Ärsyttävä herättäjä....

Tänään - lauantai aamuna - Viki aloitti herättämisen heti kuuden jälkeen... Se ravasi sängyn puolelta toiselle. Tökki nenällä ja rummutti sänkyä. Olisin halunnut nukkua. Tulin eilen Moskovan työmatkalta ja olin tosi väsynyt - keuhkoputken tulehduskin on päällä. Onneksi herättely rauhoittui , kun ärähtelin Vikille. Se oli varmaan ihmeissään - aikaisemmin herättelyä ei ole murisemalla kielletty. Viki rauhoittui vielä vähäks aikaa ja sain nukkua hiukan kauemmin!

6000 käyntikertaa ja 114 halia!

Tänään 27.1.2009 kuusituhatta käyntikertaa Vikin sivuilla ylittyi! Lisäksi tyttö on saannut yli sata halausta alle kuukaudessa. Muutkin taitaa tykätä Vikistä...

Miksi Lagotto Romagnolo?

Ihmiset kysyy multa usein miksi valitsin Lagoton rodukseni. Aikaisemmin meillä oli tiibetin spanielit Petteri ja Junnu, aivan ihanat suloiset koirat. Lapsuuden kodissani oli ihanan älykäs Inka, shetlannin lammaskoira. Kaikki mun koirat ovat olleet ihan erilaisia persoonia. Mutta takaisin rodun valintaan. Halusin koiran joka:

• ei ole liian suuri eikä liian pieni (mahtuu takapenkille lasten väliin)
• siitä ei lähde karvaa (inhoan kun koirankarvoja on kaikissa vaatteissa)
• löytyy 'vähän allergisoivien' koirien listalta (mulla on astma...)
• on älykäs (kai kaikki koirat jotenkin ovat, mutta toiset rodut taitaa olla älykkäämpiä kun muut)
• turkki ei vaadi liikaa hoitoa (en halua enkä ehdi joka päivä/viikko hoitaa turkkia)
• jaksaa käydä lenkillä (metsälenkit pelastaa mun päivän!)
• on helppo kouluttaa (kouluttaminen on kivaa)

Siskollani on espanjan vesikoira (perro), se oli ehdottomasti vahva rotuehdokas. Soittelin aika paljon myös niistä eri kasvattajille. Kun seurasin kirjoitteluja netissä huomasin, että lagotto on vieläkin pienempi ja sirompi. Ja ehkä pehmeämpi kuin perrot.

Sain koiran, siis lagoton:

• joka on meille juuri sopivan kokoinen (mahtuu sohvalle, mahtuu syliin nukkumaan ja mahtuu lasten väliin takapenkille)
• josta ei irtoa karvaa (voin käyttää mustia vaatteita vaikka mulla on valkoinen koira!)
• joka ei aiheuta mitää astmaoireita (olen jopa jättänyt pois kaikki säännölliset lääkkeet)
• joka on melkein liian älykäs (tietää heti mitä seuraavaksi tapahtuu... ja ymmärtää kaikki puheet)
• jonka turkki vaatii hoitoa oikeastaan viikoittain (pesut, trimmaukset ja takkujen selvittelyt - ei voi saad kaikkea mitä haluaa)
• joka rakastaa sanoja lenkille ja ulos (Lemun-niemen maisemat ovat uskomattoman hienoja!)
• ja rakastaa uusien asioiden oppimista (Agility -yes!)

Kukapa ei tästä koirasta tykkäisi?! Minun koirasta. Vikistä.

Lagottoja, lagottoja

Tänään oli taas Turun messukeskuksen suuri koiranäyttely! Siellä oli toinen toistaan suloisempi lagotto ja miljoona muuta koiraa. Vikin iskäkin oli paikalla. Tänään ei kuitenkaan ollut Hillon päivä. Valitettavasti en enää kilpailun loppumisen jälkeen löytänyt Hilloa, joten kuulumiset jäi vaihtamatta. Näyttelykärpänen kuitenkin purasi. Olisikohan toukokuussa jossain näyttely? Ennen sitä Vikin turkki tuskin on kunnossa.

Tuliaiseksi Viki sai:

1. saparoita 5 kpl, 3€ (nam, mä syön kaikki heti!)
2. puruluita 10 kpl, 5€ (ihanaa)
3. heijastin taluttimen 9,50 (loistavaa)
4. pinsetit 10€ (minun korviin et kyllä koske...)

Vikillä on jo 98 halia - kuka mahtaa antaa 100. halin?

"Minun pieni enkeli" - osa 5

Minun pieni enkeli on tänään varastanut vihreän paprikan keittiöstä. Jäljelle jäi vain muovipussi ja paprikan kanta....

Vikillä on nälkä!

Viki tietää aina kun kello lähestyy kuutta... Silloin sillä on aivan hirvee nälkä. Monesti ruuan kerjääminen alkaa jo viiden aikaan. Viki syö kahdesti päivässä, noin 1.5 dl kerrallaan. Ruoka on aina sama. Nutro Choice Lamb & Rice. Se on Vikin mielestä hurrrrjan hyvää!

Tosin Vikin mielestä kyllä kaikki muukin syötävä on hurrrjan hyvää! Äsken se iloisena popsi paprikaa, kun multa tippui pala lattialle...

Lauantai lenkki

Lauantai oli kirpeä pakkaspäivä. Meidän piti mennä lagottolenkille, mutta vielä puoli 11 ulkona oli 15 astetta pakkasta... Viki on melkein karvaton viime sunnuntain trimmauksen jälkeen, joten tällä kertaa lagottolenkki sai jäädä väliin.

Pakkanen hellitti päivällä - kun lähdimme kävelylle yhden aikaan, oli enää 10 miinus astetta ja aurinko paistoi.

Mulla oli kamera mukana. Alla videokooste lenkiltä!

"Minun pieni enkeli" - osa 4

Eilen ollalla nukahdin sohvalle. Viki lämmitti ihanasti kun se nukkui mun mahan päällä. Kun siirryin sänkyyn nukkumaan, unohdin tarkistaa sohvapöydän...

'Minun pieni enkeli' - Viki - jäi heti illalla alaketaan. Olisi pitänyt aravata että jotain oli jäännyt sen ulottuville. No aamulla kun heräsin huomasin että:

1. Viki oli ottanut sohvapöydältä sellaisen rasian, missä on erinlaisia pieniä suolakeksejä. Rasia oli tyhjennetty ja nuoltu putipuhtaaksi - myös kaikki suolat pohjalta oli tipotiessään...
2. Viki oli tyhjentänyt pussillisen mun lempikarkkeja... Mä olin säästänyt niitä tällepäivälle. Pussi oli myös unohtunut sohva pöydälle.
3. Viki oli varastanut maitopurkin takan edestä. Maitopurkista ei ollut jäljellä kuin silppua.
4. Viki oli ottanut keittion pöydältä rasiallisen mini luumutomaatteja. Niistä se sentään oli jättänyt muutaman jäljelle. Koko rasiallinen tomaatteja ei varmaan enää ollut mahtunut mahaan...

Mulla on ihana pieni enkeli joka rakastaa kaikkea syötävää...

Tällainen siitä tuli!

Tällainen siitä puvusta sitten tuli! Nyt Vikille ei tule kylmä, vaikka on pakkasella ulkona vähän pitempään.

Taas on kylmä

Ulkona on pakkasta 4 astetta ja tuulee. Ilma tuntuu tosi kylmältä. Koko Viki tärisi kylmyydestä, kun kävi pissalla ulkona. Reppanalla ei ole enää sitä lämmintä turkkia... Menin vaatekaapille ja otin sieltä vanhan villapaidan. Nips naps - ja Vikillä oli yllään lämmin paita!

Lenkillä suunnittelin miten voisin parantaa "disainia". Illalla on ompeluhetki edessä. Paidassahan on vielä toinen hiha jäljellä!

Voi kun olis kesä...

Ulkona on märkää ja synkkää. Kaikki lumi suli viimeyön vesisateessa. Voi kun olis kesä, valoa ja lämmintä!

Nakukoira

Tänään Vikin turkki lähti. Nyt se on laiha luikku. Ihan kun sellainen nakukoira, karvoja on ainoastaan päässä! Turkki oli ennen täynnä takkuja. Karva oli puoliksi aikuisen karkeeta karvaa ja puoliksi pehmeää pentuturkkia. Varsinkin se pehmeä turkki meni takkuun. Trimmasin turkin saksilla joten ei Viki ihan karvaton ole. Katsokaa vaikka! Huomaan, että korjattavaa löytyy vielä...



Ja kuten tästä kuvasta näkyy: kielikin on vielä tallessa! Se on kyllä hirvittävän pitkä....



Vikiltä temppuilu onnistuu myös lyhyellä turkilla!

Uudistettu blogi!

Vikin blogi sain uuden ulkomuodon! Taustakuvana komeilee kuva Vikin omasta turkista.

Lisäksi kaikilla lukijoilla on nyt mahdollisuus antaa Vikille halin! Hali laskuri laskee kuinka monta halia Viki saa. Toivottavasti Viki saa niitä paljon. Se tykkää kun sitä halitaan.

Ja kolmas uutuus on vieraskirja! Nyt Vikille (ja meille muille) voi helposti jättää terveisiä kirjottamalla vieraskirjaan. Sähköposti kenttä on vapaaehtoinen. Kunhan täytät nimimerkkikentän voit jättää viestisi.

Vikiä väsyttää - taas kerran. Se on tänään saannut uuden ystävän - kultaisen noutajan nimeltä Bella! Olimme pitkällä lenkillä ja lenkin jälkeen leikki jatkui vielä sisätiloissa. Koirat nauttivat tosi paljon. Mulla oli kamera mukana mutta valitettavati oli tulossa pimeä, eikä mulla ollu kamerassa oikeaa asetusta päällä. Melkein kaikista kuvista tuli huonoja... Harmi. Tässä on kuitenkin muutama.

Paluu normaaliin

Vikin pahin masennus on poissa! Nyt elämä on taas normaalia. Aamulenkin ja aamuruuan jälkeen kaikki lähtee pois ja tulee kotia taas iltapäivällä. Viki jää yksin kotia. Iltapäivällä Viki pääsee lenkille ja saa taas ruokaa. Vähän leikkiä ja iltatouhuja ja sitten mennäänkin jo yöunille. Niin ne päivät tulee ja menee.

Masentunut Viki

Viki on masentunut. Sisällä ei leikki oikein maistu ja ulkona ei oikein ole voinnut olla - on ollut niin kylmä. Kaiken lisäks menin just nyt ottamaan sille taas sen sitruunapannan. Panta ei ole tehonnut yhtä hyvin kun eka kerralla. Nyt se on kyllä tajunnut sen, että ilman pantaa voi edelleen haullua. Viimeks se oli mykkä monta viikkoa sen jälkeen kun panta oli jo palautettu.

Onkohan Vikille nyt viimein tulossa se juoksu? Vai onko pitkät pyhät sekoittanut pienen pään? Koko ajan joku on kotona - ei pääse rauhassa nukkumaan.

"Jos saisin valita uudestaan..."

