- ei ole liian suuri eikä liian pieni (mahtuu takapenkille lasten väliin)
- siitä ei lähde karvaa (inhoan kun koirankarvoja on kaikissa vaatteissa)
- löytyy 'vähän allergisoivien' koirien listalta (mulla on astma...)
- on älykäs (kai kaikki koirat jotenkin ovat, mutta toiset rodut taitaa olla älykkäämpiä kun muut)
- turkki ei vaadi liikaa hoitoa (en halua enkä ehdi joka päivä/viikko hoitaa turkkia)
- jaksaa käydä lenkillä (metsälenkit pelastaa mun päivän!)
- on helppo kouluttaa (kouluttaminen on kivaa)
Siskollani on espanjan vesikoira (perro), se oli ehdottomasti vahva rotuehdokas. Soittelin aika paljon myös niistä eri kasvattajille. Kun seurasin kirjoitteluja netissä huomasin, että lagotto on vieläkin pienempi ja sirompi. Ja ehkä pehmeämpi kuin perrot.
Sain koiran, siis lagoton:
- joka on meille juuri sopivan kokoinen (mahtuu sohvalle, mahtuu syliin nukkumaan ja mahtuu lasten väliin takapenkille)
- josta ei irtoa karvaa (voin käyttää mustia vaatteita vaikka mulla on valkoinen koira!)
- joka ei aiheuta mitää astmaoireita (olen jopa jättänyt pois kaikki säännölliset lääkkeet)
- joka on melkein liian älykäs (tietää heti mitä seuraavaksi tapahtuu... ja ymmärtää kaikki puheet)
- jonka turkki vaatii hoitoa oikeastaan viikoittain (pesut, trimmaukset ja takkujen selvittelyt - ei voi saad kaikkea mitä haluaa)
- joka rakastaa sanoja lenkille ja ulos (Lemun-niemen maisemat ovat uskomattoman hienoja!)
- ja rakastaa uusien asioiden oppimista (Agility -yes!)
Kukapa ei tästä koirasta tykkäisi?! Minun koirasta. Vikistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti