you.

I give my heart, cause nothing can compare in this world to you.

(Woh-oh-oh)

Avenged Sevenfold

Konserttia odotellessa....Tämä kaunis rakkauslaulu sopii hyvin kuvamaan Vikin asemaa meidän kaikien sydämmissä!

Lagoton purema

Siitä asti kun Viki astui minun elämään olen ollut "Lagoton purema". Kun Vikistä joskus aika jättää ja tulee aika hankkia toinen koira niin on vaikea uskoa että koira olisi jokun muun rotuinen kuin Lagotto Romagnolo. Rakastan näitä kikkaraturkkisia nenällätökkijöitä, näitä ihania sohvanvaltaajia!

Juuri tämän takia yllätys tänään oli todella suuri kun ihan oikeasti jouduin lagoton puremaksi... Tänään oli taas Varsinaisten Laottojen lenkki. Olin niin ällikällälyöty tapahtumasta, ettei se edes sattunut vaikka jäljet sormissa oli todiste siitä, että sattui se ihan oikeasati. Varoittamatta uusi nuori lagottotuttavuus iski sormiin kiinni. Joo - myönnän koskin koiraan. Mutta en osannut arvata että se puree kun silitän sitä... Jokohan mä itse nyt uskoisin mitä lapsille aina opetetaan - "älä koske koiraan ennenkuin koiranomistaja on antanut sulle lupaa"?

Eniten mua harmittaa sen perheen puolesta joka halusi tutustua Lagottoihin. Heidän ensikosketus Lagottoihin ei todellakaan näyttänyt Lagottojen parhaita puolia. Samalla ole helpottunut siitä, että minun sormet joutui kaltoin kohdelleeksi, eikä tutustumiskäynillä olleiden pikkulasten sormet.  Toivon kovasti että tämä tapahtuma ei säikkyttänyt potentiaalisia Lagoton omistajia... Lisäksi toivon että tämän nuoren Lagoton omistajat jaksavat hoitaa ongelmaa ja löytävät siihen ratkaisun. Kyseessä oli muuten aivan ihastuttava koira! Lenkillä kaikki koirat painivat iloisina keskenään - puraisu tuntui enää vain minun sormissa.

Lumi tuli - Viki hävis!

Kaarina sai lumipeitteen toissapäivänä. Lunta ei ole paljon, mutta kuitenkin niin paljon että maa on kunnolla peitossa. Kun maassa ei ollut lunta niin Vikin erotti hyvin pimeessäkin - valkoinen väri heijastaa aina sen verran että näki missä Vicky viiletti. Mutta nyt koira on heti hukassa!

Jopa valoisaan aikaan on vaikeaa erottaa missä tyttö kulkee. Jokin vilkkuvalo kaulassa olisi kylllä hyvä. Viime talvena meillä taisi olla kaksi erilaista käytössä - susia molemmat. Löytyisiköhän oikeasti jostain sellainen valo joka kestää Suomen talven?

Istun takkatulen ääressä ja kirjoitan. Viki on mustis. Se toi mulle rakkaamman lelunsa: Jasun! "Äiti  leiki mun kaa!" se kerjää. Kai mun on annettava sille vähän huomiota!

Illat pimenee...

Tänään menin suoraan metsään Vikin kanssa. Vaikka kello ei ollut kun neljä, oli jo hämärää. Viki pelkää pimeetä. Hämäräkin on pelottavaa. Viki kulki koko matkan häntä pystyssä ja haki turvaa minusta. Ulkona oli muutama astetta pakkasta. Se oli hyvä juttu: tassuja ei tarvinut pestä!

400. teksti ja 20 000. kävijää

Tänään nämä molemmat virstaanpylväät täyttyvät! Tämä juttu on jo numeroltaan 400! Oho - onpa tekstejä tässä vuosien varrella kertynyt. Kävijöitä oli äsken kun kurkkasin 19 994 kappaletta - oletko juuri sinä numero 20 000?

Viki ja minä kiitämme teitä kaikkia uskollisia lukijoita!

Lagotto Romagnolo Tulan Sorpresa Bianca alias Viki

• Blogi: Viki Lagotto
• 400. tekstiä
• 27 "minun pientä enkeliä"...
• 20 000. kävijää
• 1000 kiitosta lukijoille!

"Minun pieni enkeli" - osa 27

Höh - taas mua haukutaan. Mitäs jätti viinilasin mun kulkureitille? Onko muka oikein jos mulle suututaan jos vahingossa viinilasi kaatuu ja mä sotkin mun valkoiset tassut sillä? Onko oikein jos mä joudun odottamaan kiltisti ulko-oven vieressä niin kauan kun äiti ekas siivoo parketista viinin ja tassunjäljet ja vasta sitten puhdistaa mun tassut viinistä? Kysyn vaan.

Terveisin,
Viki (jonka päivän on pelastanut metsälenkki moffankanssa ja mommon anatamat namipalat - kiva kun edes joku musta välittää!)

"Minun pieni enkeli" - osa 26

Hohoijaa...
Viki täytti kolme ja siitä tuli iso tyttö. Tavat sillä on kuitenkin ihan entisellään.

Tällainen näky oli mua tänään vastassa:

Minun pieni enkeli ja puoliksi syöty Rovastin limppu.

Imesiseti tulin kotia ja yllätin Vikin kesken syömisen tai sitten Fazerin Rovastin limppu on todella pahaa. Puolet oli nimittäin jäljellä!

Katsokaa muten tuota Vikin ilmettä - jotenkin on kauhean vaikeaa olla koiralle vihainen kun se katsoo sua tuolla tavalla...

Lisää synttärionnitteluja!

Onnea Viki!

Lämpimät onnittelut Vikille synttärin johdosta lähettelee Hillo-isä ja hänen
alamaisensa...! Kaivelin kuva-arkistoja ja sieltäpä löytyi oheiset kuvat:

Topakka Viki-tyttö maailman menoa ihmettelemässä ja

Tulan Sorpresa Bianca

Kukalie pentuesisar häntä pystyssä jo nuorena...



Häntä pystyssä!


terv.

Hillo-isä ja alamaiset

Kun Viki täytti kolme....

.... aamu alkoi aamulenkillä.
.... aamupäivä jatkui lokoisissa merkeissä kun Viki nukkui sohvalla

.... se sai lahjan ennen puoltapäivää - uusi aktivoitilelu jonka sisälle kätketään nameja - NAM!
.... pikkuisäntä ei ollu kotona vaan partioleirillä :(
.... niin ihan vahingossa tippui makkaranpalasia lattialle kun tein ruokaa
.... oltiin pitkällä metsälenkillä:

Viki 3v lähdössä metsään

"Mihin sä jäit? Mennään jo!"

Ihasteltiin syksyistä metsää....

Poserattiin kuvissa

.... niin se käyttäytyi lenkilla todella hienosti:

Katsotaa - vain tassut on kuraiset!

.... se sai toisen lahjan kun tassut oli pesty pesty: ihana poroluu!

.... päätin että mennään itsenäisyyspäivän näyttelyyn Tampereelle

.... se nukkui sylissämme kun katsoimme elokuvaa

.... se yritti olla ovela ja piilotta luunpalasen suuhunsa kun olimme menossa nukumaan. Näin sen ilmeestä "Ei mulla oo mitään suussa"... Rouskutus paljasti.

.... Viki ei saanut rouskuttaa luuta yöllä

.... blogiin tuli onnitteluja - kiitos niistä kaikille!

Onnea Viki!

Vikä täytää tänään kolme vuotta!
Onneksi olkoon - onpa aika mennyt nopeasti.

Vastasyntynyt Viki on merkitty nuolella.

Viki on vuosien varrella kasvanut Deri-äidin peilikuvaksi. Melkein voisi uskoa
että kuvassa on Viki ja sen pennut... Ehkä vielä joku päivä.

Kiitos Viki kun olet meidän koira!

Viki ei oo rikki...

... eikä se ole lopettanut hajuissa pyörimisen vaikka niin ehdin jo toivoa. Tässä todiste. Viki on ihan ehjä!

"Minun pieni enkeli" - osa 25

Mä oon kuullemma jälleen "kerran äitin pieni enkeli". Tällä kertaa se johtuu vain siitä että mulla oli nälkä. En ole moneen päivään saannut kunnolla ruokaa...

Aamulla kun äiti ja iskä olivat lähteneet töihin niin nappasin keittiön tasolta pussin jossa oli kaksi paprikaa. Yksi oli keltainen ja toinen vihreä. Mietin vain vähän aikaa kumman syön ensin. Valitsin sen vihreän! Keltaisen olisin syönnyt heti perään. En ehtinyt. Pikkuisäntä ei ollutkaan vielä lähtenyt kouluun vaikka luulin niin. Jäin kiinni vaikka olin vasta ehtinyt sen vihreän paprikan puoleenväliin. Multa napattiin loppu pois - se laitettiin roskiin. Mitä tuhlausta! Se olisi kyllä mahtunut mun mahaan.

Nyt illalla äiti vihdoin tajusi että män en Rokin ruokaa syö. Sain tupla-annoksen ruokaa. Jätin puolet syömättä, eli jätin Rokin ruuat lautaselle. Mutta maha tuli täyteen. Vihdoin.

Terveisin,
"teidän pieni enkeli" Viki

"Rokin ruoka"

Mun naapurissa asuu Rocky. Se on sellainen pieni ruskea pinseri. Se on kiva. Sen ruoka on YÖK! Sain Rockyn ruokaa kun se ei voinnut syödä sitä. Mä oon ihan varma että Rocky ei vaan tykänny siitä ruuasta - sen takia mä sain sen ruokasäkin. Se tais feikata että sille tuli maha kipeeks tai jotai. Tai toisaalta - jos tuota joutuu syömään niin se maha varmaan tulisikin kipeäksi.


Mä oon lakossa. Rocky ruoka lakossa. Syön vain ja ainoastaan mun omia nappuloita. Koska mun äiti on sekoittanut ruuat keskenään niin mulla on kova perkkaaminen joka kerta kun pitää syödä. Vahingossakaan en enää syö Rockyn ruokaa.


Mulla on nälkä.


Terveisin, 
nälissään pidetty Viki

Jos yhdistäis Perron ja Lagoton...

... niin tulisko söpöjö pentuja?



Adi ja Viki kiipesivät kivelle...

Adi miettii minne Viki jäi...

Viki on Adin tyttökaveri...

Adi on Vikin poikakaveri...

Ehkä me kuitenkin annetaan Adin ja Vikin vain leikkiä yhdessä!

Lapsuuden muistoja: kiiltokuvia!

Näin syyslomalla on ollut aikaa kaikenlaiseen. Tänään siivosin laatikoita. Laatikoista löysin kiiltokuvia! Tämän päivän nuoret eivät ymmärrä kuinka tärkeitä kiiltokuvat oli 70-luvulla. Oi niitä hetkiä kun kuvia vaihdettiin kavereiden kesken. Voi kun olisin säästänyt ne oikeat ja aidot. Sitä en ole tehnnyt. Mutta jokunen vuosi sitten löysin jonkun kaupan allennuskorista niitä samoja kiiltokuvia jotka oli mulle lapsena kullanarvoisia. Jo lapsena rakastin eläimiä - eli parhaat kiiltokuvat olivat koirista, kissoista tai hevosista.

Tässä muutama rakas lapsuudenmuisto:

Muistaakohan kukaan muu?

Syyslomalla

Mulla on muutaman päivän syyslomaa. Eilisen Viki vietti nukkuen kotona kun muu perhe viilletti pitkin Turkua. Tänään meillä oli aikaa käydä päivälenkillä metsässä.

Hyvää syyslomaa kaikille!

Nyt odotellaan jo talvea. Maa oli paikoin jäässä. Vikin menoa se ei haitannut - myös ojanpohjat piti tutkia.

Nyt juoksun jälkeen Vikin paha tapa pyöriä haisevissa kasoissa on tosi paljon vähentynyt! Siitä ei voi olla kun onnellinen. Ehkä se on niin että isot tytöt merkkailevat (sen uuden asian Viki on nyt oppinut) ja pikkutytöt korostavat olemustaan haisemalla pahalle.

"Äiti oli työmatkalla"

Mun äiti kävi TAAS työmatkalla. Iskää pelotti kun ulkona oli kova tuuli. Sain nukkua sen vieressä sängyssä. Eihän kerrota äitille - eihän?


Terveisin,
Viki

"Minun pieni enkeli" - osa 24

Eilen mun äiti ja iskä jätti mut yksin kotia kaks kertaa. Molemmilla kerroilla ne oli jättänyt mulle puuhastelua! Kiltisti ajateltu.

Ekalla kerralla mua varten oli jätetty roskapussi tiskipöydälle - kun vähän kurotin yltäsin siihen ihan hyvin. Pussissa oli esim. Keiju margariini rasia ja Benecol tehojuoma purkkeja. Niin ja tietysti paperia ja muita makuja. Levitin kaikki keittiön laittialle niin että pystyin kunnolla tutkimaan mitä siellä oli - pidin huolta siitä että kaikki tuli hyvin tutkittua. Mitään makuja ei jäännyt jäljelle.
Pikkuisäntä löisi ensimmäisenä mun "tutkielman". Se siivos kaikki pois. En ollut jättänyt sille mitään hyvää.

Toisella kerralla mulle oli jätetty Crusta leipää keittiön tasolle! Just sitä ihanaa leipää - sekä iskän lempparia (homejuusto-ananas) ja äitin lempparia (pesto)! Mun mieletä oli todella ystävällistä ettämullekin jätettiin oma osuuteni. Sain molemmista leivistä puolikkaat! Nämä leivät olivat niin herkullisia että ne piti viedä mun omaan petiin syötäväksi.

Kun äiti ja iskä tuli kotia mulle sanottiin etten saa yhtään herkkuja viikkoon. Tämä tarkoittaa että mun on pistettävä koko kerjäämisrepertuaari kehiin niin että saan pikkuisännät antamaan mulle herkkuja kun äiti ja iskä ei näe. Tai sitten voi olla että mulle taas jätetään jotain tarjolle keittiöön!

Tänään mulla on maha kipeä. Äiti sanoi että siitäs sait. En ymmärrä mitä se tarkoittaa.

Terveisin,
Viki

I love my dog!

Viki on ihana!

Upea syksy!

Vaikka  "oikea kamera" ei tarttunut tänään mukaan lenkille, onnistuin kännykällä taltioimaan muutaman kuvan.

Syksy on todella kaunista aikaa!

Lagotto agility - Veni, Vidi, VIKI

Varsinaiset lagotot on nyt syksyllä järjestänyt agilityn alkeiskurssin. Itse olen toiminut apukouluttajana. Viki on osallistunut meidän pikkuisännän ohjaamana (paitsi että muutama kerta jäi väliin juoksun takia).

On ollut mahtavaa katsoa miten valtavasti koirat (ja myös ohjaajat) ovat kehittyneet muutaman viikon aikana. Lagotot (ja myös niiden ohjaajat!) ovat fiksua sakkia!



Koirat odottavat kiltisti kun ohjaajat kiertävät rataa.

Otto odottaa  - "tulis jo tuo emäntä tänne!"

Napsu lentää!

Myös Dumbo oli mukana - eiku kyseessä on Ada. Korvat antavat lisää nostetta!

 Viimeisen kerran kunniaksi ohjelmassa oli möllikisat. Ensin harjoiteltiin rataa ja sitten kisailtiin. Vikillä ehkä oli hiukan kotikenttäetua mutta ei anneta sen haitata. Pikkuisäntä teki hienon työn ja he toivat voiton kotiin!

  

Veni, Vidi, VIKI




Ada oli hyvä kakkonen!

    

Terra tuli upeasti kolmoseksi.



Tämä syksy on ollut Lagotto-tapahtumia täynnä!

Kiitoksia kaikille agilityyn osallistujille ja meidän taitavalle kouluttajalle!