Vihdoin päivä koitti kun lähdettiin koko perheen kera hakemaan pentua Vihdistä. Pennun äiti Deri oli meitä ovella vastassa. Saimme valita kahdesta pennusta: otetaanko laikukas "Teikku" vai pullero "Muumi". Valinta oli helppo. Oikeastaan meidän ei tarvinnutkaan valintaa tehdä - "Muumi" valitsi meidät! Kun muut pennut (pentueessa oli yhteensä 7 pentua) ryntäsivät emonsa kimppuun, "Muumi" keskittyi mieheni kengännauhoihin. Sitä ei kiinnostanut ruoka - ihanat kengät kun oli tarjolla. Valinta oli tehty "Muumi" oli meidän. (Jos oikein muistan niin Teikusta tuli myöhemmin Frodo.)
Oikealta nimeltään pentu oli Tulan Sorpresa Bianca - Valkoinen Yllätys. Tarina nimen takana kertoo että meidän tyttö syntyi viimeisenä pentuna, kotimatkalla eläinlääkäriltä taksissa. Todellinen yllätys siis! Kertomattakin on varmaan selvää että meillä asustaa valkoinen koira.
Pennun nimen valinta ei ollut yhtä helppoa. Koko puolentoista tunnin kotimatkan aikana nimikeskustelu kävi vilkkaana. Alkumatkasta päätimme yksimielisesti että pennusta ei tule "Muumi", nimi kuulosti jotenkin lapselliselta. Nyt jälkeenpäin ajateltuna Muumi olisi voinut olla ihan hyvä nimi. Matkan puolessavälissä olimme sitä mieltä että koirasta tulee "Nessu". "Nessu" kuulosti pehmeältä ja valkoiselta - ihan kuin pelokas pentu sylissäni. Kotiin tultaessa koiran nimi oli jo muuttunut. Kotiimme asteli utelias "Napsu".
"Napsu" nukkui ensimmäisen yönsä hyvin levottomasti. Hyvää nukkumapaikkaa ei millään tahtonut löytyä - peti oli vielä aivan liian iso. Lisäksi sillä oli ikävä äiti-Deriä ja sisaruksia. Yhtäkkiä piti pärjätä ilman muita. Vieraassa paikassa, vieraalla nimellä. Yksin nukkuminen on vaikeaa kun on tottunut siihen että vieressä tuhisee siskot.
Nimi ei sittenkään tuntunut hyvältä, Napsu ei vain tuntunut oikealta. Ihan kiva nimi mutta ei SE oikea. Aamulla se sitten jostain löytyi, se oikea nimi: Viki! Kaikki loksahti kohdalleen, meidän ihana viti-valkoinen Vikihän se on! Lyhyt ja ytimekäs, selkeä ja suomalainen. Ei tullut meidän koiralle italialasta nimeä.
Onneksi emme jättäneet Vikille nimeksi Napsu. Ihme ja kumma - Vikin parhaan lagotto kaverin nimi on juuri Napsu. Olisi ollut vähän hassua kun kaveruksilla olisi ollut samat nimet, kaiken lisäksi toinen on tyttö ja toinen poika!
Vikillä on paljon lempinimiä; mm Vicky, Victoria, Vilhelmiina, Pelle Hermanni ja Ransu. Kaupungilla vastaantulijat kutsuu sitä villakoiraksi; "Voi kuinka ihana villakoira!" kuuluu kun ihmiset kävelevät ohitsemme. Siksi ompelinkin Vikille huivin jossa lukee: "Mä en oo villakoira". Toiselle lagotto blogi-kaverille on käynyt paljon pahemmin - sitä on kutsuttu puudeliksi! Se on jo aikamoinen loukkaus.
Legendaarinen ohjelma The Joulukalenterin jokainen jakso alkaa sanoilla: Oli synkkä ja myrskyinen yö… Ohjelmassa koira Vicky aina silloin tällöin saa nukkua isännän kanssa sohvalla. Joka kerta kun minä olen työmatkalla, meidän Vicky nukkuu isännän kanssa sohvalla. Voi olla että juuri The Joulukalenterin koira Vicky on syy siihen että meidänkin talossa asuu Viki, Vicky, Victoria. Tai onko sittenkin niin että naapurimaamme prinsessa Victoria on Vikin nimen inspiraatio? Viki ainakin on meidän perheen ainoa oikea prinsessa!
Veni, Vidi, Viki!
(Juttu julkastu lyhennettynä Lounais-Suomen Spanielikerho ry:n jäsenlehdessä Lurppa 4/2010)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti