"Turussa"

Mun Mommo ja Moffa tuli kylään! Sain tuliaiseks kaikki namit jotka olivat jääneet yli mun serkkutytöitä Carmenilta ja Wanillalta. Tuliaisia olis kyllä voinut olla enemmänkin... Mun mielestä kaikki syötävä on niiiin hyvää!! Mommo antaa mulle aina kukurallisen kupin ruokaa vaikka äiti on sille sanonnu että tasa kuppi riittää. Minun mielestä se tasa kuppi ei riitä - mommo vois aina antaa mulle ruokaa.

Moffa on se joka aina on valmis lenkille, lisäksi se aina antaa mulle rapsutuksia sohvalla. Eilen se ja pikkisäntä vei mut rantaan. Uimaan en päässyt - oliskohan se vesi vielä ollut lämmintä?

Eilen kävimme myös Turussa. Mua kyllä vähän jännitti!

Olisko sulla vielä niitä nameja Mommo?

Haluaisin mennä tuonne tois puol jokkee...

Vaikka ihan te löysin linnun en saanut mennä sen kans uimaan. Epistä.

Mitä kivaa tänään tapahtuu?

Terveisin,
Viki, toist puolt jokkee

Metsä - meidän lempi paikka!

Joskus metsästä voi löytää penkin. Yleensä sieltä kuitenkin löytää mielenrauhaa.

Pentukuume...

...voiko siitä parantua?

Ulkoilu voitti!

Niin siinä sitten kävi että saimme Napsusta ja sen emännästä seuraa ja lähdimme ulkoilemaan. Vaikka aamu oli ollut sateinen ja harmaa niin päivällä kaikki oli toisin! Vietimme mahtavan iltapäivä upeassa metsässä nauttien koirien seurasta. Tulihan siinä samalla muutama kuva otettua kun kamera kerrankin sattui matkaan. Tässä iltapäivän parhaat kuvat:

Tassujenkastelua

Onnellinen koira!

Onnellinen koira - osa kaksi. Kyllä koirakin osaa hymyillä!
Katsokaa tassuja...

Ojassa

Viki tutussa poseraus asennossa

Penkiltä on hyvä tähystellä mitä ympäristössä tapahtuu.

Napsu sanoo: "Ota musta kuva!"

"Tuonne meni peura - ihan varmasti meni!"

Kukkuluuruu!

Tässä maisemassa silmä lepää...

Kävijä luku on muuten tällä hetkellä 29 978 - kohta laitetaan yllätys jakoon!

Ulkoilua vai loikoilua?

On lauantai aamu ja ulkona on luvassa harmaa, sateinen päivä. Pitäisikö tästä ryhdistäytyä ja lähteä ulkoilemaan sateesta piittaamatta - vai pitäiskö jatkaa tätä sohvalla loikoilua? Viki lämmittää ihanasti mun varpaita... JPtenkin kuitenkin tunnen itseni sen verran hyvin että en jaksa nauttia loikoilusta koko päivää (Vikin onneksi!)

Tänään taitaa muuten tulla se 30 000 blogikävijää täyteen - joten tarkkaile laskuria. Yllätys on luvassa sille joka onnistuu olemaan nro 30 000. Tätä kirjottaessa laskurissa lukee 29 960.

"Napsu - ihana Napsu!"

Minä Viki Lagotto taidan kyllä olla ihastunut. Taidan olla ihastunut Napsuun. Napsulla on ihan yhtä kihara turkki kun minullakin. Napsukin on lagotto. Napsu tykkää nenäliinoista. Varsinkin käytetystä nenäliinoista.
Lisäksi luulen että se myös tykkää musta...    

Tämä kuva on edelliskesästä kun kävimme kahdestaan uimassa....

Tässä Napsu näyttää mallia miten lagotto lentää
- katsokaa kuinka ihastunut ilme minulla on taustalla...

Napsukin osaa poserata!



Kun katson tätä kuvaa mun sydäntä särkee - Napsulla on tassu kipeä...



Tässä Napsu taas tarkkailee kun muut lagotot uivat ojassa.

Nykyään näen Napsun kerran viikossa agilitykentällä. Eilen kumpikaan meistä ei meinannut pysyä housuisamme kun kohtasimme agilityssä! Napsulle tuli hepuli ja mulle myös.

Millinkohan Napsu taas lähtis mun kans piiiitkälle lenkille?

Terveisin,
Rakastunut Viki

Agility video - 16.10.2011, 4. sija, 5 virhepistettä

Ekaks ei mennyt putkeen - sitten meni!

En ole lopettanut ViIkin blogin pitämistä - on vain ollut niin kiire että en ole oikein ehtinyt...
Yritän tehdä parannuksen!

Tänään se koitti - se eka virallinen agilitykisastartti. Oikeastaan startteja oli peräti kolme. Olin ilmoittanut Vikin medi luokkaan vaikka aavistelin että maxeihin me kuulutaan. Maxi koirien säkäkorkeus on yli 43 cm. Tuomari mittasi Vikin ja makseihin me päädyttiin. Maksi esteillä ollaankin aina harjoiteltukin.

Eka startti meni tosi hienosti - kunnes ei mennyt putkeen. Taaskaan. Kiipesi jälleen A esteelle. Putki oli toiseksi viimeinen este. Luulen että meillä oli puhdas rata siihen asti. Hylly (eli hylkäys) siitä seuraa kun suorittaa radan väärässä järjestyksessä.

Toinen startti oli sitten paljon paljon parempi. Rata oli oikeastaan sama kuin ekassa startissa mutta lopusta alkuun. Viki meni kuin unelma. Se totteli jokaista käskyä ja suoritti radan 10 sekuntia alle ihanneajan! A:n alastulolla sattui hiuksen hieno kontaktivirhe ja saatiin 5 virhepistettä. Olimme kuitenkin loppujen lipuksi 4. Ja jotain jäi kyllä hampaankoloon kun tarkastelin lopputuloksia - Viki olisi voittanut ilman tuota kontaktivirhettä... Jossittelua, jossittelua. Tulokset löytyy täältä.

Viimeisellä radalla mentiin sitten putkeen vaikka ei olisi pitänyt ja uusi hylly tuli hankittua heti kolmen esteen jälkeen.

Nyt minun vierelläni sohvalla makaa väsynyt mutta onnellinen koira - meillä oli hyvä päivä! Meille taitaa tula vielä monta starttia!

Leikataanko nakit?

"Leikataanko nakit?" Tämä kysymys hämmensi eilen Vikin täysin. Vain kaksi sanaa - mutta hämmentävä yhdistelmä. Leikataanko (kynnet, takut, turkki) = kirosana Vikille. Nakit = yksi Vikin eniten rakastamista sanoista. Nakki menee ihan samaan kategoriaan kuin sikakorva, kello on kuus (=ruoka aika) ja saunaan!

Mutta mitä jos ne sanat yhdistää - silloin saadaan aikaiseksi hyvin hämmentynyt koira. Se jäi sohvalle isännän kainaloon vaikka minä menin keittiöön leikkaamaan nakkeja palasiksi agility treenejä varten. No ei kuitenkaan kestänyt kovinkaan pitkä aika ennen kuin Viki tuli keittiöön tarkkailemaan josko jotain tippuisi lattialle. Ei tippunut.