torstai 30. syyskuuta 2010

"Oonkohan mä riikki?"

Mä olin tänään taas metsässä mun äitin kans. Naapurin Rocky ja sen äitikin oli mukana. Rocky on aika ihana. Me oltiin mun lemppari metsässä. Nyt mä kuitenkin vähän ihmettelen - mä olin puhdas ja valkoinen tunnin lenkin jälkeen. Taas.

Onkohan se niin että kun mulla oli tuo mun poikakaveri mukana mä en ehtinyt hieroa itseeni mädäntyneiden sienten hajua? Vai onko se niin että tämä lagotto on rikki? Ehkä mä menin rikki kun Kasvattaja Kaiju trimmas? APUVA! Tuokaa äkkiä apua!

Ulvoo huolestunut Viki

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Puhdas koira

Olimme tunnin metsälenkillä upeassa syyssäässä. kun tulimme kitia Viki oli delleen putipuhdas! Oli varmaan eka kerta kun en pessyt koiraa metsälenkin jälkeen. Hyvä Viki! Ehkä se halusi olla kaunis eilisen trimmauksen jälkeen?

lauantai 25. syyskuuta 2010

Lagottoja, lagottoja - enemmän lagottoja!

Tänään Varsinaiset Lagotot järjesti trimmauskurssin. Kasvattaja Kaiju (Kennel Tulan) oli mainio opettaja. "Ottakaa vähän tästä ja tuosta noin, korvat näin ja häntä noin" hän lausui - ja kas kummaa: minun jääkarhunpennusta kuoriutui upealinjainen lagotto!

Nips naps.

"En mä kehtaa näyttäytyä..."

"No tällainen musta sit tuli! Äiti sanoi että aika upee! Tykkäköhän Napsu?"

Poseraus Kaijun kera
Kaijun vierailun seurauksena Turun surulla asustaa 11 hyvintrimmattua koiraa. Sen lisäksi paikalla oli myös muutama koiraton ihminen, heidän koirien turkit varmaan saa huomiota lähiaikoina.

Varsinaiset Lagotot kiittävät Kaijua: kiitos ja kumarraus!

torstai 23. syyskuuta 2010

"Heräsin yöllä"

Viime yönä mä heräsin. Mulla oli aivan kauhea pissahätä. Olin saunonnnut kaikkien ihmisten kanssa ja jokainen oli tarjonnut mulle löylykauhasta vettä. Monta kertaa jokainen. Vaikka kävin iltapissalla mulla oli siis taas hätä. Mun ihmiset nukkui. Ei ne huomanneet että seisoin paikallani ja tuijotin. Niin mä aina teen kun mulla on hätä. Mun äiskä on kyllä sanonnu että mun pitäis mennä ulko-ovelle vinkumaan. Mutta en mä niin tee - mä seison paikallani ja tuijotan tyhjyyteen kun mulla on hätä. Kyllä ne mun ihmiset ymmärtää jos ne on hereillä. Nyt ne nukkui. Ja mulla oli pissahätä. Seisoin paikalla tuijottamassa vielä hetken. Sitten päätin hiipiä alakertaan.

Vaikka mun piti hiipiä ihan hiljaa niin mun iskä heräs. Se huuteli mun perään. Yleensä kun meen alakertaan yöllä niin mulle on jätetty jotain syötävää jonnekin. Kuten esimerkiksi äitin käsilaukkuun. Sinne jätetään milloin mitäkin hyvää syötävää. Nyt en ollu menossa syömään. Ajattelin että käyn ihan vaivihkaa pissalla kodinhoitohuoneen matolla. Ajattelin ettei ihmiset kuitenkaan huomaa. Matto on monesti koste saunomisen jälkeen. Joskus vielä aamullakin.

En kuunnellut iskää vaan menin määrätietoisesti helpottamaan oloani. Sen jälkeen kipitin iloisesti yläkertaan. Iskä kehui mua - se sanoi Hyvä tyttö! kun tulin takaisin makkariin. Senkin mielestä matolle pissaminen oli hyvä juttu. Nukuin makeasti loppuyön.

Aamulla äiti ei ollur sitä mieltä että olin ollut hyvä tyttö. Se torui mua. Ei isot tytöt pissaa matolle! se sanoi. Mitäpä ei herännyt kun yöllä seisoin ja tuijotin tyhjyyteen??!

Terveisin,
Viki

Uusi juttu!

Vikin blogiin on ilmestynyt uusi juttu - jokaisen blogitekstin alla sulla on mahdollisuus antaa kirjoituksesta pikakommentti. Klikkaa joko Go Viki Go tai Viki Ei nappia! Voit myös edelleen lähettää kommentin painamalla kommentti nappia.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Pahin ohi?

Vikin sekoaminen muutama ilta sitten meni onneksi äkkiä ohi. Enne edes joutuneet valvomaan yöllä. Lauantaista Viki on jo ollut ilman pöksyjä taas. Siitä se on onnellinen - se ei todellakaan tykännyt housuista. Yritti joka kerta mennä piiloon kun huomasi että tulen housut kädessä sen lähelle. Toivottavasti tämä olli tällä kertaa tässä.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Hormoonit...

Nyt se on seonnut taas - ihan niinkun viime juoksujen aikana. Ees-taas, ylös-alas, ypäri-ämpäri... Silloin seinille hyppiminen kesti 21 tuntia. Voi olla ettei kukaan nuku tässätalossa ensyönä.

maanantai 13. syyskuuta 2010

"Unohdin vielä"

Unohdin mainita kaksi asiaa:


Yksi: 
Mä olen melko 100% varma siitä, että mun jalka on kipee ja onnun koska mun äiti nostaa aina just sitä jalkaa kun se laittaa mulle housut jalkaan. Luulen että se vois olla siks. Ehkä.


Kaks:
Mun mielestä on todella epäreilua että mua verrataan paviaaniin. Mulla ei TODELLAKAAN ole niin ruma nenä kun paviaaneilla on. Katsokaa vaikka itse: 


Terveisin, 
Viki



"Mahaa sattuu :("



Mulla on maha kipeä. 
Mä en viittis tehdä mitään.
Mulla on pöksyt jalassa. 
Mun iskä ei oo kotona. 
Sain luun - en jaksa sitä syödä, ei maistu.
Ulkona sataa. 
Mulla ei oo nälkä. 
Tänään ei oo saunapäivä.
En saa olla sohvalla ilman housuja.
Huomenna en pääse agilityyn.
En saa nuuskutella Manun kanssa lenkillä...
En saa kulkea lenkillä ilman remmiä.
Sanoinko jo että mä inhoan housuja?

Mikis mua aina kiusataan????

Kiukkuisin, eiku masentunein terveisin, 
Viki

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Ontuva paviaani

Meidän perheessä asuu yhtäkkiä ontuva paviaani...


Tuo samannäköisyys paviaanin kanssa on aika ilmiselvä (näin juoksuajan aikana) - mutta miksi Viki ontuu?

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

"Mä sain kakkua!"

Mun äiti ei valehdellut - mä sain lohdutuskakkua kun mun äitiä harmitti!
Katsokaa vaikka nämä todistuskuvat!
Tää on hyvää!

Tuoksuu ihanalta!

Tää on pian loppu - saikohan sitä lisää?!?

Terveisin,
Viki

tiistai 7. syyskuuta 2010

"Mun äiti sanoi..."

Mun äiti sanoi että meidän pitää nyt leipoa omenapiirakkaa lohdutukseksi koska mulla alkoi juoksuaika. Meitä harmittaa agilityn puolesta niiin paljon. Tänään olis ollu ihan tavallinen agility. Perjantaina olis ollu taas lagottoagility. Viimeksi siellä oli Napsun lisäksi yksi tosi komea Otto. Mä luulen että kumpaakaan ei haittais vaikka mä menisin sinne agilityyn juoksusena. Mun äiti kuitenkin sanoi että leivotaan omenapiirakkaa. Se kuulemma piristäisi.

Terveisin,
Viki

perjantai 3. syyskuuta 2010

Lagotto agilityä

Tänään se vihdoin alkoi - lagotto agility! Paikalla oli kymmenen toinen toistaan suloisempi lagotto. Ilma ei oikein suosinut. Oli tuulista ja kylmää.  Koiria se ei haitannut ollenkaan, niillä intoa riitti koko kaksituntisen. Pikkuisäntä osallistui Vikin kanssa koulutukseen. Itse toimin apukouluttajana. Nakin voima on mahtava - kun Viki huomasi kenen taskussa niitä on, sillä ei ollut mitään vaikeutta pysyä pikkuisännän lähettyvillä!

Kiitos kaikille osallistujille - ensi viikolla jatketaan!