Kuulin en taas, sen taikasanan: Lagottolenkki! Lagottolenkki on sellainen päivä jolloin minä taas näen kaikki minun lagottokaverit. Kerran kuussa vuoden ympäri minun emäntä lausuu nämä taikasanat. Sanat saa minun korvat hörölle ja vipinää minun tassuihin. "Mennään jo, mennään jo!" viestitän emännälle.
 |
| Onnellinen Lagotto: turkki märkä ja keppi suussa! |
 |
| "Keppi - missä mun keppi? Pliiiis!" |
Lenkille lähtee joukko energisiä ja puhtaita hännän heiluttajia. Juoksemme, leikimme, nuuskimme ja kahlaamme. Aina jostain löytyy vettä - lagotto löytää aina vettä. Kiipeämme kallioilla ja aiheutamme sydämentykytyksiä omistajillemme kun vauhti välillä kuulemma on liikaa. Ihanaa koiranelämää! Kun me reilun tunnin, joskus kahden, jälkeen palaamme takaisin autoille energia on kulutettu. Ja jostain syystä minun emäntä ja muut omistajat nyrpistelevät neniään - emme aina näytä ja tuoksu ihan yhtä hyviltä kun on kotiinlähdön aika!
Kesäisin käymme kerran viikossa uimassa yhdessä. Silloin vesi loiskuu ja hiekka pöllyää kun yhdessä haemme veteen heitettyjä keppejä ja etsimme rantaviivalta tryffeleitä. Toiset minun kavereista ovat niin innoissaan vedestä, ettei ne millään tulisi sieltä pois. Ja kaiken aikaa taustalta kuuluu puheensorina: "Mitä ruokaa syötät Vikille? Paljonko Una painaa? Oliko se hyvä se trimmeri jonka ostit Adalle?" Taitaapa olla niin että nämä kokoontumiset onkin ihmisille eikä meille kiharaturkkisille sydämenvalloittajille.
Emäntä käski vielä kertoa että joukkoomme mahtuu vielä mukaan uusia kavereita - ottakaa rohkeasti yhteyttä emäntääni!
Terveisin,
Viki
Lagotto Romagnolo, 3v
 |
| Vesi lentää - lagottoloiskuja on vietetty joka viikko koko kesä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti