Vilkkupanta

Viki sai tänään pikkujoululahjaksi vilkkupannan!

"Yes, yes, YEEESSSS!"

Arvatkaa kuka tänään pääsi agilityyn? Arvatkaa oliko nakkimakupaloja kans? Yes, yes, yes!


Terveisin,
onnesta sekaisin oleva Viki

Lagoton "helppohoitoinen" turkki

Kun hankin Lagoton, luulin että hankin koiran jonka turkki on helppohoitoinen. Ei harjausta eikä karvanlähtöä. Viime viikonloppuna Vikin turkin parissa aikaa kului tähän malliin:

Perjantai

• 17.30 - 19.00: takkujen suihkuttaminen takkujen selvitys aineella + takkujen selvitystä. Sain selvitettyä  vain osan niskasta.
• 20.00-21.00: lisää takkujen repimistä (Viki parka...)

Tuloksena oli iso kasa huopaa...


Lauantai

• 8.30 - 9.30: takkuisten tassujen selvitys - ja turkin karstaus - tuloksena jääkarhun-pentu!
• 10.30 - 13.30: Varsinaisten lagottojen lenkki - aloitettiin vesisateessa, kotiintultaessa kaivattiin aurinkolaseja - mahtava päivä! Paikalla oli viisi suloista koiraa.
• 13.30 - 14.00: Koiran pesu (arvatkaa kuinka "puhdas" se oli lenkin jälkeen - jääkarhun pennusta ei ollut enää tietoakaan :))
• 16.00 - 17.30: Trimmausta, trimmausta... Nips naps, nips naps. (Nyt pysyt kyllä hetken paikalla! En mä voi lekata sun tassua jos se on sun alla. Ei nämä sakset pure. Ihan rauhassa - ei tämä enää kauan kestä. Ei se haittaa jos vähän tukistaa... Ska man vara fin, får man lida pin). Samalla huomasin että en todellakaan ollut saannut kaikkia takkuja auki. Etutassujen "kyynärpäät" ja koko rintakehä oli vielä täyttä takkua.
• 19.00 - 20.00: Lisää trimmausta

Lauantain tulos oli kassillinen karvaa ja kivat muistot Lagotto lenkiltä!


Sunnuntai

• 10.00 - 11.00 Kaivoin jälleen sakset esiin. Turkin viimeistely.

Nyt minulla on hieno tyttö! Suht lyhyt turkki ja kauniisti leikattu pää (jos näin ihan itse saan kehua!).

Mihin viikonloppu oikein meni?

"Tiistai tuli ja meni..."

.... en päässyt agilitiin.


Terveisin, Viki

"Linnakoira"

Eilen se mun eka "agiliti-täti" tuli käymään. Se opetti mulle ja mun äitille jo reilu vuosi sitten, että koirien tulee käydä hyppimässä kerran viikossa. Se varmaan tuli nuhtelemaan mun äitiä kun se ei oo vienny mua kahteen viikkoon agilityyn. Aikaisemmin mun äiti on aina viennyt mut tiistaisin hyppimään, mutta nyt se ei oo vittinny tehdä sitä. Se kyllä väittää, että ei voi mennä kun on juoksut. En usko. Mä osaan ihan hyvin hyppiä vaikka mulla on juoksut!

Sillä mun agility-tädillä oli mukana kaikki sen lapset. Niitä on yhteensä neljä niitä lapsia ja yks niistä on koira - tolleri Mimmi. Mimmi on ihan kiva. Se on vain vähän vanha tai jotain. Ei se viittinny kauheasti mun kanssa leikkiä. Mutta meillä oli silti hauskaa!

Mä pääsin mimmin auton kyytiin. Ekaks mä luulin että mä pääsen agilityyn, mutta en päässyt. Me mentiin Kuusiston linnan raunioille.

Ekaksi me käveltiin luontopolkua pitkin ja ihasteltiin maisemia.

Sitten me mentiin niitä raunioita katsomaan. Siellä sai kiipeillä muureilla tai oikeastaan äiti ja agility-täti vahti niitä ihmislapsia niin, ettei ne huomannu missä minä ja Mimmi oikein oltiin... Hyvä niin - mua kyllä kerran pelotti kun huomasin kuinka pitkä matka muurilta on alas maanpinnalle. Maisemat oli kuitenkin upeat! Mä olisin halunnut olla linnakoira!

Mimmi oli välillä hukassa koska se oli ihan saman värinen kun kaikki lehdet maassa. Onneks mun nenä kertoi missä se on. Katsokaa vaikka - tässä kuvassa on kaksi koiraa!

Oli kyllä vähän epistä että ihmislapset sai Elovena-keksiä välipalaksi. Mä en saannu. Meille meinas tulla Mimmin kanssa vähän riitaa siitä, kuka saa syödä enemmän suoraan lasten käsistä ja niitä muruja mitä ne tiputti maahan. Kun minä ja Mimmi riitelimme niin äiti suuttui mulle ja agility-täti nuhteli Mimmiä. Meidän piti mennä sivuun ja odottaa... Epistä, epistä. Vasta kun eväät oli syöty, me saatiin käydä imuroimassa.

No meillä oli kuitenkin kiva iltapäivä! Äitillä oli tuo kamera mukana ja se otti paljon kuvia jo omalta pihalta ennenkuin me oltiin lähdetty mihinkään.

Uskookohan äiti kehotuksia - pääsenkö ensviikolla agilityyn??!?!!

Toivottavasti tällaisia päiviä tulee lisää!

Terveisin,
Viki

Rauha on laskeutunut

Vikin sekoilu kesti 21 ja puoli tuntia. Nyt se on taas oma itsensä. Taisi olla koirallekin rankka kokemus. Kyllä nuo juoksut pistää pienen pään sekaisin.

Tänään lenkillä naapurin Rocky (kääpiöpinseri) tuli vastaan. Viki oli aivan täpinöissä - oli parasta jatkaa matkaa...

Unohdin kertoa

Vikille ei ruoka maistu! Äsken iltaruoka oli tunnin kupissa ennenkuin se söi! On se elämä vaikeaa... En ikinä olisi unkonut että Viki ei söis.

No huh huh....

Tätäkö se sitten on?

Levotonta menoa paikasta toiselle. Uikuttamista ja sylikoirana olemista. Viiden minuutin torkkuja (meillä ei todellakaan nukuttu viime yönä...).  Tätäkö se juoksuinen koira tekee?! Onko se tällaista joka kerta? Vai onko se oikeasti kipeä? Kertokaa hyvät tyttökoiran omistajat - kauanko tätä kestää?? Sekoilu alkoi eilen illalla klo 22.30, toivottavasti se myös loppuu yhtä yllättäen kun alkoi...

Mä inhoooooon mun äitiä.

Mun äiti teki mulle aivan kauheen jutun, se laitto mulle pikkuhousut päälle. Sotkin kuulemma liikaa, ite se sotkii kokoajan, jopa mun turkin se on monta kertaa sotkinnu suihkun kanssa. Tää on aivan kauheeta kaikki nauraa mulle ku mulla on housut, menin pöydänalle piilon. Onneks se hullu-akka lähti johonkin sauna-iltaan, pois mun silmistä. Hmmmm... mikä se sauna-ilta oikein on, sehän kuullostaa ihan hauskalta, ainkin se sana sauna. Missä se äiti nyt sit viipyy, tulis jo ja ottais nää pikkuhousut pois......

t.Viki

Paljon onnea Viki!

Paljon onnea Viki - täytät tänään 2 vuotta!
Lahjaksi Viki sai suuren leijonan. Ja elovena keksin. Ja sikakorvan. Ja piparkakun...

"Minun pieni enkeli - osa 11?"

Mun äiti väittää, että mä oon taas ollut sen pieni enkeli. Mun omasta mielestä mä en ole tehnnyt mitään väärää - mitä mieltä te olette?

Maanantaina kun olin yksin kotona (ihmiset oli koulussa ja töissä), niin mun vatsassa kurni kun mulla oli nälkä. Mulla on aina nälkä. Sillonkin oli. Ja vähän on nytkin - olisikohan tänään sellainen sikakorvapäivä? No asiaan. Mä vähän nuuskein äitin punaista laukkua - sitä mitä se aina ottaa mukaan työmatkalle. Se oli jäännyt eteisen lattialle meidän junamatkan jälkeen (me käytiin muuten juhlistamassa Moffan 75v synttäreitä! Tai ihmiset kävi - mä en päässyt ravintolaan, VAIKKA siellä oli ruokaa - EPISTÄ! Mutta mommo syötti mulle kyllä kaikkea hyvää, ja niin teki myös mummu... ai kun mulla on nyt nälkä. Kerron myöhemmin matkasta lisää!).

Noh - kun mä nuuskin sitä laukkua mä yhtäkkiä huomasin, ihan vahingossa, että siellä oli minigrip pussi missä oli mun ruokaa! Mun piti avata pussi vain varovasti ja ottaa sieltä vain pienet maistiaiset. Mutta se pussi meni vähän rikki (mun oli käytettävä hampaita), niin ajattelin ettei se haittaa jos mä syön kaikki... Äiti sanoi että siinä oli ainakin 4 desiä ruokaa. Eihän 4 ole paljon eihän? Neljä lihapullaa tai nakkia - ne mä voin nielaista ihan hetkessä. Ei 4 ole paljon.

Mä en kuitenkaan saannut iltaruokaa maanantaina. Äiti meinas että mä olin ollut sen pieni enkeli ja varastannut ruokaa. Mun mielestä mä en tehnnyt mitään väärää. En ainakaan varastanut mitään. Ne ruuat oli mun ja ne oli lattialla. Tai ainakin laukussa joka oli lattialla. Se laukku on kyllä vieläkin eteisen lattialla. Oliskohan siellä vielä jotain syötävää? Taidan käydä tarkitamassa.....

Terveisin "enhän ole mikään pieni enkeli?",
Viki

Sunnuntaiaamu metsässä

Siitä on jo pian kuukausi aikaa kun minulla oli kamera mukana sunnuntaisena aamuna metsässä. Yöllä oli ollut pakkasta. Metsästä löytyi pieniä taideteoksia!

Ilmassa oli taikaa...