'Koiran pelastaja'

Tähänasti olen aina kirjoittanut blogiin Vikistä. Tänään teen poikkeuksen. Tänään pääosan saa minun nuorin poika, Niko.

Niko vietti 11v synttäreitään trampoliinilla pomppien kavereidensa kanssa pihallamme. Hyppiessään hän bongasi yksin, irrallaan juoksevan koiran. Koira oli musta ja sillä oli valkoiset tassut. Sillä oli yllään myös valjaat. Niko tuli pyytämään lupaa koiran kiinniottamiseen - muuten se olisi voinnut jäädä vaikka auton alle ja koiran omistajille olisi tullut iso suru...

Luvan saatuaan, Niko lähti kavereiden kanssa koirakarkulaista tavoittelemaan. Ennenpitkää he saivat koiran kiinni! Ystävällinen aikuinen soitti polisille, jotka veivät koiran Turun eläinhoitolaan talteen. Päivän hyvä työ oli tehty! Koira oli turvassa.

Lähetin seuraavanapäivänä postia eläinhoitolaan - sieltä vastattiin ystävällisesti että kyseessä oli heidän vanha tuttu. Koira oli kuitenkin päässyt jo takaisin kotiin! Nikoa kiiteltiin esimerkillisestä työstä.

Maanantaina menemme Nikon kanssa viemään eläinhoitolaan vanhoja tyynyjä ja sanomalehtiä. Heillä on kuulemma aina pulaa peitteistä, tyynyistä ja sanomalehdistä! Eli seuraavan siivouksenyhteydessä - viekää vanhat peitot kiertoon!

Canu kaveri

Toissapäivänä Canu, Kavaljer King Charles Spanieli, kävi Vikiä katsomassa. Canu on kolmevuotias uros. Canu oli tosi kiinnostunut Vikin hajuista - mutta Canulle kelpaa myös naapurin poikakoira. Ei siis kannata luottaa Canun hajuaistiin, ehkä juoksu ei vielä ole tulossa. Oli lämmin päivä ja koirat painivat varjossa. Viki sai tietysti hepulin ja paineli tuhatta ja sataa edestakaisin pihalla. Canu ihmetteli vähän Vikin intoa. Hepulin keskellä Viki meni (vauva-)punkkaan juomaan ja esitti kuinka taitava hän on veden roiskuttamisessa. Viki 'kaivoi' vettä sydämmensä kyllyydestä niin että kaikki kastuttiin. Kesken kaivamisen meidän neidille kävi ihan niinkuin pikkulapsillekin käy, kun oikein innostuu jostain leikistä. Pissahätä yllätti kesken kaivamisen. Etutassut vesipunkassa, Viki laski takapään alas ja pissasi keskelle kivetystä... Vähän tyttöä kyllä nolotti. Se tunne kaikkosi kuitenkin äkkiä ja hepuli jatkui : )

Vikille ei saa kertoa että Canu on saannut nukkua siellä ainoassa paikassa mihin Viki ei saa mennä - meidän sängyssä! Ennen Vikin olemassaoloa, nuoriherra Canu oli meillä hoidossa ja nukkui sikeästi meidän tyynyillä.

Kesäkiireitä

Nyt viimeinen kesälomaviikko alkaa - kiirettä on pitännyt. Autiot saaret ja kotikonnut on kierretty. Kotona ei olla oltu juuri ollenkaan. Viki on nauttinut kun kylässä on saannut nukkua sängyssä mun vieressä. Luulin että siitä voi tulla ongema täällä kotona, että Viki täälläkin haluaa viereen nukkumaan, mutta ei se kertaakan ole sänkyyn tullut!

Wanilla asuu Kokkolassa (= minun kotikonnuilla). Viki oli ihmeissään kun Wanilla löytyi sieltä. Muutama päivä aikaisemmin me oltiin jätetty Wanilla huoltoasemalle Saloon - miten se nyt oli tuolla? Myös vanhempani saivat railakkaan vastaanoton (he olivat myös meidän kanssa autiolla saarella).

Wanilla ja Viki painivat ja juoksivat sydämmiensä kyllyydestä. Metsälenkillä totesimme että koirien 'kotimetsät' ovat aivan erinlaiset. Vikin metsät ovat vanhoja ja mäkisiä ja niistä löytyy paljon eri puulajeja. Wanillan metsä oli täynnä mäntyjä ja hiekkaa ja maasto ihan tasaista - sieltä löytyi myös hiekkakuoppa jossa sai uida!

Paratiisi

Viki on löytänyt paratiisin. Se on autio saari Turun saaristossa. Vietimme siellä muutaman ihanan kesäpäivän. Mukana oli myös Vikin espanjanvesikoira serkku Wanilla. Nämä tytöt taitavat olla sydänystäviä.

Viki kaivoi kuoppia rantahiekassa, juoksi ja paini, kahlasi ja ui. Välillä koira oli märkä ja likainen, välillä vielä märempi ja vielä likaisempi. Wanilla (perro kun on) viihtyi uimassa Vikiä paremmin. Viki kaivoi tryffeleitä rantahiekasta. Ei tainnut tälläkään kertaa löytää niitä vaikka yritys oli hyvä!

Yöt vietimme teltassa. Ensimmäisenä yönä 'tytöt keskustelvat' keskenään jonkin aikaa. Toisena yönä molemmat koirat olivat niin uupuneita ettei niistä kuulunut inahdustakaan, vaikka tuuli ja satoi vettä.

Päivisin aurinko paistoi ja oli tyyntä.

Viki, ahne kun on, kävi maistelemassa muurinpohja pannua! Ihanan valkoinen nenä!

Tänne saarelle jossa on mahtavat maisemat ja ainutlaatuinen tunnelma- tänne palaamme vielä joskus!

Tack Kickan!

Kaivuri

Jalkapallokentän laidalla on yleensä niiiiiiiin tylsää Vikin mielestä. Sunnuntaina Kupittaalta löytyi kuitenkin iso hiekkakasa. Viki sai toteutaa itseensä oikein sydämmensä kyllyydestä. Kasa oli paljon ispompi kuin miltä näyttää tässä videossa. Kun Viki oli valmis kasa oli melkein siirretty paikasta A paikkaan B!