"Löysin sienen!"

Tänä syksynä mun äiti on kierrellyt pitkin metsiä etsimässä sieniä. Minusta se on hauskaa - olen löytänyt niin paljon hajuja. Ja kun äiti löytää niitä keltaisia kanttarelleja se hokee "Sieni, Sieni!"  ja antaa mulle nameja! Mielestäni tämä on mahtava leikki. Välillä se yrittää kehottaa mua etsimään sieniä, mutta en mä ehdi. Metsässä on niin paljon hajuja. Kyllä mä välillä kuomaan kanttarellien hajut - mutta en ehdi pysähtyä ja näyttää missä ne on.

Eilen kuitenkin löysin yhden sienen. Itse olin ylpeä - mutta äitille se ei kelvannut. Koita nyt sitten ymmärtää noita ihmisiä!

Terveisin,

Sienenmetsästäjä Viki

"Minun pieni enkeli" - osa 36

Lapsilla alkoi tiistaina koulu. Samalla Vikillä koitti onnenpäivä! Tällä kertaa minun pitää kyllä sanoa "minun pienet enkelit".

Pikkuisäntä oli jättänyt Keiju-deli purkin pöytään! Noin kuvitella Vikin ilmeen kun se on surffannut nenällään pitkin pöydän reunoja ja törmännyt tuollaiseen arteeseen! 400g purkki oli ollut noin puolillaan. Iltapäivällä kun löysin sen Vikin pedistä se oli tyhjä. Koira oli oksennellut ja makoili nyt apeana sohvalla. Tuollainen rasvamäärä saa kyllä koko koiran sekaisin. Pöydällä oli myös leipää johon Viki olisi ylettänyt jos olis halunnut. Jostain syystä se ei halunnut...

Vaikka kuinka olisin halunnut en voinut viedä sitä agilityyn. Niinpä lähdin ilman koiraa pariksi tunniksi kaatosateseen kouluttamaan muita innokkaita agilityaloittelijoita. Viki jäi kotia potemaan kipeää mahaa.

Voi miten sen sai lopettamaan tuon varastelun? Ja miten saa lapset laittamaan tavarat takaisin omille paikoilleen?

Sienimetsässä

Eilen suuntasimme Napsun kanssa kanttarelli keikalle Paimioon.

Koirat löysivät ihanan uimapaikan ja me ihmiset löysimme mitä tulimme hakemaan - litrakaupalla kanttarelleja!

Viki on kahlaamassa ja Napsu puuntakana piilossa

Valaistus metsässä olisi ollut täydellinen - harmi että mukana oli vain kännykkä.

The saalis.

Kanttarelli = kultaa!

Kanttarellikoira!

Jos omistaisin kanttarellikoiran niin tämän päivän kanttarelli saalis olisi ollut paljon, paljon suurempi! Vikiä ei kiinnosta sienestäminen - muut metsän hajut kylläkin!

Ylireagointia?

Maanantaina käytin Vikin eläinlääkärillä. Kävimme Pet-Vet:issä joka oli Vikille uusi paikka. Se juoksi reippaasti portaita ylös - kun aukaisin oven se pisti takapuolen maahan. "Tuonne en tule. Siellä kiusataan koiria. Ja kissoja. En tule. EN TUU. No hyvä on, tuun sitten." kuulin sen sanovan mulle kun houkuttelin sen oven toiselle puolelle.

Kerroin nuorelle eläinlääkärille mitä Vikille kuuluu. Lämpö oli ihan normaali eikä mahaakaan aristanut kun sitä tutkittiin. Analirauhasetkin lääkäri tyhjensi, mutta ne oli myös ihan ok.  Loppujen lopuksi lääkäri oli sitä mieltä että kyllä varmaan on vain nuo "naisten vaivat" jotka ovat tehneet Vikin kipeäksi. Joten kotiinpäin lähdimme 64€ köyhempänä, särkylääke liuska kourassa. Palkkioksi hyvästä käyttäytymisestä Viki sai tiskiltä vielä ison namupalan. Joten Vikille jäi hyvä maku suuhun :)

Kotona Viki sai särkylääkkeen ja rauhoittui nukkumaan. Särkylääke tuntui auttavan ihan oikeasti. Tiistaina Viki oli ihan oma itsensä. Ensimmäisenä jääkaapilla ja raketti agilityradalla. Ehkä kaikki vain oli liika Vikille:

• paljuvesi (nam! sitä se juo vaikka ei saisikaan)
• paljun reunalla keikkuminen (lihakset ovat varmasti kipeät tuon akrobatian jälkeen)
• vieraita (ei saa nukkua rauhassa!)
• lähestyvä juoksu (agility poika kaverit katsoivat Vikiä "sillä silmällä")
• kaljuksi leikattu koira

Ensiviikolla alkaa koulut ja työt. Vieraat ovat lähteneet ja palju tyhjenee. Jäljelle jää vain juoksuajan odotus. Siitä on kohta vuosi kun Vikillä oli ne viimeksi.

Aika eläinlääkärille varattu

Ei se Viki vielä ole kunnossa. Tunnin päästä menemme eläinlääkärille. Toivottavasti siellä osataan kertoa mitä Víkiä vaivaa kun se ei itse kerro...

Vicky is back! Is Vicky back?

Aamulla Viki oli kipeä. Ruoka ei maistunnut ja se vaihtoi koko ajan levottomasti paikkaa. Joku vaivasi ilmiselvästi Vikiä. Joskus toivoo että eläimet voisivat puhua. Iltapäivällä huolestuin vielä enemmän kun ruoka oli koskemattomana kupissa edelleen. Edes jääkaapilla käynnit eivät saanut Vikiä ylös sohvalta. Jokainen joka on lukenut tätä Blogia joskus aikaisemmin tietävät kuinka tärkeää ruoka on Vikille.

Kun kello oli viisi Viki tuli keittiöön. Heitin sille muutaman "kopin" sen omilla raksuilla. Yhtäkkiä ruoka rupesi maistumaan! Yes - mun koira syöö!

Olikohan Viki eilen juonut liikaa paljuvettä ja uinnut? Vai oliko se "naistenvaivat" jotka antavat kuulua itsestään?

Äsken se lähti yläkertaan kerjäämään sika-korvaa - Vicky is back! Toivottavasti se on taas terve.

"Minun pieni enkeli" - osa 35

"Makarooni maha ei oo mikään paha - kunhan riittää rahaa makaroonin ostoon" lauloi duo Otto ja Janne kun mun lapset olivat pienet. Tänään Vikille meinasi sellainen tulla.

Heräsin aamulla tavalliseen tapaan ja lähdin kotoa siinä seitsemän aikoihin sen jälkeen kun Viki oli lenkitetty ja ruokittu. Meni vain pari minuuttia niin mulla puhelin soi. "Sun koira meinaa räjäyttää itteensä!"  kuului puhelimen toisesta päästä. Isäntä on vielä lomalla. Saman tien kun ovi oli sulkeutunut minun takana, keittiöstä kuului kolinaa ja rapinaa. Viki varsti Torino makarooni pussin pöydältä! Onneksi isäntä heräsi. Jos Viki olisi syönyt melkein koko pussillisen makarooneja, maha olisi kyllä ihan oikeasti voinut räjähtää... Vai olisko?

Mitä tuolle ruokavarkaalle oikein keksisi?

petenkoiratarvike.com

Siihen osoitteeseen suuntasin kun vihdoin päätin hankkia Vikille trimmerin. Verkkokauppa oli todella helppokäyttöinen ja palvelu oli todella nopeaa. Tilasin trimmerin torstai iltana, maanantaina klo 10 postista tuli tekstari että paketti on saapunut.

Onpa koneella hieno nimi! Vikillä on tuollainen hieno sininen.

Mutta kuinka siinä sitten kävikään?

Minun kauniista Lagotto prinsessasta...

.

....kuoriutui pikkuhiljaa...

.... jokin tuntematon rumilus.

Onko se ylipainoinen Vippetti?

Hassun värinen Dalmatialainen?

ROTTA??!!??!!

Hetken kuluttua kuitenkin huomasin:

Minun ihana Lagottoprinsessahan se siinä! Se vain "riisui vaatteet"!