Hyvää uutta vuotta!

Haluan toivottaa hyvää uutta vuotta kaikille blogin lukijoille tällä hellyyttävällä kuvalla jonka sain Kasvattaja Kaijulta! Voi hellanlettas kuinka ihania nuo pennut on! Kuvassa on Vikin pikku sisaruksia. Ehkä ens kesänä saatais meidänkin perheeseen tuollainen ihana nöpönenä...

Erikseen ja yhdessä

Välipäivinä tein lyhyttä työpäivää kotoa käsin - se jätti minulle aikaa käydä lenkillä keskellä päivää. Keskiviikkona suuntasimme Napsun kanssa uuteen metsään. Myrsky oli riehunut monta päivää, nyt oli kuitenkin vihdoin tyyntä. Metsässä oli paljon kaatuneita puita. Osa oli sellaisia joiden juuret oli kasvaneet kallion päällä - eli ei ihme että ne kaatui tuossa myrskyssä. Osa puista oli kuitenkin katkenneet keskeltä, se oli aika pelottavan näköistä...

Viki ja Napsu halusivat poseerata kalliolla ensin erikseen ja sitten yhdessä!

Tässä Napsu

Tässä Viki

Ja tässä Napsu ja Viki yhdessä!

Joululahjoja

Viki sai tänä joulunakin lahjoja! Ihmettelen kyllä vähän koska noita "Minun pieni enkeli" juttuja on tullut vuoden aikana rutkasti lisää. Tänä jouluna se ei kuitenkaan syönyt joululimppua. Pidin niistä - siis limpuista - paremmin huolta tänä vuonna.

Pitkästä aikaa Joulupukki vierailli meillä. Siitä on jokunen vuosi kun se on viimeksi käynnyt - vain tontut ovat tuonneet meille lahjoja viimevuosina. Joulupukilla on ollut kiire käydä lapsiperheissä joissa on pienet lapset. Viki ei pitänyt laisinkaan Joulupukista, se haukku pukin pystyyn...

Viki jaksoi sinnikkäästi odottaa koko illan kuin jaoimme lahjoja. Meillä on aina ollut sellainen perinne että yksi lahja jaetaan ja aukaistaan kerralla. Vasta sitten otetaan kuusen alta toinen lahja. Nyt kun ihmisiä oli paikalla 11 ja koiria kaksi niin lahjojen jakaamiseen kului ihan koko jouluaatto. Joka joulu kuusen alta löytyy myös hyvältä tuoksuva koiralahja jonka Viki ihan itse saa käydä hakemassa. Tänä vuonna niitä tuoksuvia lahjoja oli peräti kaksi! Toisessa sikaa ja toisessa kanaa. Nam sanoi Viki. Tuoksuvien lahjojen lisäksi Viki sai kolme muuta lahjaa.

Lambi lammas (jolta jo puuttuu nenä ja toinen silmä), kissanameja oikein purkin kera (kissanruoka on vakionami lenkeillä) ja leijona joka edelleen on ehjä. Oikealla kuvassa on Viki ihka elävänä - se ei ole mikään pehmolelu!

Myrskytuulet riepottelevat edelleen Turunseutua, agilitytreenitkin peruttiin tältä päivältä. Me lämmitellään nyt yhdessä takkatulen äärellä.

Hyvää Joulun jälkeistä elämää kaikille!

"Oli synkkä ja myrskyinen yö..."

Viime yönä myrsky riehui, oikeastaan ulkona on vieläkin myrsky! Aamulla on 9 astetta lämmintä - haikeudella ajattelen viime joulua. Silloin oli paljon lunta ja pakkasta.

Tänä jouluna on ollut talo täynnä ihmisiä: kuusi aikuista, viisi lasta ja kaksi koiraa. Lilli muutti takaisin Suomeen. Ihmispaljous on tehnyt sen että talo on ollut täynnä hälinää. Ja makupaloja!  Varsinkin se "Toukka", se pienein ihminen jokoa on vain yksi vuotta, oli ihana syöttäjä. Sen käsistä sai napattua milloin mitäkin - piparia tai leipää, omenaa tai porkkanalaatikkoa. Tosin se ei ollut sallittua silloin kun aikuiset näki, onneks ne ei aina nähneet. Opin myös äkkiä sen että jos annoin "Toukan" rauhassa repiä minua turkista tai hännästä tai antaa mulle haleja niin sain aikuisilta kehuja ja joskus namejakin. Nameja en edes olis tarvinnu. Sehän on ihana se "Toukka".

Nyt kaikki vieraat ovat lähteneet. Rauha ei kuitenkaan ole laskeutunut sillä ulkona myrsky edelleen riehuu. Ja sähköt katkeilee jatkuvasti. Tosin nuo asiat taitaa haitata ihmisiä enemmän kuin minua. Tänään meinaan nukkua piiiiitkät päikkärit.

Tapaninpäivä terveisin,
Viki

Joulupukin pienet apurit

Pienet apurit

Iivari saapui auttamaan Vikiä joulujärjestelyissä. Molemmat kerjäävät yhtä ahkerasti kun häärään keittiössä...

Napsua ilmassa

Eilen sunnuntaina Vikin ja Napsun aikataulut eivät osuneet kohdalleen - Napsu meni aamupäivällä lenkille ja Viki ehti matkaan vasta muutama tunti myöhemmin. Napsu on se Vikin suuri rakkaus. Valitsin saman maaston missä Napsu oli käynyt koska sain tietää että se metsä oli kuljettavassa kunnossa.

Edellisenä yönä oli satanut vettä ja lunta ja vettä ja lunta ja vettä ja lunta. Ja vettä ja lunta. No luulen että tuosta ymmärsitte jo millainen vesikeli ulkona vallitsi. Viki sai ennen lenkille lähtöä uuden kampauksen. Siitä tuli jääkarhunpentu kun karstasin kaikki kiharat auki. Turkinhoito ei ole Vikin lempipuuhia...

No kun vihdoin pääsimme metsään Viki kulki koko matkan nenä maassa - se luuli löytävänsä Napsun. Seuraavan mäen takana, tai käännöksen jälkeen tai rapakon takaa. Lumisissa paikoissa myös me ihmiset näimme Napsun jäljet, lumettomissa paikoissa vain Viki tiesi missä Napsu oli kulkenut.

Kun tulimme kotia Vikin turkista tuli valkoinen! Kunnon pesu ja sauna kruunasi ihanan iltapäivän rapaisen lumisessa metsässä!

Niin - emme löytäneet Napsua metsästä....

Kasvattaja Kaiju

Sunnuntaina Kasvattaja Kaiju oli telkkarissa. Juttu ei mitenkään liittynyt koiriin - se ei Vikiä hauítannut. Viki reppana sekosi ja etsi Kaijua joka paikasta. Kaijua ei löytynyt Vikin harmiksi. On se kumma miten ne koirat muistaa hyvin. Siitä on yli vuosi kun olemme nähneet Kaijun viimeksi. Sunnuntaina sen kuitenkin huomasi - koirilla on norsun muisti!

"Vaarallisia aikoja"

Nyt on kohta taas joulu. Kaikki merkit viittaavat siihen. Isäntä siirtää huonekaluja - sitä ei meillä usein tapahdu. Äiti häärää ja pikkuisätä asentelee valoja. Mun portaisiin se laittoi ihn uudet valot.  Mä ensin luulin että ne oli jotain todella vaarallista - murisin ja säikyin ja yritin nuuskia niitä. Loppujen lopuksi mulle valkeni että kyseessä oli "vain" jouluvalot.

Oleko mä A: vanki; B: Petteri Punakuono tai C: Tonttu?

Äitin mielestä oikea vastaus on B - Petteri Punakuono!

Muista joulua ilomielellä - vesi kielellä. Sillä tiedän että joulu on syötävää! Lukekaa vaikka itse tästä!

Terveisin, Viki joka ei oiken tiedä missä uusi nukkumapaikka on kun sohva on siirretty