sunnuntai 9. marraskuuta 2008

"Minun pieni enkeli"

Ainakin Vikin mielestä oli hyvää! Taisi saada himonsaa tyydytettyä kun ei kuitenkaan ollut syönnyt kaikkia...


Eli tarina meni näin:

Itapäivä kahvin jälkeen rukapöydälle jää isoon muoviastiaan, pipareita. Koko porukka meni kauppaan ja Viki jäi yksin kotia. Vähän ihmettelin vaisua vastaaotto kun tulimme kotiin. No Viki innostui kuitenkin heti syömään uutta kaupasta tuotua luuta. Kun luu oli syöty, minun pikkuinen enkeli siirty pedilleen, joka oli olohuoneen nurkassa. Ihmettelin rapinaa joka sieltä kuului. Yhtäkkiä huomasin, että "minun pieni enkeli" syö siellä pipareita suoraan purkista! Ihmetys oli vieläkin suurempi kun huomasin että purkki oli melkein tyhjä! "Minun pieni enkeli" oli syönnyt noin 300 grammaa Annan pikarkakkuja!

Vikin ilme paljasti heti että se tiesi olevansa pahuudenteossa. Korvat oli taakseppäin kääntyneet ja pää alhaalla, ihan niinkun se olisi halunut sanoa: "Se oli ihan vahinko! Se purkki vain tippui lattialle, en mä sitä kyllä olis pöydältä ottanu!". Koko koira tuoksui ihanan jouluiselta. Luulin että edessä olisi rankka yö (siis että maha olisi kipeä Vikillä). Onneksi niin ei käynnyt. Mitään muuta vahinkoa ei tästä tapatumasta ommeksi koitunut kun purkillinen pipareita ja katuavainen koira.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti