Tänään sataa räntää ja vettä. Välillä vettä, sitten taas räntää. Viki jäi portinpieleen seisomaan ja tuijotti mun perään kun lähdin kävelylle. Näin oikein kun se mietti: "Onko tuo hullu? Pitääkö oikeasti mennä lenkille? Tulee kylmä. Ei haittaa jos mä saan ruuan nyt heti! Voidaan jättää lenkki väliin." Sain huuta koiran luokse, ennenkuin se tajusi että me ihan oikeasti mennään kävelemään sateeseen. Vastahakoisuus loppui lyhyeen. Muutaman sadan metrin päästä kotoa Viki oli ihan entisellään - juoksi edes takaisin etsien jäniksenpapanoita tai jopa sitä jänistä. Viime aikoina Viki on ahkerasti jahdannut jäniksiä ja rusakoita.
Eilen pahallamme istui iso harmaan valkoinen jänis. Se näytti todella suurelta ja pullealta. Vaikka Viki tuli ulos, jänis vain istui ja tuijiotti. Ilman että Viki huomasi, jänis poistui taka vasemmalle. Kun jäniksen hajut kantautuivat Vikin nokkaan asti, sen jalkoihin tuli vipinää. Jänistä se ei kuitenkaan enää onnistunut löytämään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti