Jyväjemmari

Nyt kun syksy on tulossa ja ilmat ovat viilentyneet on taas ollut ihanaa tehdä metsälenkkejä. Hyttysiä täällä ei ole ollenkaan! Me molemmat - Viki ja minä - nautimme metsästä. On tosi kiva että se on tuossa melkein vieressä. Vikin pitkä kihara turkki imee itseensä kaikenlaisia siemeniä. Viki on oikea jyväjemmari! Joka kerta turkista löytyy siemeniä. Paljon siemeniä. Jos niitä siemeniä ei nouki turkista pois, niin ympärille syntyy takku. Juuri niiden takkujen aukaiseminen on tänään vielä työlistalla.

Meidän metsä!

Mustis

Viki on nykyään tosi mustasukkainen. Jos joku yrittää tulla mun viereen sohvalle niin Viki ehtii änkeä väliin. Vaikka sen käytös on jotenkin suloista niin se saa lähdön joka kerta. Koira ei voi päättää kuka mun vieressä istuu.

Mahtava kuva!

Tiistaina agilityssä "Nakkitäti" otti näin hyvän kuvan Vikistä! Viki rakastaa "Nakkitätiä" sillä häneltä saa aina nakkia. Joskus jopa kokonaisen kerrallaan.

Jos sanoo:...

Jos sanoo: "Kello on kuus" niin Viki tahtoo ruokaa.

Jos sanoo: "Tänään on sellainen päivä. Mene yläkertaan kerjään Jonilta" niin Viki lähtee kiiren vilkkaan yläkertaan kerjäämän sikakorvaa Jonilta. Periksi se ei anna ennenkuin Joni on tönitty sikakorvapurkille asti.

Jos sanoo: "Ei tänään oo sellainen päivä" niin Vikin häntä ja pää tippuu niin alas kun vain mahdollista. Välillä oikein ihmettelee miten ne voi tippua niin alas ilman että irtoavat.

Jos sanoo: "Onko tänään saunapäivä?" niin Vikillä alkaa vahtiminen - kuka menee ekaks saunaan? Viki menee myös!

Jos sanoo: "Pitäis aukaista Vikin takut" niin Viki hyppää isännän kainaloon piiloon.

Jos sanoo "Pitäis leikata Vikin kynnet" niin Viki hakee turvapaikan isännän sylistä.

Jos sanoo "Tänään on agility päivä" niin Viki innostuu ja tarkkailee valppaana milloin lähdetään.

Jos sanoo "Mulla on nälkä" niin Vikillä on kans!

Petteri ja Junnu

Kauan kauan sitten elämässäni oli tipsu jonka nimi oli Petteri.

Päivisin Petterillä oli yksin niin tylsää että se söi mun Santpauliat ajankuluksi. Jäljelle ei jäännyt mitään muuta kun pieni kasa multaa...

Petterillä oli niiiiiiiin tylsää kotona yksin että päätimme hankkia sille Junnun kaveriksi.

Yhdessä pojilla oli niin tylsää päivisin että ne mm päättivät tuhota lintuja varten hankittua kaurajyväsäkkiä....

Petterille ja Junnulle ei hankittu uutta pentua kaveriksi. Ne sai jatkossakin keskenään tuhota kaikenlaista kun olivat yksin kotona...

Voi että mulla on noita tipsuja ikävä....minun pieniä enkeleitä!

"Mä hyppään!"

Jee, jee - agiliti alkoi taas! Nyt on taas luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja NAKKEJA.

Näin korkealle mä hyppäsin!

Ja hienosti tulin puomilta alas!

Onkohan kohta taas agilitipäivä?

Terveisin,

Viki

"Minun pienei enkeli" - osa 23

Minun pieni enkeli on varastanut täyden maitopurkin. Maitopurkki oli kauppareissun jälkeen unohtunut reppuun, joten purkki oli hyvin ehtinyt lämmetä... Niin paljon maitoa se oli ehtinyt purkista juoda että pissat oli tehty sisälle (voi kuinka noloa - Viki ei ole niin tehnyt sitten pentuaikojen). Lisäksi hätä oli suuri kun pääsi pihalle. Mahakin meni kuralle ja Vikin rakastama peti pesuun! Saa nähdä saanko pedin puhtaaksi, en halua olohuoneeseen vanhalle maidolle löyhkäävää patjaa... Lattiat ovat täynnä todistusjälkiä - maidolla maalattuja tassunjälkiä!

Voi tuota meidän Vikiä... Tosin kyllä ne muutkin osaavat. Niin kuin Sissi joka myös on lagotto.

Viki valehtelee

Viki väitti eilen että se ei pelkää ukkosta (tai Ukkosen Jyrinää niinkuin se itse ilmaisee asian). Eilen iltapäivällä raju ukkoskuuro pyyhkäisi Kaarinan yli. Vikiä pelotti. Paljon. Sen harmiksi oli päivä - se ei päässyt sänkyyn viereen. Sen piti tyytyä isännän syliin.

"Onnentyttö!"

Viimeviikolla meillä oli taas makkarin parvekkeen ovi auki. Ulkona satoi paljon vettä. Mun äitiä pelotti kun Ukkosen Jyrinä taas vähän mörisi taivaalla. Äiti kävi kurkkimassa ovesta ja laittoi sen melkein kiinni kokonaan. Kun mä menin sen viereen sänkyyn mun äitikin tajus että Ukkosen Jyrinä ei tuu sisälle kun ollaan ihan hiljaa. Siinä mä sitten nukuin aamun asti. Jos mä oon ihan rehellinen - mua ei pelottanut yhtään - mutta sainpans hyvän tekosyyn mennä äitin viereen :)
Milloinkohan ne huomaa että mä en pelkää Ukkosen Jyrinää enää?

Tänään äiti oli kaupassa ja iskä päiväunilla. ISKÄ OTTI MUT VIEREEN NUKKUMAAN! Keskellä päivää vaikka ei edes ollu ukkonen. Syy oli kuullemma että mä en karkaa kun ovet on auki ja äiti kaupassa... Olikohan noin? No ei oikeastaan väliä - kohta mä nukun joka yö sängyssä!

Terveisin,
Viki

Pitäiskö...

Olen jo kauan harkinnut näyttelyyn menemistä Vikin kanssa. Pitäiskö nyt ihan oikeasti katso mistä löytyisi joku sopiva nyt syksyllä? Syyskuun näyttelyihin ehkä vielä ehtii ilmoittautua. Mun piti mennä toukokuussa ja kesäkuussa.... Molemmista meni ilmoittautumisaika umpeen ennenkuin huomasin.

Mun ehkä ei niin salainen haave on ollut pentujen teettämistä Vikillä. Siitä tulisi varmaan hyvä äiti - tai sitten ei. Ei kai sellaista voi etukäteen tietää?! Miten saisin kasaan 8vk lomaa että saisin huolehtia pennuista alusta loppuun itse?

Toisaalta - elämä on aika paljon helpompaa ilman näyttelyjä ja pentuja. Mutta pitääkö elämän aina olla helppoa?

Kaunis koira

Näin kaunis Viki on sen jälkeen kun on yrittänyt ottaa uimakuopan pohjalta kepin!

Joo, kuvassa on ihan oikeasti minun söpö koira!

"Siellä pohjalla se keppi on - miten sen sais sieltä pois?" Viki tuumii.