Edellisenä yönä oli satanut vettä ja lunta ja vettä ja lunta ja vettä ja lunta. Ja vettä ja lunta. No luulen että tuosta ymmärsitte jo millainen vesikeli ulkona vallitsi. Viki sai ennen lenkille lähtöä uuden kampauksen. Siitä tuli jääkarhunpentu kun karstasin kaikki kiharat auki. Turkinhoito ei ole Vikin lempipuuhia...
No kun vihdoin pääsimme metsään Viki kulki koko matkan nenä maassa - se luuli löytävänsä Napsun. Seuraavan mäen takana, tai käännöksen jälkeen tai rapakon takaa. Lumisissa paikoissa myös me ihmiset näimme Napsun jäljet, lumettomissa paikoissa vain Viki tiesi missä Napsu oli kulkenut.
Kun tulimme kotia Vikin turkista tuli valkoinen! Kunnon pesu ja sauna kruunasi ihanan iltapäivän rapaisen lumisessa metsässä!
Niin - emme löytäneet Napsua metsästä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti