Lauantai iltapäivä
Kauhulla luen Face Bookista viestin että Gio 9kk on karannut. Gio on se vaaleanruskea riiviö, joka on kotoisin samasta paikasta Kasvattaja Kaijulta kun minunkin koirat ja
Jagon "pikkuveli". Edellis viikonloppuna se osallistui Turun näyttelyyn. Ulkona oli jo pimeä - "eiköhän se saavu takaisin mökille enne kuin on yö" ajattelin silloin.
 |
| FB:stä: RYMÄTTYLÄ huom! Kuvan koira kateissa.... |
Lauantai ilta
Edes Putous ei kiinnostanut, tai oikeastaan en pystynyt siihen keskittymään... Laitoin Gion emännälle viestiä että tulen heti aamulla etsimään. Harmitti kun ei pimeässä pystynyt auttamaan.
Sunnuntai aamu
Heräsin aikaisin huonosti nukutun yön jälkeen. Olin katoamispaikalla heti kun aamu valkeni. En edes lenkittänyt Vikiä ja Jade ensin, vaan pakkasin ne aamupalan jälkeen suoraan autoon. Silloin ne eivät vielä tienneet että edessä oli kahdeksan tunnin metsälenkki...
Mökillä annettiin ohjeita minne päin mennä. Mnä painelin tyttöjeni kanssa pitkin Rymättylän autioita mökkipihoja ja rantoja. Pitkin metsiä ja kallio jyrkänteitä - ei minkään laista havaintoa Giosta. Ainoa vinkki oli yöllä paikalle kutsutun etsijäkoira merkkaama kohta mistä Gio luultavasti oli noussut jäältä mökin pihalle ja metsään.
Sunnuntai päivä
Usean tunnin etsimisen jälkeen palasin Vikin ja Jaden kanssa mökille. Sillä kaikki etsimiseen osallistujat lämmittelivät kahvikupin äärellä ja uudet etsimisalueet jaettiin. Kenelläkään ei ollut havaintoa Giosta...
Tällä kertaa ajoin autolla vähän kauemmaksi - autolla 10 km - kävellen vain kilsa tai pari. Ei ollut mitään aavistusta missä Gio on. Minulla oli toinen etsijä mukanani - oli hyvä että kartanlukija oli mukana! Ajoimme seuraavan niemen kärkeen - siellä näkyi pelottavana vellova avomeri. Meri oli auki hyvin lähellä sitä kohtaa missä Gio hävisi...
Sunnuntai iltapäivä
Edelleen samalla hakureissulla - koiran haukuntaa kuuluu jostain! Epätoivoinen kimittävä ääni! Ihanaa - ensimmäinen merkki Giosta! Kesti varmaan tunti ennen kuin paikallistimme äänen lähteen. Se ei ollut Gio vaan jokin pienehkö musta pystykorvainen koira, joka oli mökillä isäntänsä kanssa.
Samaan aikaan kuulimme myös toisen koiran haukkuvan - sitä koiraa emme ikinä löytäneet.
Alkoi jo hämärtää kun Gion emätä pyysi meidät takaisin salmen toiselle puolelle - sielläkin oli kuulunut hyvin lupaavaa haukuntaa. Suuntasimme siis kohti uutta aluetta. Sielläkään kukaan ei paikallistanut haukun lähdettä, saatikka löysi Gion.
Kun ulkona pimeni palasimme kaikki hiljalleen mökille. Tosiasia oli että Gio oli ollut jo yli vuorokauden karkuteillä noin 5 -6 asteen pakkasessa...
Sunnuntai ilta
Minun harmaat lagotot ja minä palasimme kotiin. Koirat onnellisina ja väsyneinä pitkän lenkin jälkeen, minä väsyneenä, huolissani ja pettyneenä siihen ettei Gioa löytynyt. Kotona päivitin FB:hen uudet kuvat Giosta. Näin hienona Gio edusti näyttelyssä edellisviikonloppuna.
 |
FB:stä: Tänään kuvaan kuuluu ehdottomasti Lagotto Gio joka on ollut kateissa
jo yli vuorokauden Rymättylässä.
Nämä kuvat on otettu viime viikonloppuna näyttelyssä.
Kaikki havainnot meille numeroihin..... (Saa jakaa!)
|
Viimeinen tuskainen viesti saapui Gion emännältä klo kymmenen aikaan:
"Onpas tä tuskaisaa olla tiedoton :/ " Olin jo päättänyt että maanantaina suuntaan suoraan töistä mukaan etsintöihin.
Maanantai aamu
Hyvin huonosti nukutun yön jälkeen nousin jälleen aikaisin. Huomasin että Gion emännältä oli yöllä tullut viesti. Sinä luki :
"Arvaa kuka tuli kotiin?" plus monta sydäntä. Se oli yöllä päättänyt palata mökille ihan itse. Huh helpotus ja jihuuuuuu!!. Gio on kotona. Gio on hengissä. Gio on edelleen olemassa!
Maanantai ilta
Todistin omin silmin että Gio on kunnossa - ihan oma pirteä itsensä. Sen turkki oli likainen ja takussa sekä tuntui siltä että se oli vieläkin laihempi kuin ennen. Yli päivän mittanen karkureissu on muisto vain. Luulen että Gio muistelee sitä päivää vielä monen monta kertaa!
 |
| Gio - kaiken jälkeen hyvässä kunnossa! |