Jos saisin valita uudestaan niin en ottais tuota perhettä! Tässä syitä miksi:

• Tänään mulle tuotiin taas se sitruunapanta. Ja just tänään kun olen ollut vuoden talossa... Mä haukun kuullemma taas aivan liika. Kun tunsin hajun siitä hökötyksestä menin heti mykäks - mun nenille ei sitruuna hypi!
• Äiti on harjannu mun turkkia. Se kutsuu sitä tukistamista ja repimistä harjaamiseksi. Mä inhoan sitä. Ja se äiti suuttuu mulle kun mä vähän leikin kissaa: näytän hampaita ja sähisen sille. Pesukin on vielä tulossa. Ja trimmaus... Toivottavasti vasta huomenna. Tänään mä en enempää jaksa.
• Äiti ei edes muistanut miten mä sen iskän valitsin. En mä mitään kengän nauhoja syönny, mä pureskelin sen sormia! Ne maistu silloin tosi hyviltä! Vieläkin ne sormet monesti maistuu hyvältä.

Siinäs näette - aika huonosti mä valitsin... Kaikki on tosi huonosti... Paitsi...

• Iskä antaa mulle ruokaa melkein joka kerta kun mä pyydän.
• Tänään olen saannut jo kahdesti käväistä metsässä äitin kans. Vaikka on tosi kylmä. Ne pupuhajut on metsässä niin ihania!
• Mun kans leikitään. Sekä nuo ihmiset että kaikki mun koirakaverit. Ja niitä kavereita mulla on paljon!
• Mä tykkään nukkua äiskän (tai jonkun muun) sylissä sohvalla!
• Jos joku on poissa kotoa mulla on sitä tosi ikävä.

Kun mä oikein mietin näitä asioita, niin olisin mä kuitenkin valinnu ne iskän sormet!

Viki

Vuosi sitten...

Torstai 3. tammikuuta 2008 - vuosi sitten - oli pitkä päivä. Minä olin töissä - lapset kävivät ostamassa koiratavara ostoksilla. Illalla me sitten lähdettiin kohti Vihtiä, menimme hakemaan koiranpennun kotia!

Kotoa lähtiessä emme vielä tienneet onko meillä koira mukana kotimatkalla vai ei. Aavistelin tietysti, että me ei päästä kotia ilman koiraa. Kun saavuttiin perille meitä odotti äiti-Deri kaikkien suloisten palleroidensa kanssa. Pentuja tuntui olevan niin monta ettei laskuissa pysynyt mukana. Deri oli ollut ketken poissa pentujen seurasta joten kaikki pennut hyökkäsivät heti äitinsä kimpuun kun tulimme. Kaikki paitsi yksi. Yksi pentu oli paljon kiinnostuneempi mieheni kengän nauhoista kun äitistään. Se pentu oli Muumi.

Kun tuntia myöhemmin lähdimme kotimatkalle Muumi lähti meidän mukaan. Se oli valinnut meidät! Monta päivää keskustelimme Muumin tulevasta nimestä. Välissä se oli Nessu välillä jotain muuta. Viimein päädyymme Viki nimeen. Nyt samme nukkua 'Vickyn kanssa sohvalla'.

Hyvää uutta vuotta!

Uusi vuosi ottettiin vastaan paukkujen ja rakettien kera. Onneksi Viki ei pelännut pauketta, sillä joko puolella paukkui koko yön. Viimeisimmät paukuttelivat vielä puoli neljän aikaan...

Viki sai uudeksivuodeksi kaverin - Lilli-serkku tuli kylään. Lilli on vasta 5 kk. Ihan pentu vielä. Pieni ja pörröinen. Se tais pelätä vähän enemmän kuin Viki, mutta ei sekään paniikkiin mennyt.

Tänä aamuna Lilli pissasi keittiön lattialle. Kun Viki huomasi pissat lattialla, se tuli niin noloksi ettei tullut keittiöön pitkään aikaan. Luuli varmaan että nyt se saa haukut kun pissat on lattialla! Oli taas jännä reaktio. Vasta lupaamalla Vikille namin, sain sen takaisin keittiöön!

Amulla Viki ja Lilli leikki pihalla - oli raikas pakkas aamu.

Tuu leikkimään mun kaa!

Sitten mentiin vauhdilla!

Hei - mitä tuolla on?

Tää on mun äiti - mä pidän siitä kiinni tassulla, niin ettei se voi karata!