maanantai 26. syyskuuta 2011

"Minun pieni enkeli" osa 37

Voi tuota minun pientä enkeliä... Tänään se oli rikkonnu yhden takin. Taskussa oli edellisenä päivänä ollut nakkeja - niiden jättämä tuoksu oli liian voimakas houkutin Vikin ahnean herkälle nenälle. Hoh-hoijaa...

4 kommenttia:

  1. Olen aina ollut sitä mieltä, että tryffeiden ja kanttarellien pitäisi tuoksua nakeilta, löytäisimme ne paljon helpommin!

    Terkuin Sissi, italialainen nakkikoira

    VastaaPoista
  2. Hyvä Sissi :)

    Mä oon ihan samaa mieltä, mäkin löydän ihan hyvin makkaranpalat, mutta ketä oikeesti kiinnostaa jotkut sienet :o). Äiti ainaa hokee metsässä, että etsi sieni, noooo sit kun mä löydän jonkun hyvän, ehkä hiukan mädän sellasen, kierin siinä jos vaan ehdin, arvaatkaa vaan onko se tyytyväinen vaikka tein just niinku se pyysi !!!! kuka ymmärtää ihmisiä???

    T. Elli

    VastaaPoista
  3. Kiitos Sissi ja Elli! Tiesin että joku ymmärtää mua. Mun äiti ei ymmärrä että nakeissa on voimaa ihan niinkuin noissa mädäntyneissä sienissäkin. Mä rakasta niitä molempia! Te varmaan myös ymmärrätte että oli ihan vahinko että mun koppa eilen meni rikki... Olihan mun äiti:
    A agilitykentällä
    B toisten koirien kanssa
    C mun nakkipussi taskussa!!!

    Ihan vahinko. Ehkä.

    T Viki

    VastaaPoista
  4. Moi Viki,

    Ihan selvä vahinko. Musta mikään ei oo niin kauheaa kun että äiti menee muiden koirien luo, ja jos sillä olisi vielä herkkupussi mukana, auts... ihan kauhea ajatuskin. Mä varmaan rikkoisin metallihäkinkin :)
    Mä oon löytänyt uuden kivan lajin, äiti kutsuu sitä ällökylvyksi, mutta musta se on ihanaa. Metsästä löytyy ihania mutakuoppia, ja jep, sinne vaan möyrimään :) Valkoisesta koirasta tulee käden käänteessä ruskea/harmaa :) Siis ihan syksyn muotivärit. Aina oon joutunut pesulle tuollaisen ihoa hivelevän kylvyn jälkeen... Mun äiti on välillä tosi tylsä, vaikka mä sitä yli kaiken rakastankin :)
    Muta terkuin, Elli

    VastaaPoista