Petteri ja Junnu

Viki haukkuu aina silloin, kun sillä on tylsää ja haluaa huomiota. ja kun sille juttelee se titysti vastaa. On jotenkin outoa tulla kotia kun koira ei hauku. Meidän edesmenneet koirat, tiibetinspanielit Petteri ja Junnu, haukku tosi paljon kun tuli kotia. Se oli oikeastaan aika rasittavaa, aina kotiintulessa oli hirveä meteli ja meno.

Petteri syntyi vuonna 1991 kun anopin koira Geisha sai pentuja. Halusin tyttökoiran, mutta tyttöjä syntyi vain yksi ja se (Nikita) jäi Geishan kaveriksi. Petteri kutsuttiin 'Pusu-Petteriksi'. Se nuoli aina kasvoja tilaisuuden tullen, pitkällä märällä kielellä.

Junnukin synty 1991. Me halusimme Petterille kaverin. Junnu ei pussaillut. Ne harvat kerrat kun siltä sai pusun, yllättyi aina: sen pusut olivat kuivia ja kieli karkea!
'Poikien' yhteis elo ei aina ollut näin ruusuista, ne ei ikinä nukkuneet vierekkäin! Tässä kuvassa Petteri on edessä ja Junnu takana.

Tässä kuvassa Junnu poseeraa.

Vanhuus ja krempat vei ensin Petterin ja sitten vuodenpäästä Junnun. Kaksi ja puolivuotta Junnun poismenon jälkeen, meidän talossa oli vihdoin taas koira. Ihana Viki tuli taloon!