Kohta "joulu" on täällä! Tällä kertaa mä oon ihan varma että "joulu" on syötävää! VAIKKA mä silloin aikaisemmin petyin kun "synttärit" ei ollu syötävää. Minäpäs todistan sen teille: - Äiti paistoi silloin yks yö "joulu-kinkun" takassa. Se vissiin kirjoitteli siitä, miten se kinkku kiusas mua yöllä, tänne mun blogiinkin. Sitä joulukinkkua mä sain maistaa! Se oli aivan ihanaa!
- Kun mummu oli kylässä se teki "joulupuuroa" ja "joululaatikoita". Ne tuoksu aivan mielettömän hyvälle! Varsinkin se joulumaksalaatikko. Mulla kuola valui.
- Mä oon jo syönny purkillisen "joulupipareita" - siitäkin taitaa olla todiste mun blogissa.
- "Joulukuusi" - olen kuullut että sellainen iso puu tuodaan sisälle. Varmaan ihan mua varten! Mä tykkään nakerrella keppejä.
Nyt kun tuon äitin jalka ei enää ole niin kipee, me ollaan taas päästy kunnon lenkeille. Mut pestiin perjantaina. Musta tuli taas sellainen äklön valkoinen ja kaikki hyvät hajut oli turkista peitetty jollain shamppoo hajulla - nuo ihmiset ei kyllä ollenkaan tajua mistä koirat tykkää. Kaiken huippu oli kuitenkin se että sekä lauantain ja sunnuntain lenkillä mulla piti olla puku päällä! Te tiedätte sen puvun. Just se hirvittävä. Ekaks mä taas ajattelin etten kyllä lähde mihinkään. Mutta sitten muistin ne kaikki hajut - oli ihan pakko lähtee mukaan. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin sunnuntaina mä unohdin että mulla oli puku päällä.
Matkalla kotiinpäin mulle tuli hepuli, niinkuin mulle aina tulee, mutta tällä kertaa se tapahtui puku päällä. Ei ollu yhtään vaikeeta juosta ojasta metsään ja metsästä tielle ja kaivaa kuoppaaa ja hypätä syliin ja juosta karkuun ja tehdä kaikkia noita ADHD juttuja mitä mä teen silloin kun hepuli iskee.
Tänään mut ikuistettiin kun mä nukuin poirtaissa - siinä on hyvä mukkua - koittaisivat itsekin, nuo ihmiset!
Viki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti