"Minun pieni enkeli" - osa 15

Tänään sain soiton töihin - Viki oli iloisesti mussuttanut posken suklaakeksejä. Keksit (omatekoiset) sisälsivät paljon suklaata. Ne oli nätisti pakattu sellofaaniin. Keksien piti olla "joulukukka" ystäville. No kai ne nytkin päätyi "ystävälle".  Lasten nukkuessa pitkään aamulla, Viki oli keksinyt napata keksit keittiön tasolta. Se oli nätisti viennyt keksit omaan petiin ja vasta siellä avannut paketin.

Me jätettiin suosiolla Agility tänään väliin - jos maha on sekaisin niin hyppiminen ei varmaan ole kovin mielekästä.... Varmuuden vuoksi annoin Vikille vielä pari hiilitablettia kun tuli töistä kotiin - iltaruuan jätän kuitenkin antamatta! Onkohan kaikki Lagotot varkaita? Ainakin ahneus kulkee suvussa (lukekaa isoäiti Taran komentti juttuun Talvilenkillä).

"Minun pieni enkeli" - osa 14

Muutama päivä ennen joulua meitä tervehti iloinen vihreä koira kun tulimme kotiin. Viki jäi heti kiinni että jotain kiellettyä oli tullu tehtyä. Pienen tarkastelun jälkeen selvisi että tälläkertaa tutkimuskohteena oli ollut "pikkuisännän" roskis. Samaiseen roskikseen oli joulusiivouksen yhteydessä päätynyt liitupiirustuksia. Mitäkäkän syötävää sinne oli joutunut? Oikeasti en halua tietää!

Talvilenkillä

Tänään ulkona on pakkasta noin 6 astetta. Yöllä on taas satannut uutta lunta - ulkona on kaunista! Eilen oli kunnon lumimyräkkä - tänään on ihan tyyntä - täydellinen päivä lenkille!

Koska kukaan muu ei innostunnut lenkkeillystä, menimme (niinkuin melkein aina) Vikin kanssa kahdestaan lenkille. Me nautittiin upeasta säästä, lumesta ja talvesta. Me nähtiin myös outo valoilmiö, aurinko näyttäytyi! Nämä kuvat saavat kertoa teille kuinka nautinnollinen lenkki meillä oikein oli! Tällaisia talvipäiviä lisää kiitos.

Joulukuvia

Joulina laiskoteltiin ja syötiin kinkkua.
Viki sai joululahjaksi mm. uutta Suomalaista koiranruokaa - nyt sillä ruoka taas maistuu!

Kinkku olikin pilaantunut.....

Ei se kinkku ollutkaan iskän evääks, se haettiin aamulla takas sisälle. Mää sain kans syödä sitä kinkkua, se maistu niin hyvälle että meinasin syödä MUN äidin sormet samalla. Mutta sit illalla kun mää olin jo alkannu nugguun niin mun mahassa alkoi tapahtua kummia. Sieltä mun häntäpäästä alkoi tuleen pahaa hajua, en pystynny itekän oleen siinä hajussa vaan piti vaihtaa paikkaa. Ihmiset vaan istu sohvalla ja päivitteli hajua sekä huito sohvatyynyllä. Pölöjä, olisivat vaihtannu paikkaa. Tänään mulla on vieläkin maha sekaisin, olikohan se kinkku menny pilalle siellä iskän autossa? Mää en syö enään ikinä kinkkua ja piste.(tai ehkä mää syön sit ku mun maha on taas parenpi).

Ps. Sain määkin lahjoja mut kerron niistä myöhemin nyt pitää lähteä lenkille.....

Viki

"Se siitä kinkusta..."

Mä vahdin sitä kinkkua koko yön. Kaikki muut paitsi äiti olivat menneet nukkumaan. Kello 12 keittiöstä kuului piipitystä - kinkku oli valmis! Äiti nosti kinkun uunista. Kun se teki reijän siihen pussiin missä kinkku oli ollu uunissa mä olin ihan oikeassa paikassa. Ihanan lämmintä kinkkiulientä purskahti suoraan mun suuhun! Harmi että äiti huomas, olisin kyllä ottanut enemmän.

Me häärättiin kinkun kanssa tovi.

• Ensin se lepäs (siis se kinkku ei äiti)
• Sitten siitä otettiin pussi ja verkko pois (mulle ei tippunnu mitään...)
• Ja taas uuni päälle
• Sitten äiti rupes kuorimaan nahan kinkusta pois. Mä olisin halunnu syödä sen nahan heti, mutta äiti laittoin sen sivuun. Mä olen ihan varma että se on mun joululahja. Pitääpä käydä tarkistamassa lahjat....
• Kinkulle puettiin ylle vielä sinappia purkista ja korppujauhoja
• Sinne uuniin se kinkku meni sitten uudestaan.
• Hetkenpäästä se oli niin kaunis - ah... nam,,,,namm...mmmm...
• Sain palan...mmmmmmmm....nam..

MUTTA!!!!!!!!!
Ette ikinä usko! Äiti oli tehnnyt kinkun iskälle eväÄksI! Äiti herätti iskän ja ne kävi yhdessä viemässä sen kinkun iskän työautoon keskellä yötä.... Mä näin omin silmin. En viittinyt edes käydä pissalla ulkona kun olin niin sokissa... Mahtaa isällä olla kivaa töissä tänään... Ihan turhaan vahdin sitä uunia.

Onneksi mä kuitenkin varmaan saan sen nahan lahjaksi - koirathan aina syö sen, niin mä ainakin luulen... Pitäiskö kysyä mun oikealta Äidltä Deriltä ja Iskältä Hillolta. Ne varmasti tietäis! Ja rakkaat siskot ja veli laittakaa teidän kinkkusiivut minulle jos teille ei maistu - mun kinkku karkas....

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

Viki

"Nyt ei ehdi....."

Nyt ei ehdi kirjoittaan enenpää, ku mun pitää vahtia kinkkua että se ei karkaa uunista.

T.Viki

"Joulutöitä"

Äitillä on joulutöitä. Esimerkiksi eilen illalla olin sen kanssa varastossa pakkaamassa lahjoja. Autoin äitiä. Mä kohnasin kaikki paketit ja yritin löytää sellaisen missä lukis VIKILLE. En löytännyt yhtään... (Onkohan niin että mun lahja on niin iso että se ei mahdu varastoon? Mä olen kyllä ollut kiltti - ainakin äiti on kutsunut minut "pieneksi enkeliksi" 10 kertaa tänä vuonna!).

Siinä samassa kun tarkastelin lahjoja  maistelin vähän yhtä lahjaa. Äiti kyllä sanoi että nin ei saa tehdä, mutta mä oon ihan varma että ei se Nikoa yhtään haittaa että mä maistoin ensin! Sitten äitillä meni hermot kun mun piti tunkea nenä joka paikkaan. Se sano mulle taas (tätä se käyttää tooosi paljon) NENÄ POIS!  Eikö se ymmärrä että nenää ei voi ottaa pois, ei ainakaan lahjakasasta tai tiskikoneesta.

Tänään me ollaa leivottu. Niin me tehtiin eilenkin. Ja kohta me leivotaan lisää! Leipominen on hauskaa. Voi olla että ne joskus ei huomaa että mä ole yksin keittiössä (eli silloin voin ihan vahingossa napata jotain pöydältä...). Ja joskus jotain tippuu lattialle - kaikki mitä on lattialla on mun! Joululimput, suklaakeksit tai pullat en vielä oikein ole osannut päättää mikä on mun suosikki.

Kotiin on myös ilmestynyt joulukuusi ja joulukoristeita. Mua vähän harmitti kun mä en saannut autaa koristelussa.

Milloin pullat on valmiit?

Tuoksujen täyttämää joulunodotusta!

Viki

Joulukuun Lagottolenkki

Varsinaisten Lagottojen kuukausittainen lenkki oli taas tänään. Pakkasta aamulla oli 5 astetta. Maassa on vähän lunta. Tuuli aika paljon, mutta metsässä tuuli ei tuntunut kylmätä. Paikalla oli vain kolme koiraa - ihmisiä oli kuitenkin paikalla enemmän!

Taisi olla eka keta kun Viki oli joukon vanhin. Mä luulen että Viki nautti siitä että sai olla "pomo". Metsästä löytyi paljon "pupu tryffeleitä". Tryffeleiden lisäksi Viki kerjäsi kaikilta makupaloja. Voi olla että se ei tarttis ilta ruokaa tänään...

Lenkin jälkeen maistui lämmin glögi ja piparit - koirillekin oli piparia tarjolla.

Kiitos teille kaikille Varsinaisille Lagotolle jotka olette jaksaneet käydä yhteisillä lenkeillä! Jatketaan lenkkeilyä taas ensi vuonna!

Lagotto-luistelua! Katsokaa näitä räpylätassuja.

Kaunis poseraus

"Mitä tuolla on?"

"Missä se PUPU on? Mä oon jo löytänyt tryffelit..."

"Tällä se pupu on käynnyt - tässä on tryffeliä!"

Masennus? Valeraskaus?

Vikille ei maistu ruoka! Kun kuppiin laittaa ruokaa - niin Viki ehkä käy nuuskimassa sitä pikkuisen. Leikkihalut ovat kaikkonnet. Onko siitä tullu vanhus? Vai onko sillä valeraskaus? Nuo "maitorauhaset" ovat kyllä turvonneet...

Pimeetä, pimeetä, pimeetä...

Vikille ostamani vilkkupanta oli tosi huono... Se on jo rikki. Saatiin siirtyä takaisin heijastinliivin käyttöön. Sen ainoa huono puoli on se että turkki puopaantuu liivin alta.

Viki on taas täynnä takkuja - turkkia pitäisi taas hoitaa! Löytyisikö Turunseudulta Lagottotrimmaajaa? Jos löytyy niin kertokaa minulle yhteystietoja!

"Minun pieni enkeli - osa 13"

Äsken, kun mun äiti lähti takan edestä käymään keittiössä, mä ihan vahingossa söin sen leivän...  Mä en EHKÄ olis syönny sitä leipää, jos olisin tiennyt että sitä ei saa ottaa... Äiti oli mulle kiukkunen. Taitaa olla vieläkin :(



Terveisin,
Viki

Minun pieni enkeli - osa 12

Leipääntymistä on jälleen liikkeellä.

REILU vehnäleseleipä oli kadonnut parempiin suihin eilisen työpäivän aikana. Pussiin oli ystävällisesti jätetty muutama viipale leipää. Vikikin on reilu - jätti meille muille myös! Tosin uskon että oikea syy oli se, ettei tyttö kerta kaikkiaan ole jaksanut syödä 500g leipää yhteen menoon...

Vilkkupanta

Viki sai tänään pikkujoululahjaksi vilkkupannan!

"Yes, yes, YEEESSSS!"

Arvatkaa kuka tänään pääsi agilityyn? Arvatkaa oliko nakkimakupaloja kans? Yes, yes, yes!


Terveisin,
onnesta sekaisin oleva Viki

Lagoton "helppohoitoinen" turkki

Kun hankin Lagoton, luulin että hankin koiran jonka turkki on helppohoitoinen. Ei harjausta eikä karvanlähtöä. Viime viikonloppuna Vikin turkin parissa aikaa kului tähän malliin:

Perjantai

• 17.30 - 19.00: takkujen suihkuttaminen takkujen selvitys aineella + takkujen selvitystä. Sain selvitettyä  vain osan niskasta.
• 20.00-21.00: lisää takkujen repimistä (Viki parka...)

Tuloksena oli iso kasa huopaa...


Lauantai

• 8.30 - 9.30: takkuisten tassujen selvitys - ja turkin karstaus - tuloksena jääkarhun-pentu!
• 10.30 - 13.30: Varsinaisten lagottojen lenkki - aloitettiin vesisateessa, kotiintultaessa kaivattiin aurinkolaseja - mahtava päivä! Paikalla oli viisi suloista koiraa.
• 13.30 - 14.00: Koiran pesu (arvatkaa kuinka "puhdas" se oli lenkin jälkeen - jääkarhun pennusta ei ollut enää tietoakaan :))
• 16.00 - 17.30: Trimmausta, trimmausta... Nips naps, nips naps. (Nyt pysyt kyllä hetken paikalla! En mä voi lekata sun tassua jos se on sun alla. Ei nämä sakset pure. Ihan rauhassa - ei tämä enää kauan kestä. Ei se haittaa jos vähän tukistaa... Ska man vara fin, får man lida pin). Samalla huomasin että en todellakaan ollut saannut kaikkia takkuja auki. Etutassujen "kyynärpäät" ja koko rintakehä oli vielä täyttä takkua.
• 19.00 - 20.00: Lisää trimmausta

Lauantain tulos oli kassillinen karvaa ja kivat muistot Lagotto lenkiltä!


Sunnuntai

• 10.00 - 11.00 Kaivoin jälleen sakset esiin. Turkin viimeistely.

Nyt minulla on hieno tyttö! Suht lyhyt turkki ja kauniisti leikattu pää (jos näin ihan itse saan kehua!).

Mihin viikonloppu oikein meni?

"Tiistai tuli ja meni..."

.... en päässyt agilitiin.


Terveisin, Viki

"Linnakoira"

Eilen se mun eka "agiliti-täti" tuli käymään. Se opetti mulle ja mun äitille jo reilu vuosi sitten, että koirien tulee käydä hyppimässä kerran viikossa. Se varmaan tuli nuhtelemaan mun äitiä kun se ei oo vienny mua kahteen viikkoon agilityyn. Aikaisemmin mun äiti on aina viennyt mut tiistaisin hyppimään, mutta nyt se ei oo vittinny tehdä sitä. Se kyllä väittää, että ei voi mennä kun on juoksut. En usko. Mä osaan ihan hyvin hyppiä vaikka mulla on juoksut!

Sillä mun agility-tädillä oli mukana kaikki sen lapset. Niitä on yhteensä neljä niitä lapsia ja yks niistä on koira - tolleri Mimmi. Mimmi on ihan kiva. Se on vain vähän vanha tai jotain. Ei se viittinny kauheasti mun kanssa leikkiä. Mutta meillä oli silti hauskaa!

Mä pääsin mimmin auton kyytiin. Ekaks mä luulin että mä pääsen agilityyn, mutta en päässyt. Me mentiin Kuusiston linnan raunioille.

Ekaksi me käveltiin luontopolkua pitkin ja ihasteltiin maisemia.

Sitten me mentiin niitä raunioita katsomaan. Siellä sai kiipeillä muureilla tai oikeastaan äiti ja agility-täti vahti niitä ihmislapsia niin, ettei ne huomannu missä minä ja Mimmi oikein oltiin... Hyvä niin - mua kyllä kerran pelotti kun huomasin kuinka pitkä matka muurilta on alas maanpinnalle. Maisemat oli kuitenkin upeat! Mä olisin halunnut olla linnakoira!

Mimmi oli välillä hukassa koska se oli ihan saman värinen kun kaikki lehdet maassa. Onneks mun nenä kertoi missä se on. Katsokaa vaikka - tässä kuvassa on kaksi koiraa!

Oli kyllä vähän epistä että ihmislapset sai Elovena-keksiä välipalaksi. Mä en saannu. Meille meinas tulla Mimmin kanssa vähän riitaa siitä, kuka saa syödä enemmän suoraan lasten käsistä ja niitä muruja mitä ne tiputti maahan. Kun minä ja Mimmi riitelimme niin äiti suuttui mulle ja agility-täti nuhteli Mimmiä. Meidän piti mennä sivuun ja odottaa... Epistä, epistä. Vasta kun eväät oli syöty, me saatiin käydä imuroimassa.

No meillä oli kuitenkin kiva iltapäivä! Äitillä oli tuo kamera mukana ja se otti paljon kuvia jo omalta pihalta ennenkuin me oltiin lähdetty mihinkään.

Uskookohan äiti kehotuksia - pääsenkö ensviikolla agilityyn??!?!!

Toivottavasti tällaisia päiviä tulee lisää!

Terveisin,
Viki

Rauha on laskeutunut

Vikin sekoilu kesti 21 ja puoli tuntia. Nyt se on taas oma itsensä. Taisi olla koirallekin rankka kokemus. Kyllä nuo juoksut pistää pienen pään sekaisin.

Tänään lenkillä naapurin Rocky (kääpiöpinseri) tuli vastaan. Viki oli aivan täpinöissä - oli parasta jatkaa matkaa...

Unohdin kertoa

Vikille ei ruoka maistu! Äsken iltaruoka oli tunnin kupissa ennenkuin se söi! On se elämä vaikeaa... En ikinä olisi unkonut että Viki ei söis.

No huh huh....

Tätäkö se sitten on?

Levotonta menoa paikasta toiselle. Uikuttamista ja sylikoirana olemista. Viiden minuutin torkkuja (meillä ei todellakaan nukuttu viime yönä...).  Tätäkö se juoksuinen koira tekee?! Onko se tällaista joka kerta? Vai onko se oikeasti kipeä? Kertokaa hyvät tyttökoiran omistajat - kauanko tätä kestää?? Sekoilu alkoi eilen illalla klo 22.30, toivottavasti se myös loppuu yhtä yllättäen kun alkoi...

Mä inhoooooon mun äitiä.

Mun äiti teki mulle aivan kauheen jutun, se laitto mulle pikkuhousut päälle. Sotkin kuulemma liikaa, ite se sotkii kokoajan, jopa mun turkin se on monta kertaa sotkinnu suihkun kanssa. Tää on aivan kauheeta kaikki nauraa mulle ku mulla on housut, menin pöydänalle piilon. Onneks se hullu-akka lähti johonkin sauna-iltaan, pois mun silmistä. Hmmmm... mikä se sauna-ilta oikein on, sehän kuullostaa ihan hauskalta, ainkin se sana sauna. Missä se äiti nyt sit viipyy, tulis jo ja ottais nää pikkuhousut pois......

t.Viki

Paljon onnea Viki!

Paljon onnea Viki - täytät tänään 2 vuotta!
Lahjaksi Viki sai suuren leijonan. Ja elovena keksin. Ja sikakorvan. Ja piparkakun...

"Minun pieni enkeli - osa 11?"

Mun äiti väittää, että mä oon taas ollut sen pieni enkeli. Mun omasta mielestä mä en ole tehnnyt mitään väärää - mitä mieltä te olette?

Maanantaina kun olin yksin kotona (ihmiset oli koulussa ja töissä), niin mun vatsassa kurni kun mulla oli nälkä. Mulla on aina nälkä. Sillonkin oli. Ja vähän on nytkin - olisikohan tänään sellainen sikakorvapäivä? No asiaan. Mä vähän nuuskein äitin punaista laukkua - sitä mitä se aina ottaa mukaan työmatkalle. Se oli jäännyt eteisen lattialle meidän junamatkan jälkeen (me käytiin muuten juhlistamassa Moffan 75v synttäreitä! Tai ihmiset kävi - mä en päässyt ravintolaan, VAIKKA siellä oli ruokaa - EPISTÄ! Mutta mommo syötti mulle kyllä kaikkea hyvää, ja niin teki myös mummu... ai kun mulla on nyt nälkä. Kerron myöhemmin matkasta lisää!).

Noh - kun mä nuuskin sitä laukkua mä yhtäkkiä huomasin, ihan vahingossa, että siellä oli minigrip pussi missä oli mun ruokaa! Mun piti avata pussi vain varovasti ja ottaa sieltä vain pienet maistiaiset. Mutta se pussi meni vähän rikki (mun oli käytettävä hampaita), niin ajattelin ettei se haittaa jos mä syön kaikki... Äiti sanoi että siinä oli ainakin 4 desiä ruokaa. Eihän 4 ole paljon eihän? Neljä lihapullaa tai nakkia - ne mä voin nielaista ihan hetkessä. Ei 4 ole paljon.

Mä en kuitenkaan saannut iltaruokaa maanantaina. Äiti meinas että mä olin ollut sen pieni enkeli ja varastannut ruokaa. Mun mielestä mä en tehnnyt mitään väärää. En ainakaan varastanut mitään. Ne ruuat oli mun ja ne oli lattialla. Tai ainakin laukussa joka oli lattialla. Se laukku on kyllä vieläkin eteisen lattialla. Oliskohan siellä vielä jotain syötävää? Taidan käydä tarkitamassa.....

Terveisin "enhän ole mikään pieni enkeli?",
Viki

Sunnuntaiaamu metsässä

Siitä on jo pian kuukausi aikaa kun minulla oli kamera mukana sunnuntaisena aamuna metsässä. Yöllä oli ollut pakkasta. Metsästä löytyi pieniä taideteoksia!

Ilmassa oli taikaa...

No nyt ne sitten alkoi...

No nyt ne sitten alkoi, ne Vikin juoksut. Viikon päästä tyttö täyttää 2v - parempi myöhään kun ei milloinkaan!

"Mä en ala"

Mun äite se vain rapsuttaa tietokonetta koko ajan. Se kuullemma tekee töitä - yök. Se vois hoitaa mua. Kävi muuten TAAS työmatkalla. Se jätti sen punaisen laukun kotiin. Mä en siis tiennyt että se lähti työmatkalle.

Terveisin heitteelle jätettyViki

Räminäpurkki

Viime viikon agilitytreeneissä yksi tuttu lainasi minulle hetkeksi käyttöön räminäpurkin. Itse en ennen ollut ikinä moisesta edes kuullut. Kyseessä on siis peltipurkki (tutulla oli tyhjä redbull tölkki) jonka sisällä oli kiviä tai jotain muuta kovaa. Kun koira käyttäytyy huonosti, purkki lentää rämisten koiran viereen maahan.

Vikillä on paha tapa haukkua treeneissä, varsinkin silloin kun joutuu odottamaan. Viki ei ymmärrä että ei koko ajan voi olla sen vuoro hyppiä... Räminäpurkki teki ihmeitä! Purkki lensi vain kerran maahan Vikin viereen ja haukkuminen loppui siihen!

Tälläviikolla minulla olikin taskussa ihan oma räminäpurkki - peltinen Läkerol-rasia jossa täytteenä on ruuveja. Rasia mahtuu hyvin taskuun. Tällä kertaa riitti, kun rämistelin rasiaa kädessäni silloin kun Viki oli levoton ja haukkui. Ihme ja kumma - koira oli paljon rauhallisempi ja treenit onnistui hyvin! Tosin sinne A-n päälle pitää aina kiivetä ihan vahingossa. "Äiti - tarkoitithan sä että kiipee A:lle vaikka sanot putkeen?!?" Alussa Viki oli niin täpinöissä, että se meni kepit jotenkin hassusti loikkien. Kun pahimmat hepulit ja hyppimisvimmat oli tyydytetty myös kepit tuli suoritettua mallikaasti!

"Vihreä laukku"

Hei Viki,

täällä kirjottaa iskä-Hillo.

Meillä se laukku on vihreä. Sen kun emäntä kaivaa esille,

tiedän ettei sitä muutamaan päivään näy maisemissa.

Silloin me ollaan kuin lagotot - ja borderit - pellossa vaan,

pompotetaan isäntää mielin määrin.

Mut on se sit ihan kiva, kun se vihreä laukku palaa takaisin,

ja emäntä sen kahvassa.

Aina sitä kuitenkin on ikävä, siis emäntää, ei sitä laukkua.

Jaaha, laukku kaivetaan näköjään taas esille.

Taidanpa mennä vähän murjottamaan ja

kerjäämään säälirapsutuksia eteiseen...

Syysterveisin Hillo ja Co.

"Punainen laukku"

Viime viikolla se taas tapahtui. Se punainen laukku ilmestyi. Mä EN tykkää YHTÄÄN punaisesta laukusta. Aina kun äiti menee ulos punaisen laukun kera, se ei tuu kotia yöks. Se lähtee kuullemma silloin työmatkalle. Siis se punainen laukku pääsee työmatkalle mukaan! Mä en pääse! Nyt se kävi jossain Frankfurtissa - kuullostaa ihan makkaralta!

Kun mun äiti on poissa mä saan nukkua Iskän kanssa soffalla! Ei me viittitä kömpiä yöksi yläkertaan - se on ihan turhaa. Nyt tuli kyllä vähän ahdasta sohvalla. Yritin töniä iskän lattialle nukkumaan. Se ei mennyt. Mä joutusin menemään...

Kun mun äiti on siellä työmatkalla, niin nuo pikku-isännät varmaan luulee että mulla on nälkä. Tai onhan mulla oikeastaan aina nälkä - mutta kun äiti on poissa niin mä saan vielä enemmän makuupaloja kuin tavallisena päivänä! Nyt kun oiken ajattelen, niin ei se niin paljon haittaa vaikka mun äiti joskus on työmatkalla sen punaisen laukun kanssa.

No kun se mun äiti saapui kotiin matkalta, niin sillä oli ollu mua aivan kauhean ikävä. Mä tiiän sen koska mä sain tuliaiseksi Elovena keksin - ne on mun herkkuja! Äiti taitaa tykätä musta!

Terveisin,

Viki