Isosisko ja pikkusisko

Eilen sunnuntaina Vappu, Vikin pikku sisko, tuli vastaan kun olimme tulossa metsästä kotiinpäin. Mulla oli kamera mukana ja sain otettu muutaman hyvän kuvan. Annetaan kuvatekstien puhua!

"Onkohan tuo Vappu? On se!"

Toinen oli tapaamisesta hiukan innokaampi kun toinen.
Arvaatko kumpi?

Hetken kuluttua molemmat olivat yhtä innokkaita ja juoksivat ees taas täyttä laukkaa!

Kuin kaksi marjaa - miten upeaa liikkeiden synkronointia!

Tässä kuvassa ilmeet on synkronoitu - hymy huulessa molemmilla!

Suomen lumikasoista voi löytää hyvin harvinaisen, melkein
sukupuuttoon kuollut rotu: Lagotto de Alpina

"Et saa mua kiinni - lällä lällä lää lää!"

Mitä Vikin tassuille oikein on tapahtunut? Takatassuja ei ole ollenkaan
ja etutassuja on vain yksi. Ja sekin on väärässä paikassa ja asennossa...

"Tuu perässä jos uskallat!"

Puhdas Lagotto!

Vihdoin sain aikaiseksi pestä Vikin turkin. Olin jo jonkin aikaa suunnitellut "turkinhoitopäivää". Sakset olivat aina iltaisin sohvatyynyjen välissä piilossa ja kun Viki nukahti niin otin sakset esiin. Tällä tavalla koko mahanalus ja takatassut olivat jo valmiiksi takuttomat ennen turkinhoitopäivää.

Tällaisesta koirasta lähdin liikkeelle:

Viki ennen - huomaa ylipitkät naamakarvat ja takkuinen turkki. 

Tästä kuvasta näkee hyvin kuika pitkät viikest ja hiukset Vikillä oli.

Vikin turkinhoito tapahtuu olohuoneessa takkapuulaatikon päällä. Jotta tassut ei luistaisi laitan aina Vikin alle tuollaisen kylpyhuonematon. Kuvassa vikin vieressä on lagoton turkin hoidon kannalta ehdottomasti yksi parhaista työvälineistä - kampa jossa on pyörivät piikit.

Harjauksen lomassa osa parrasta sai lähdön. Samoin kaikki takut joihin harjat, karstat tai kammat eivät purreet sai lähteä saksien avustuksella. Loppujen lopuksi mulla oli tällainen kaunotar (Bishon frisee...)

"Hiukset auki"

Takuton Lagotto

Kaikki karstattu auki - oho ei tää ollutkaan Viki...
vaan ihka oikea Bishon Frisee!

Takuttomana koirana oli hyvä lähteä jalkapalloa katselemaan ja lenkille. Välttelin ihmisä ja pysyttelin Vikin kanssa metsän puolella. Vikin mielestä se oli hyvä ratkaisu!

Jalkapallo - talvilaji

"Onkos tullut kesä näin talven keskelle?" - Ainakin "ruoho" on vihreää.

The Aurinko, Viki ja metsä 

Metsässä meni hyvät polut - jotkut harrastaa frisbee golfia talvellakin!
Vikillä on hyvä ilme!

Bishon frisee Viki

Lenkin jälkeen Viki koki karmean yllätyksen - vein sen pesulle.

"Mulla on vettä silmissä!"

Siihen loppui lauantain kiusaamiset. Sunnuntaina otin sakset esiin!
Tässä tässä uurastuksen lopputulos:

Minun kaunis tyttö!

Kyllä kannatti!

Talviauringonlasku - taivas tulessa

Tänään harmitti että lenkillä ei ollu "kunnon kamera" mukana. Oli vaihteeksi taas kirpeä pakkaspäivä. Vikin tassuja paleli... Mutta voi kuika taivas oli kaunis! Harmi että kännykkäkameran kuvissa tämä upea valoilmiö ei näy kunnolla.

Talvinen Naantali

Tänäkin talvena on tullut ulkoiltua Naantalissa. Viime talvena Viki murjotti kun ei päässyt muumimaaha - sen tarinan voit lukea tästä. Tänä talvena on samat sävelet - koiria ei huolita muumimaahan.

Tuli kuitenkin jälleen kerran todettua että Naantali on todella kaunis kaupunki myös talvella. Ihmisiä ei näkynyt missään ja kaikki paikat oli kiinni, koko Naantali taitaa nukkua talviunta, mutta kaunista oli!

(Kuvat on otettu kännykällä)

"Mentäiskö tänävuonna Muumimaahan?"

Presidenttikään ei ole kotona, salossa ei näu lippua.

Kaikki ravintolat on kiinni - Vikin aneleva katse ei auta!

Myös Naantalin keskusta nukkui - ei ihmisiä ei.

Kun palattiin 7 km lenkin kälkeen Karvetin jalkapallokentälle oli pesun vuoro.

"Vielä toinen kylki..."

Kaksi kuukautta pesemättä - voihan lagoton turkki!

Onkohan IKINÄ aikaisemmin mennyt 2kk ilman että Viki on pesty? Talvi on jatkunut pakkasen puolella niin ettei edes tassupesulla ole tarvinut käydä. Muutaman kerran on kumipaakut sulatettu tassuista suihkussa, mutta koiran shampoo pulloon en ole koskenut kuukausiin.

Viki Takkuturkki

Kaksi kuukautta pesemättä on kyllä jättänyt jälkensä - musta tuntuu että Viki ei ole ihan sen värinen kun sen pitäisi olla... Sen lisäksi turkki on ihan täynnä takkuja. Pitäiskö ryhdistäytyä? Ottaa harjat ja sakset esiin (=aukaista kaikki takut) ja pestä koira? Se operaation veisi noin 3-4 tuntia. En kai mä tänään jaksa. Annetaan Vikin olla rauhassa.

Testaus testaus!!

Pientä säätöä

"Koske!"

Tänään oli agility päivä! Jee - viikon paras päivä! Ensin en tosin uskonut kun äiti ovelta huuteli että: "nyt mennään - agility päivä". Syy siihen etten halunut uskoa on se että meillä on jäännyt kaksi kertaa väliin. Ekalla kerralla oli liian kylmä ja tokalla kerralla äitillä oli töitä. Ajatelkaa TÖITÄ mun agility päivänä. Mun mielestä se on suorastaan törkeää käytöstä. No matkaan päästiin kuitenkin.

Agilityhallissa oli kylmä - paljon kylmempi kuin ulkona. Se ei kuiteenkaan mun menoa haitannut. Tänään sain paljon nakkeja. Nakit loppui jopa kesken. (Sekin oli mun mielestä törkeetä...) Yleensä niin ei käy. Yleensä äitillä on niin paljon nakkeja että niitä riittä treenien jälkeen makua antamaan mun tavallisen ruuan sekaan.

Syy siihen että nakit loppui kesken oli päivän tehtävä: kontaktihajoittelu. Nyt kun meidän, mun ja äitin, tähtäimessä on kilpailut meidän kuullemma pitää osata varmat kontaktit. (Se tarkoittaa sitä että aina on astuttava sille valkoiselle alueelle eteen yläsmenossa ja alatulossa - muuten tulee virhepisteitä.) Mulla on äitin mielestä vähän ongelmia kontakteissa. Kumma - en oo yhtään huomannu! Tänään kuitenkin opin uuden käskyn KOSKE. Ekaks en ymmärtänyt. Sitten mä hokasin - mun piti koskea tassulla just siihen kohtaan missä lattia loppuu ja este alkaa. Aika helppo temppu! Kullemma harjoitellaan sitä jatkossakin.

Tässä kuvassa mä olen just tulossa sille "kontaktille".
Tänään mä sain nakkeja joka kerta kun "koskin" käskystä.
Tarkka silmäiset huomaa kuvasta että mun äiti tulee paljon mua perässä.
Se on vähän hidas...

Agilityterveisin,
Viki

Talvikuvia

Ihana talvipäivä - Viki suorastaan loistaa!

"Kuka tuolla on? Pitäiskö haukkua?"

"Vappuu - missä sä oot? VAPPPUUU!!"

The Kasa 2011

"Joko mentäis sisälle? Mun tassuilla on kylmä."

Kukkulan kuningatar

Meillä ihana talvi jatkuu - lunta tosin on vaikka muille jakaa! Vikillä on taas oma "kasa". Joka talvi tämä Vikin kasa ilmestyy pihalle. Vuonna 2008 kasa oli helmikuussa tällainen ja maaliskuussa tällainen. Viime vuonna lunta oli myös paljon mutta olimme silti hyvin kaukana tästä talvesta. En löytänyt blogista kuvaa - pitää kaivaa kuva arkistoja.

Kukkulan kuningatar kiipeää kasalle joka kerta kun tullaan omalle pihalle. Viki seisoo ylpeänä korkealla kukkulalla. Sen aneleva katse sanoo "Heitä mulle vähän nameja hankeen!". Melkein aina nameja heitetään sille hankeen esiin kaivettavaksi. Ja jos minä en nameja heitä, Viki on yhtä onnellinen löytämistään puputryffeleistä...

Kolme pientä pupua....

Kolme pintä pupuu lähti leikkimään, 

hangen päälle, kauas pois.

Viki niille sanoi että vuf, Vuf, VUFF

ja ei yhtään pupuu tullu takaisin!

Lumitöitä ja vesisadetta

Eilen oli vielä kunnon talvipäivä - pakkasta oli vain muutama astetta ja oli kiva olla ulkona. Teimme taas kerran lumitöitä koko päivän. Viki yritti vähän auttaa, mutta kyllästyi äkkiä. Sen mielestä lumen siirtäminen paikasta toiseen on tyhmää, se ei ymmärrä miksi lumi ei saa olla siinä mihin se on satanutkin. No onhan lumessa tietty kiva rämpiä Vikin mielestä. Varsinkin jos saa rämpiä namienperään.

Tänään ulkona on ihan eri päivä! Vesisade on alkanut yön aikana. Lumikinokset ovat painuneet kasaan. Ne on edelleen suuret mutta silti huomattavasti pienemmät kun eilen. Pyöräteillä oli melkein mahdotonta kävellä (jäätä ja vettä). Metsäpolut olivat oikeastaan vielä vaikekulkuisemmat. Jos astui vähänkin polun ohi niin märkä lumisohjo ylättyi polveen asti.... Vikiä liukkaus ja märkä keli ei haitannut yhtään - reilun tunnin lenkin jälkeen se tuli kotia innokkaana ja täynnä energiaa. Se kiersi kaikki perheen miehet kertomassa missä oli ollut. Portaissa sillä oli niin kiire että luulin sen tulevan pää edellä alas. Itse en lenkin jälkeen ollut ihan yhtä pirteä... Mistä Viki tuon kaiken energian oikein kerää?

Eilen pihalle oli pitkästä aikaa kylvetty puputryffeleitä Vikin iloksi.
Hanki kantoi puput - Viki oli liian painava.

Lunta, lunta ja lunta.

"Antakaa mun nukkua!"

Mä tykkään tosi paljon olla mun ihmisten sylissä. Mä ängen aina niiden viereen sohvalla. Saan aina rapsutuksia kun haluan. Ja jos ne jostain syystä ei ymmärrä rapsuttaa niin mä vaadin huomiota tukemalla kuonon niiden käteeen - se toimii ylensä aina. Jos krahnutus loppuu mun mielestä liian aikaisin niin sitä tulee lisää kun vähän "juttelen" (eli anelen huomiota ääntelemällä että lisää rapsutusta!).

Erityisesti tykkään huomiosta ja rapsutuksista silloin jos kaksi ihmistä istuu vierekkäin sohvalla. Mun mielestä mä mahdun, ja myös saan mennä, aina väliin. Siitä asiasta ihmiset on eri mieltä. Ne sanoo että "mee pois" tai sitten ne murisee mulle kun yritän mahtua niiden väliin. Mä vaan haluaisin vähän rapsutusta, mun vieressä kuuluu olla eikä toisen ihmisen!

No yksi asia mitä nuo ihmiset ei ymmärrä on se että kun mä olen nukahtanut mä en halua rapsutusta enää! Kun mä nukun mä nukun. Yritän potkimalla ja tassuja nykimällä ilmoittaa milloin ei enää saa rapsuttaa. Joskus jopa vähän juttelen asiasta. Miten voi olla että ne ei ymmärrä että nukkuvaa koiraa ei rapsuteta? Johtuukohan se siitä että nukun yleensä niiden sylissä sohvalla ja ne ei vaan huomaa milloin oikeasti nukahdan.....? Antakaa mun nukkua rauhassa!

ZZZZZZZzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz,

Viki

Fazerin uusi Geisha Dreamy Caramel ei kelpaa edes koiralle!

Fazerin uusi Geisha suklaa on niin pahaa ettei se kelpaa edes Vikille. Ostin ihan vahingossa jouluksi Geisha Dreamy Caramel konvehteja. Yksi konvehti oli kaksi vuorokautta sohvapöydällä ilman että Viki söi sen. Fazeri ei sais tuollaista tehdä. Siis laittaa uutta suklaata samanlaiseen rasiaan kun vanha "kunnon suklaa". Ei kelpaa edes koiralle.

Nakkirikas uusi vuosi tuli ja meni!

Tänä vuonna uusi vuosi otettiin vastaan paljun ja rakettien kera. Viki olisi kyllä tullut paljuun jos olis päästetty (ei päästetty!), mutta raketeista ja paukuttelusta se ei pahemmin välittänyt.

Vikin uusi vuosi kuitenkin sujui hyvin. Päivän se vietti isännän kanssa lumitöissä. Yllätyksenä pikkusisko  Vappu toi pussillisen sikakorvia! Voi olla että Viki tästä lähtien tykkää hiukan paremmin pikkusistostaan - näköjään voi saada herkkuja jos käyttäytyy hienosti. Olen sitä mieltä että Viki jos kukaan on lahjottavissa.

Myöhemmin illalla kun me muut lilluttiin paljussa, Viki jutteli meille kovalla äänellä sisältä oven läpi. Se oli sitä mieltä että myös sen olisi pitänyt päästä uimaan. No joka kerta kun joku kävi sisällä Viki sai nakinpalan tai kaksi. Vikilllä olis siis NAKKIRIKAS uusivuosi! Luulempa että se odottaa jo seuraavaa uutta vuotta.

Uuden vuoden päivän aamuna otin kameran kaulaan kun lähdin Vikin kanssa aamulenkille. Oli tarkoitus että kuvaisin vähän edellis illan "hävityksestä".  Valkoinen lumivaippa oli kätkenyt kaikki rokskat alleen - ulkona oli kaunis talvinen aamu. Vain muutama pieni todiste löytyi edellisillan juhlinnasta.

Kun tarkasti katsoo niin kuvassa löytyy raketti keppi ja "hylsy".

Kun papatteja paukuttelee tennispalloputkessa niin jälki on tämän näköistä.

Rakettienlaukaisupaikka.



Paljun vesi oli vielä aamulla lämmintä.



Uuden vuoden aatto oli niin tyyni että kynttilä paloi iloisesti terassipöydällä ilman suojaa.
Seuraavanva aamuna kynttilä oli lumen peitossa.

Hyvää uutta vuotta kaikille!