"Minun pieni enkeli" - osa 19

Minun pienellä enkelillä on maha kipeä. Voisiko neljällä kadonneella tippaleivällä olla jotain asian kanssa tekemistä?

Pikkusisko

No eihän se pikkusisko ollut syötävää, vaikka Viki niin vähän etukäteen luuli... Ensitapaaminen meni hienosti - luulen että pentu luuli että "äiti tulee" kun näki Vikin. Viki oli vähän vaivaantunut eikä oikein tiennyt mitä tuollaisen pennun kanssa kuuluu tehdä. Uskon kuitenkin että tytöistä tulee vielä hyvät ystävät. Kiva kun lähistölle tulee lisää koiria!

Tällähetkellä Viki makoilee mun varpaissa ja odottaa kuka lähtis ensimmäisenä sen kanssa saunaan. Saunan jälkeen Viki saa käydä ulkona monta kertaa - jostain kumman syystä sillä on aina hirvee pissähätä. Ehkä sillä, että se juo monta kauhallista löylyvettä, on jotain sen pissahädän kanssa tekemistä.

"Mitä se tarkoittaa?"

Mun äiti on kertonut mulle että mun pikkusisko muuttaa naapuriin. Se kuulema muuttaa sinne "kylään". Mikä on pikkusisko? Onkohan se syötävää? Kylässä on aina jotain syötävää. Esimerkiksi lihapullia. Niitä voi otta kylässä suoraan pöydältä. Miksi äiti ei ikinä jätä mulle lihapullia pöytään? Mä rakastan lihapullia. Ja nakkeja. Ja sikakorvia. Ja luita. Ja kinkkua. Ja paprikaa. Ja kurkkua. Ja juustoa (paitsi jos se on äitin työmatkalta Sveitsistä, silloin se on pahaa).

Terkkuja!
Viki

Viki Imolassa

Sveitsiläinen juusto

Toin tuliaiseksi Sveitsistä juustoja. Viime viikonloppuna tein pizzaa ja raastoin juustoa. Viimeinen pala oli vaikeaa raastaa joten annoin sen Vikille. Viki on minun uskollinen kaveri keittiössä - se on aina vieressä.

Yllätys oli kuitenkin suuri - Viki ei syönnyt juustoa! Se päästi juustonpalasen lattialle ja rupesi pyörimään selällään juuston päällä. Ilmeisesti juusto oli niiiiiin pahan hajuinen että sitä piti hinkata turkkiin... Tällaista juutoa minä sitten syötin perheelleni.

Ihan tavallinen viikonloppu...

Tästä viikonlopusta tuli ihan tavallinen viikonloppu. Voin "kiittää" Islannin tulivuorenpurkausta siitä, että istumme kotona, emmekä tepastele Tanskanmaalla LEGO-landissa...  On se kummallista että pienen pieni Islanti voi saada koko maailman sekaisin.

Vikin piti mennä "kylään" - hoitoon naapuriin. Nyt Vikiä kyllä harmittaa. Se ei ole saannut yhtään lihapullaa tänään, kylässä se ihan varmasti olisi saannut lihapullia...

"Lohdutukseksi" otin kameran mukaan aamulenkille. Tässä pari kuvaa - Vikistä tietysti!

Tänään on ollut kylmä, sateinen päivä (myös Tanskassa, pieni lohtu) - toivottavasti aurinko hymyilee huomenna!

"Shokkihoitoa" agilityssä

Eilen oli ekat ulko agilitytreenit. Olin jo etukääteen päättänyt ottaa "kovat keinot" käyttöönVikin haukkumisen kitkemiselle radalla. Vikillä on tapana nostaa meteli kun ei oikein tiedä mitä pitäis tehdä tai jos se haluaa tehdä jotain muuta kun mitä minä käsken.

Hiekkakenttä oli täynnä vettä ja mutaa... Eka este oli rengas jonka jälkeen tuli pari aitaa ja sitten kepit. Ekalla yrityksellä Viki ei hypännyt renkaasta vain livahti ohi. Käskin Vikin takaisin alkuun - tyttö ei totellut vaan aloitti haukkumisen. Kielsin kerran ja kävelin radalta pois! Vikin ilme oli aika yllättynyt "Hei minne sä meet? Mä haluan hyppiä!". Yritimme uudestaan kun tuli meidän vuoro. Nyt Viki nätisti hyppi renkaan ja ensimmäisen esteen. Toiselle esteelle oli niin jyrkkäkäännös että Viki innostuksessaan juoksi ohi. Haukkuminen alkoi heti kun pyysin koiran takaisin esteen taaksa. Toistin saman "shokkihoidon" - kielsin ja kävelin pois.

Vaikka Lagotto oppii nopeasti, niin nyt kävelin tunnin aikana radalta pois 8 kertaa, aina yhtä pettynyt koira kintereillä. Loppujen lopuksi Viki kuitenkin tajusi mistä on kyse, jos riitelee ei saa hyppiä! Tunti päättyi pariin hienoon suoritukseen - koko rata (rengas, aita, aita, kepit, aita, aita, aita, putki, A, aita, aita, aita) meni läpi ilman virheitä! Hienoa Viki. Itse kaipaan jalkoihini lisää vaiuhtia, Vikillä sitä riittää! Katsotaan miten ensiviikolla sujuu - muistaakohan Viki mitä tapahtuu jos radalla haukkuu?

Kevään merkkejä

Krookukset kukkii meidän pihalla! Ihanaa kevät on täällä! Viime vuonna samat krookukset kukki 15.4 ja vuonna 2008 jo heti huhtikuun alussa - kevät ei siis ole yhtään myöhässä. Maassa oli reilu viikko sitten vielä sellainen määrä lunta että en ikinä olisi uskonut että krookukset pian kukkii. Lenkillä näkyi myös paljon leskenlehtiä.

Viki kiukuttelee edellen tuota sitruunapantaa... Ehkä huomenna on parempi päivä. Tosin lenkillä se nautti kun pääsi lutraamaan vesilammikoihin. Lamikoissa oli niiiiin hyvää vettä!

"Tänään se tapahtui"

Mun äiti  (joka ei enää ole mun äiti, olen ennemmin orpo kun sen tyttö) teki tänään sen minkä se on uhannut jo kauan. Se osit mulle ihan oman sitruunapannan! Mä menin piiloon jo kun näin sen vekottimen paketissa. YÖK :(  ei koiraa voi tuolla tavalla kiusata! Mä päätin etten sano enää mitään. En ole jutellu kenellekkään mitään tänä iltana, enkä juttele huomennakaan. En ainakaan jos mulla on tämä typerä panta silloinkin kaulassa.

Mun "emäntä" (en saata kutsua sitä äidiksi enää) otti pannan vähäks aikaa pois kun iskä kuunteli AC/DCtä koska se panta ihan itsestään suihkutti sitruunaa mun nenälle, tais bassot lyödä musiikissa niin lujaa. Mä tykkään AC/DCstä - pitäiskö pyytää että iskä laittaa sen taas päälle? Sit pääsisin tästä pannasta eroon...

Terveisin,
mököttävä Viki

Elämäni koirat - osa 1

Vaikka tämä on Vikin blogi, minä voin ihan itse päättää mitä tänne kirjoitan :)
Nyt päätin aloittaa uutta "muistelmaosuutta" nimeltään Elämäni koirat. Olen aina rakastanut eläimiä ja erityisesti koiria. Näissä kirjoituksissa muistelen vanhoja, jos haluat lukea vain uusia lagotto juttuja niin jätä suosiolla nämä "Elämäni koirat" jutut väliin!

- 1977
Kun olin pikku tyttö (alle kouluikäinen) asuimme kerrostalossa. Meidän perheeseen ei kuulunut koiraa taikka mitään muutakaan eläintä. Kerrostalon pihalle näkyi viereisen vanhan puutalon takapiha. Tapahihan punaiseen koiraankoppiin, vajan viereen, oli koira kytketty kettinkiin. Koita oli muistaakseni musta. Sen nimeä en muista. Se haukkui vihaisesti jos meni liian lähelle. Se oli pelottava, silti sitä piti käydä katsomassa kaukaa. Onneksi pihojen välisessä ojassa kasvoi "polttaraisia" (nokkoset ovat Kokkolassa polttaraiset!), muuten olisin varmaan mennyt liian lähelle...

Urheilukentän lähellä omakotitalossa asui äitin tuttuja, en muista tarkaan ketkä ihmiset oli kyseessä. Muistan kuitenkin että niillä oli Lassie koira! Olin aina niin onnessani kun kävimme koiraa katsomassa. En muista että ikinä olisimme käynneet talossa sisällä - ehkä kävimme hakemassa sieltä isompia sisaruksia kotiin. En todellakaan muista, muistan vain sen ihanan koiran (jonka nimen valitettavasti olen unohtanut) joka oli ihka oikea Lassie.

Kevät toi, tevät toi.... kurakelit!

Valkoisen koiran tassut muuttuvat tässä kelissä harmaiksi vaikka kuinka hinkkaa samppoolla joka lenkin jälkeen :(
Mun siskolla on kaksi koiraa - toinen valkoinen Wanilla ja toinen ruskea Carmen. Vain Wanilla on likainen kurakelillä. Ainakin näyttää siltä. Mutta mikä mahtaa olla totuus? Onkohan myös Wanillalla nyt harmaat tassut?

Lumet suli!

Vietimme pääsiäisenä "kerrostaloelmää" isovanhempien luona pohjanmaalla. Kun tulimme kotia mekein kaikki lumet oli poissa! Ihanaa kevät tulee ihan oikeasti myös tänä vuonna.

Tämä kuva on otettu ennen lomaa - Viki miettii että pääseekö puistoon uimaan?

Myös tämä kuva on otettu ennen pääsiäistä - oikeasti aamu oli vielä kauniimpi kun mitä kännykkäkamerakuvassa näyttää. Kuva on otettu meidän kuistilta.

Aprillipila

Aprillipila meni täydestä, jopa yksi tarjous saatiin. Eihän me nyt Vikiä myydä =)

Myydään Lagotto

Viki myydään eniten tarjoavalle. Lähtöhinta 300€