Viki laiskottelee...

... niin tekee ilmeisesti myös blogin kirjoittaja. Päivityksiä on näköjään tullut harvakseltaan.

Vikin juoksut ovat tehneet sen laiskaksi. Se vain makoilee sohvalla. Agilitykin tietysti jäi väliin kun sinne ei juoksuista koiraa voi viedä. Onneksi sille tulee ne vain kerran vuodssa.

Tänään se sai pikkujoululahjaksi uudet vaaleanpunaiset pöksyt. Se ei tykännyt lahjastaan - kiittämätön koira!

Tulihan ne sieltä!

Viki oli kiltti tyttö ja pitkitti juoksujen alkamista siihen että tulin työmatkalta kotiin. Nyt on kulunut vuosi ja 2 kk siitä kun sillä oli ne viimeksi - ja tänään ne sitten alkoi. Se tarkoittaa myös sitä että emme.osallistu lauantaina agilitykisoihin vaikka meidän piti.

Ihan niin kuin uumoilin Viki oli nukkunut isännän vieressä joka yö. Tosin se oli ihan itse mennyt aina jossain vaiheessa lattialle. Viime yönä se nukkui mun vieressä - ensin sohvalla ja sitten sängyssä...

Olin niin poikki pitkän uuvuttavan työmatkan jälkeen että oli ihanaa päästä kotiin kaikkien rakkaiden luo! Kun käy Intiassa niin oppii arvostamaan kaikkea niitä arjen pieniä asioita. Esimerkiksi puhdasta vettä ja vessapaperia...

Rakas Viki!

Terveiset täältä kaukaa kotoa - Intiasta asti! täällä lehmät kulkee missä tahtovat ja etsivät koirien kanssa kilpaa ruokaa jätekasoista... Toivottavasti joku on muistanut ruokkia sua. Olet varmaan muistuttanut ruoka ajoista.

Näin myös käärmeen joka ui kun kävimme yhden "järven" rannalla. Sun ei kannata olla kateellinen  - et olisi halunnut mennä uimaan siihen mutalammikkoon (joka oli täynnä roskia). Samassa paikassa kulkukoira huolehti pikku pennustaan... Kukaan ei huolehtinut äitikoirasta.

Vain kaksi yötä ja olen takaisin kotona. Arvaan että ole nukkunut  minun paikalla iskän vieressä - onko niin?

Terveisin,
Äiti Karnal, Intia

Viki 4 vuotta - paljon onnea!

Taatusti maistuvan koiran synttärikakun resepti:

• Cesar maksapatee
• 4 nakkia
• purkkikemavaahtoa
• nonparelleja

Vikin mielestä kakku oli herkullinen!

"Minun pieni enkeli" - osa 40

Voi ei - tein sen taas. Mutta se oli jälleen kerran vahinko...

Häkki meni ihan vahingossa rikki kun äiti oli kouluttamassa agilityä. Mä odotin ja odotin - äiti ei vaan tullut mua hakemaan. Luulin että se oli unohtanut mut. Sitten mun uus häkki meni vahingossa rikki... Ihan ilman että tein mitään...

Äiti - mä oon niin pahoillani. Se oli vahinko. Ihan oikeesti... Onko nyt mun vuoro mennä hyppimään agilitykentälle?

Terveisin,
sattuhan sitä Viki