Ulkona oli ollut kunnon pakkasyö, nurmikko oli ihan valkoinen. Lunta ei kuitenkaan ollut satanut. Menimme lenkille siinä yhdeksän aikaan, silloin maa oli vielä jäässä.
Ihmetys oli suuri kun kaikki vesilammikot oli jäässä! Viki luisteli jäällä ihan kuin Bambi siinä piirretyssä. Kun Viki huomasi että jään alla on vettä, sen tietysti piti kaivaa vesi esiin sieltä. Jään kaivaminen taisi sattua tassuihin, tai sitten se ei vaan ollutkaan niin hauskaa. Se leikki siis loppui aika lyhyeen.
Ammu oli tosi hiljainen. Auton ääniä ei kuulunut. Oli ihan tyyntä. Pienestä , varjossa olevasta, metsiköstä kuului tippuvien vesipisaroiden ääniä - aamuauringon säteet osuivat puiden latvoihin ja sulatti jäähileet oksilta. Nämä äänet olivat tietysti taas jotain uutta ja jännittävää. Viki yritti löytää äänien aiheuttajan. Luulempa että alkuperä jäi Vikille mysteeriksi.
Näin pienistä asioista voi saada tosi hyvän mielen! Jollei minulla olis koiraa, en olisi näitäkään yksinkertaisia iloja koennut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti