Baljussa

Vikin "oma uima-allas" on tänäkesänä ollut ahkerassa käytössä. Baljussa on kylpeneet sekä koirat että ihmiset. Ahkera käyttö johtaa tietysti myös tiheään siivoukseen.

Viimeksi meillä oli Vikin kanssa hauskaa kun siivosimme. Se halusi kovasti auttaa ja hyppäsi paljuun. Veden poistuessa paljusta keskelle kehittyy pyörre josta myös kuuluu ääni. Vikin mielestä se oli todella mielenkiitoista!

Katsokaa vaikka oheiset viedeot:

Katsokaa noita Vikin varpaita - ne näyttää ihan haukan kynsiltä! Todettkoon vielä että kynnet on juuri leikattu - ne eivät ole pitkät...





Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa.

Uusi metsä

Keskiviikkona emme suunnanneetkaan Lagotto Loiskuille - menimme Lietoon. Ensin kiersimme tunnin ihan "uudessa metsässä". Kipusimme ylös kalliolle josta oli hienot näkymät. Oli helle päivä. Lämpöä oli kotoalähtiessä 30 astetta. Metsässä oli kuitenkin hiukan viileämpää.

Pussiin kertyi litran verran kanttarelleja. Vikistä ei ollut apua niiden etsimisessä... Vielä pitää vähän kuivaharjoitella.

Katsokaa mikä leipälapio Vikin suusta roikkuu!

"Mennäänkö tuonne seuraavaksi?"

Kun metsä oli kierretty (emme eksyneet kertaakaan!), oli jalkapallopelin vuoro. Ihmisille olin pakannut mukaan mustikkapiirakkaa ja kylmää vettä. Koiralle oli tarjolla vain kylmää vettä. Sitä se joikin paaaaljon. Oli iso jano helteellä. Vikin mielestä oli epistä kun vain ihmiset sai mustikkapiirakkaa joten se päätti että sekin saa palan. Ennen kuin ehdin väliin se oli hotkaissut palan mustikkapiirakkaa! No kai se oli sen ansainnut - tunti metsässä helteellä ei oo ihan pikkujuttu.

"Eihän haittaa että mä otin palan mustikkapiirakkaa? Mun teki niin mieli sitä..."

Vikin mielestä olisimme ihan hyvin voineet mennä kotiin jo puoliajalla. Se pomppasi pystyyn ja pälyili kentälle heti kun huomasi että tuomari vihelsi pelin poikki. Kotia Viki kuitenkin pääsi vasta pelin jälkeen, joten vielä piti katsoa toinen osa ottelusta.

Onnenpäivä - tai sitten ei

Tänään ukkonen jyrisee ja jätskiauto kiertää - Vikin onnenpäivä! Molemmat sen rakastamat äänet kuuluu jatkuvasti...

Lagotot on viime päivinä saaneet paljon huomiota. Yhetishyvä lehden kannessa komeilee tryffelikoira. Sen lisäksi YLE uutisoi että tryffelikoirista yllättävää apua lasten epilepsian tutkimiseen. Hyvä tryffelikoira! Hyvä Italian vesikoira! Hyvä Lagotto Romagnolo!

(Viki örisee taas - jälleen kuuluu jätskiauton ääniä. Sen äänen pitäis lailla kieltää...)

500. kerta!

Takana on:

• 500. blogitekstiä
• 27 411 kävijää blogissa
• monta sataa kuvaa
• 34. "Minun pieni enkeli" juttua
• kymmeniä kommentteja (11 kpl samaan juttuun on edelleen ennätys!)

Kiitos kaikille!

Tästä se kaikki alkoi: Viki - meidän oma pentu!

Uimassa

Tämä on koiranelämää!

"Oma lettu!"

Tänään meillä paistettiin lettuja äidin viimeisen lomapäivän kunniaksi. Mä sain ihan oman letun! Äiti laittoi siihen mansikoita ja kermavaahtoa - nam!

Aikaisemmin kävin uimassa ja nyt juuri tulin saunasta. Äitiltä vois loma loppua useammin...

Tervesin,
huomenna pitkään nukkuva Viki

"Minun pieni enkeli" - osa 34

Toissapäivänä oli sunnuntai. Kaikki mun ihmiset oli kotona. Päivällä äiti grillas niille makkaraa ihan välipalaks vaan. Yks jäi yli. En saanut sitä MUTTA: ne unohti sen keittiön pöydälle.

Pääsin uimakävelylle. Uin keppien ja namien perään niin kauan kun se oli hauskaa. En saanut olla kovinkaan paljon irti koska joka puolella oli niin paljon ihmisiä liikkeellä. No hauskaa oli kuitenkin - olin ihan märkä ja likainen kun tultiin kotiin= ihanaa. Makkara oli edelleen pöydällä, muistin heti tarkistaa.

Vähän myöhemmin kaikki mun ihmiset lähti syömään (taas). Jes - se makkara jää pöydälle ajattelin. Kello oli melkein kuus joten Iskä antoi mulle ruokaa ennenkuin ne lähti. Vaikka mun ruokakuppi on pöydän vieressä se ei huomannut sitä makkaraa! Tärisin innosta kun ajattelin sitä pöydällä odottavaa jälkiruokaa. Grillattu makkara - nam!

Söin kaikki Iskän antamat nappulat hyvällä ruokahalulla. Niinkuin ehkä jo tiedätte niin mulle maistuu ruoka aina. Kun olin syönyt valmiiksi. Lepäsin ihan vähän aikaa. Mietin että jäänköhän kiinni jos käyn nappaamassa se makkaran? Jos jään kiinni mun ihmiset ovat vihaisia mulle. Mutta mun mahaan oli jäännyt makkaran mentävä aukko. APUA - mitä mä teen? No eihän päätös oikeesti ollu vaikea. Halusin sen makkaran.

Menin keittiöön ja kiersin keittiöpöydän ympäri. Siellä, siellä se makkara oli. Yhtään tuolia ei ollu jätetty "auki". En yltänyt makkaraan.  Yritin kerran jos toisenkin - en vaan ylettänyt. No samalla kun nuuskutin huomasin että jokin muu ihana tuoksu tuli mun nenään: yli viikon vanhaa lasagnea, mummun tekemää!

Äiti oli ystävällisesti jättänyt mulle tiskipöydälle (sinne yletin!) lasagnea! Ei se mua haittaa jos se oikeesti oli menossa roskiin - kyllä se mulle vielä kelpasi. Hyvää oli. Mun viiksistä tuli ihan punaiset, tomaattikastike nam! Voi kuinka hyvää ruokaa se mummu tekeekään.

Kun mun ihmiset tuli kotia ne ihmetteli mitä ä olen syönnyt kun viikset oli punaiset. Ne huomas että makkara edelleen oli pöydällä. Taisin e h k ä saada jopa kehuja siitä etten ollut siihen koskenut. Sitten ne huomasivat...:

Hei - pöytäliina on rikki. Mitä se koira on tehnyt??!!?

Mitä nämä jäljet tässä pöydässä oikein on?? Mitä Viki on tehnyt?

Voi kamala  - nuo jäljet on aivan hirvittävät. Mitä se rakki on oikein tehnyt?

Rikollinen rikospaikalla...

Sen jälkeen kenelläkään ei enää ollu kivaa. Mua lämmitti vain se yli viikon vanha lasagne mahassa. Makkara lensi roskiin. Vaikka olin tehnyt ison työn en saanut sitä syödä.

Terveisin,
Viki

Agility aamu

Tänään torstaina meillä oli agility aamu. Ares kosiskeli eilen Vikiä aamutreeneihin ja mehän mielellämme mentiin - meillä loma jatkuu! Saa nähdä saadaanko Arekselta kuvia aamun treeneistä.

Olimme kentällä melkein kaksi tuntia. Iso osa ajasta kuitenkin meni radan rakentamiseen ja varjossa huilaamiseen. Viki ei millään halunnut mennä keinulle. Se johtui siitä että reppanalle joka kerta suihkusi sitruunaa nenälle kun keinu mätkähti maahan. Otin pannan pois ja harjoittelu jatkui ilman sitruunapantaa.

Kun kaikki esteet oli raahattu takaisin koppiin suuntasin auton nokan kotia kohti. Matkan varrella poikkesin vielä leipomo myymälässä ostamassa 6 leipää, 3 pullakranssia ja kaksi pakettia hapankorppuja vain 10 eurolla. NAM!

Jälleen kotona!

Viki ja minä nautimme niin paljon kun pääsimme tuttuun metsään lenkille. Yli viikkoon Viki ei ollut päässyt metsään.

Mulla oli jalassa uudet Saksasta hankitut "varvaskengät". Ne on todella hyvät jalassa, vaikka vähän hassun näköiset ovatkin. Ainoa pieni ongelma oli että varpaiden väliin kertyi kakenlaisia "koristeita".

Mun uudet kengät - voin lämpimästi suositella kaikille!

Pellot olivat kasvaneet tosi paljon sitten viime näkemisen. Näissä maisemissa silmä ja sielu lepää.
Täällä haluan aina olla!

"Mentäiskö jo uimaan?"

 Vikillä oli kiire rantaan - matalat vesiputit ei enää viilentäneet tarpeeksi. Merivesi oli lämmintä. Myös päivä oli lämmin vaikka olikin pilvinen.

Tälläkertaa Viki ravisteli itsenä kuivaksi ennen kuin tuli mun viereen - kummallista!

Vaikka reissussa oli mukavaa (myöhemmin ehkä lisää makakuvia), niin kyllä on kivaa olla kotona!
Oma maa mansikka - muu maa mustikka.

Hyvä idea - NOT!

Eilen mentiin porukalla iltalenkille. Kiipesimme mäkeä ylös "vuorenrinteelle". Sieltä oli kauniit näkymät.

Mäkeä pitkin meni asfaltoitukävelytie,
jolla oli helppo mennä myös lastenrattailla.

Maisemat olivat upeat!



Lehmä...



... ja sen kaverit!

Lillillä oli hauskaa - se juoksentili lasten kanssa ees taas. Mutta...

... hauskuus loppui kun punkkitarkastus alkoi!

Lillistä löytyi ainakin 30 punkkia! Kotiin tultua se pääsi pesulle jolloin punkkejä löytyi vielä lisää. "Lopputarkastuksessa" pesun jälkeen punkkeja löytyi vielä 4 lisää... Onneksi Viki on kotona. Kuinka paljon punkkeja sen kiharaan turkkiin olisikaan tarttunut? Iltakävely ei ollut hyvä idea...