torstai 25. marraskuuta 2010

Valmisteluja

Kun lagoton valmistelee näyttelyyn niin saa aloittaa hyvissä ajoin:

Keskiviikko
Takkujen selvittely alkoi eilen.

Mun ja Vikin välinen dialogi  (eiku kyseessä oli kyllä monologi!) meni näin:
  • Aukaistaanko Vikin takut? (Viki karkaa isännän syliin turvaan)
  • Tule tänne nyt!
  • Tuu tuu! (Viki porautuu lähemmäksi isännän kainaloa)
  • No tule jo! (Haen Vikin isännän kainalosta)
  • Hyppää tähän!
  • Istu.
  • Oho - onpa sun turkki takussa! (Vikin kiermultelu alkaa)
  • No niin - ole ihan rauhassa.
  • Istu ihan rauhassa. (Kiermultelu yltyy)
  • Nyt mä käsittelen koko takatassun kerralla - pysy paikalla! (Viki yrittää nykiä tassua alleen)
  • Älä nyi sitä tassua - istu ihan rauhassa!
  • Nyt kiltisti!
  • No niin noin on hyvä - hyvä tyttö! (Viki pistää hetkeksi maate)
  • Pysy vain noin - harjaan takut mahasta samalla.
  • Voi että näitä takkuja - miten sun turki voi olla tällainen?
  • Miten tästä ikinä saa näyttelykelpoisen?
  • Oo paikalla!
  • Rauhotu!
  • Koita nyt hetken olla rauhassa!
  • NYT KUNNOLLA!
  • TÄSTÄ EI IKINÄ TUU VALMISTA JOS ET OSAA OLLA PAIKALLA!
  • NYT VIKI RAUHOTUT!!!
Tämän jälkeen oikea takatassu (ja muutama mahakarva) oli puoliksi selvitetty takuista. Eilen monologi jatkui samaan malliin niin pitkään että puolet koirasta oli selvitetty (lue lista vielä viidesti :)).

Torstai
Tänään oli vuorossa loput koirasta. Niin mä luulin. Annoin kuitenkin periksi ja jätin kuonon ja vasemman etutassun huomiseksi. Nyt Viki on Puudeli! Paitsi nenästä ja etutassusta.

Perjantai
Huomenna on siis vuorossa yksi tassu ja kuono. Sen jälkeen Viki pääse pesulle! Viki vesikoira rakastaa vettä niin kauan kun se on ulkona, vesikupissa tai löylykauhassa. Suihkun vettä Viki inhoaa...

Lauantai
Trimmauspäivä! Vaikka olemme saanneet hyvän opetuksen, matkaamme kasvattaja Kaijulle trimmattavaksi. Onneksi Kaiju trimmaa - Vikillä on karvaa niin mahdottomasti että agilityssä minulta kysyttiin "Onko Viki kasvanut?".

Sunnuntai
Turkin kastelu ja erioilia kehiin! Puudelista pitää tulla taas kiharaturkkinen Lagotto.

Sunnuntain jälkeen pitää toivoa että ilma pysyy pakkasen puolella - muuten tiedossa on pelkästään "remmilenkkejä" koko viikon aikana.

Voi olla että tämä on Vikin viimeinen näyttely - en ymmärrä miten joku jaksaa hoitaa usean lagoton turkkia...


"Ai - sattuu!"

Välillä Viki melkein unohti että takkujen selvittely on ikävä juttu.

"Äiti - ollaanko me pian valmiita jos mä annan sulle halin?"

Miten sulla voi olla tällaiset takut korvan takana?

"Jos mä kiipen sun syliin, sun on lopetettava kiusaaminen!"

3 kommenttia:

  1. Kauneuden eteen pitää kärsiä. Mullakin on alkanut takkujen selvittely. Äiskä luulee olevansa ovela, illalla kun olen väsynyt ja nukahdan sen syliin alkaa trimmaus. Se on piilottanut sakset ja kamman sohvan patjojen väliin. Kesken rapsuttelelun yht´äkkiä saattaa kuulua "naps" tai sit se ottaa sen kauhean kamman esille, ei ole kivaa, tahdon vain rapsuttelua, tahdon olla takkuinen.

    VastaaPoista
  2. Lennillä on sellainen erikoinen tekniikka kun selvitän turkkia. Se painaa päänsä kiinni trimmattavaan kohtaan kiinni. Meillä "keskusteluun" kuuluu huudahdus "pää pois"

    VastaaPoista
  3. Sissi - minä olen kärsinyt nyt ihan tarpeeksi. Tänään mut trimmattiin, vaikka mun sisko sai istua vieressä kattomassa. Sen turkkiin ei koskettu. Epistä. Minuun ei kyllä kosketa enää yhtään saksilla tai harjalla tai jollain sellaisella. Vain sormet käy. Kiitos vinkistä - tästä lähtien takistan sohvatyynyjen välit ennenkuin menen sohvalle äitin viereen.

    Helena - minäkin koitan seuraavan kerran tuota Lennin taktiikkaa - ehkä se toimii!

    VastaaPoista