Joulupäivän aamulenkki

Jouluaatto oli kaikinpuolin onnistunut. Kaikki saivat lahjoja - Viki sai uudet nallet ja luita. Lisäksi se sai sellaisen logiikkapelin nimeltään 'Dog spinny', sitä ei olla vielä ehditty kokeilemaan.

Vaikka maa on täällä lumenton, pakkasta oli aamulla 8 astetta! Vieläkin on viitisen astetta pakasta. Yhtään ei tuule. Ulkona oli ihan kävellä. Mulla oli kamera mukana - alla aamun parhaat otokset!

"Joulu oli syötävää!"

Niinkuin mä teille jo aikaisemmin kerroin, niin Joulu on = syötävää!



Tänään mä olen syönnyt:

1. jäniksenpapanoita
2. aamuruoka
3. kalenterinami (+ rikoin loput joulukalenterista)
4. kinkkua
5. nuolin pellin, jossa oli ollut kinkkunestettä, ihan puhtaaksi
6. löylyvettä
7. lisää jäniksenpapanoita
8. hiirenraato - paitsi että en mä saannut sitä syödä, mä vaan vähän maistoin ennenkuin äiti huomasi ja suuttui
9. jäätä
10. maksapasteijaa
11. hyytelökinkkua
12. kurkkua
13. kermavaahtoa
14. mantelia
15. rusinaa
16. nameja (tein temppuja ja sain siitä kuivamuonaa palkaksi, kutsuvat niitä nameiksi!)
17. lautasellisen jouluruokaa! Ihanaa - siinä oli kaikkia laatikoita, rosollia ja kastiketta. Tosin annos oli kyllä ihan pieni.
18. paketista sain sydämmenmuotoisen kotelon joka oli täynnä luita!
19. toisesta paketista sain Nallen. Sillä ei enää ole silmiä, sillä söin ne. Tai en ehtinyt nielasta niitä ennenkuin ne otettiin multa pois.
20. suklaata - kerjäsin sitä äitiltä - se antoi mulle pienen palan vaikka koirat ei saakkaan sitä syödä...
21. omenaa
22. viinirypäleitä
23. nuolin lautasen jossa oli ollut juustotarjotin - nam mitä makuja!
24. ydinluu!

Nyt väsyttää. Maha on kipee... Mutta olen onnellinen :)

Toivottavasti teidän joulu on ollut yhtä herkullinen!

Viki

HYVÄÄ JOULUA!

Haluan toivottaa Hyvää Joulua kaikille tutuille ja tuntemattomille Bloginlukijoille!

Klikkaa tätstä, niin pääset katsomaan joulukorttia!

Jouluterveiset Vikin äiskältä ja iskältä!

Sekä Vikin iskä Hillo ja äiti Deri ovat toivottaneet hyvää joulua kuvan kera!

Hillo-iskä lähettää oheisen, ehkä hieman jäätävän, kuvan myötä
Lämpimät Jouluterveiset ja Uusia Kujeita Uudelle Vuodelle!

Äiskä ja sisko toivottavat hyvää joulua tämän kuvan kera:

Nekin tykkäävät nukkua portaissa!

"Onneksi olin väärässä..."

Onneks mä olin väärässä - ei se äiti lähtenny mihinkään matkoille. Niillä oli vain jotkut koulun 'joulu juhlat'. Siis ne oli ruoka juhlat, ne meni syämis juhliin eikä ottaneet mua mukaan - mä tiesin että joulu on syötävää! Mä oon ainakin ihan varma että ne söi siellä.

Viki

"Apua nyt se lähtee matkalle!"

Äiti silittää vaatteita - nyt se varmaan lähtee työmatkalle! Mä oon ihan varma...

Viki

Vikin vuoro olla mahdoton...

Eilinen agility meni tosi oudosti Vikin kanssa. Tunnin alusta asti se oli holtiton - täynnä intoa oikeastaan liian täynnä. Viki arasti ohjaajaa. Ihmettelin vähän miksi. Vasta kun ohjaaja toi koiransa sisälle halliin tunnin puolessa välissä, tajusin mistä oli kyse! Ohjaajan koira (tolleri) oli käynnyt Vikin kimppuun kerran ulkotreeneissä! Viki muisti sen. Sen takia se arasteli sitä ohjaajaa! Sen jälkeen kun tolleri tuli halliin, Viki ei enää totellu mua ollenkaan. Se vain kyttäsi (ja haukkui) sinne nurkkaan päin, mihin koira oli kytketty. Siihen oikeastaan loppui meidän harjoittelu tällä kertaa. Toivottavasti seuraavalla kerralla on taas muiden koirien vuoro käyttäytyä huonosti...

"Joulu"

Kohta "joulu" on täällä! Tällä kertaa mä oon ihan varma että "joulu" on syötävää! VAIKKA mä silloin aikaisemmin petyin kun "synttärit" ei ollu syötävää. Minäpäs todistan sen teille:

1. Äiti paistoi silloin yks yö "joulu-kinkun" takassa. Se vissiin kirjoitteli siitä, miten se kinkku kiusas mua yöllä, tänne mun blogiinkin. Sitä joulukinkkua mä sain maistaa! Se oli aivan ihanaa!
2. Kun mummu oli kylässä se teki "joulupuuroa" ja "joululaatikoita". Ne tuoksu aivan mielettömän hyvälle! Varsinkin se joulumaksalaatikko. Mulla kuola valui.
3. Mä oon jo syönny purkillisen "joulupipareita" - siitäkin taitaa olla todiste mun blogissa.
4. "Joulukuusi" - olen kuullut että sellainen iso puu tuodaan sisälle. Varmaan ihan mua varten! Mä tykkään nakerrella keppejä.

Siitä näette - mä oon ihan sata varma (vaikka vain neljä asiaa listasinkin), että JOULU on syötävää!

Nyt kun tuon äitin jalka ei enää ole niin kipee, me ollaan taas päästy kunnon lenkeille. Mut pestiin perjantaina. Musta tuli taas sellainen äklön valkoinen ja kaikki hyvät hajut oli turkista peitetty jollain shamppoo hajulla - nuo ihmiset ei kyllä ollenkaan tajua mistä koirat tykkää. Kaiken huippu oli kuitenkin se että sekä lauantain ja sunnuntain lenkillä mulla piti olla puku päällä! Te tiedätte sen puvun. Just se hirvittävä. Ekaks mä taas ajattelin etten kyllä lähde mihinkään. Mutta sitten muistin ne kaikki hajut - oli ihan pakko lähtee mukaan. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin sunnuntaina mä unohdin että mulla oli puku päällä.

Matkalla kotiinpäin mulle tuli hepuli, niinkuin mulle aina tulee, mutta tällä kertaa se tapahtui puku päällä. Ei ollu yhtään vaikeeta juosta ojasta metsään ja metsästä tielle ja kaivaa kuoppaaa ja hypätä syliin ja juosta karkuun ja tehdä kaikkia noita ADHD juttuja mitä mä teen silloin kun hepuli iskee.

Tänään mut ikuistettiin kun mä nukuin poirtaissa - siinä on hyvä mukkua - koittaisivat itsekin, nuo ihmiset!

Viki

Jo 5000 käyntikertaa Vikin sivuilla!

Enpä olisi uskonut sillo kun kun tätä blogi hommaa aloittelin, että joku muu kuin minä itse olisi tästä koko asiasta kiinnostunut! Nyt 11kk myöhemmin huomaan että kövijöitä sivulla on jo 5000! No kyllähän mä teidän että oma perhe varmaan parhaipna päivinä saa aikaan 4 käyntiä, mutta ilmeisesti Vikin toilailut kiinnostavat myös muita!

Eilen meillä oli taas agility. Ilmassa oli jotain kummallista - tosi moni koira ei totellut alkuunkaan käskyjä. Kolme eri koiraa karkasi naapurikentälle. Yksi niistä jopa kolmesti. Kaksi suurta urosta uhitteli toisilleen sillä seurauksella, että toista oli koko ajan pidettävä remmissä kiinni. Viki oli tosi kiltisti. Se oli ainoa tyttö paikalla. Se tykkää niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon siitä hyppimisestä. Eilen mun piti opettaa sille uusi käsky. 'Odota' käsky ei ollut tarpeeksi voimakas pitämään tytön esteen toisella puolella. Odota on enemmän sellainen sana mitä käytän lenkillä kun haluan että Viki odottaa mua (olen aika osuvasti osannut valita tuon käskysanan ;) )Opetin siis Vikille mitä 'paikalla' tarkoittaa. Siinä hyppelyn lomassa se sitten hiffas myös sen uuden käskyn.

Itsenäisyyspäivä paraati

Tänään, Suomen itsenäisyyspäivänä, olimme taas pitkästä aikaa mukana lagottolenkillä! Sää oli mitä mainioin. Yöllä oli ollut pientä pakkasta ja maa oli vielä vähän jäässä. Koiria tällä kertaa oli paikalla vain kolme. Vikin lisäksi paikalla oli kaksi 'papparaista'. Viki teki parhaansa saada vanhat herrat leikkimään. Välillä hän onnistuikin tehtävässän. Kivaa lenkillä oli, vaikka Viki ei tällä kertaa löytänyt sieltä riehumiskaveria. Viki hyppi ja pomppi kuin pikku pentu ja se taisi nauraa koko ajan!

Lenkiltä löytyi esimerkiksi myyrä. Myyrän kävi valitettavasti huonosti... Myöhemmin vastaan tuli korjavaljakko, joka veti perässään mönkijää. Siinä meinasi tulla paniikki, kun koirat piti yhtäkkiä kytkeä. Viki taisi säikähtää oikein kunnolla. No onneksi lenkkiä oli vielä jäljellä - ja kotiin viemiseksi jäi positiivinen mieli!

Räntäsadetta

Tänään sataa räntää ja vettä. Välillä vettä, sitten taas räntää. Viki jäi portinpieleen seisomaan ja tuijotti mun perään kun lähdin kävelylle. Näin oikein kun se mietti: "Onko tuo hullu? Pitääkö oikeasti mennä lenkille? Tulee kylmä. Ei haittaa jos mä saan ruuan nyt heti! Voidaan jättää lenkki väliin." Sain huuta koiran luokse, ennenkuin se tajusi että me ihan oikeasti mennään kävelemään sateeseen. Vastahakoisuus loppui lyhyeen. Muutaman sadan metrin päästä kotoa Viki oli ihan entisellään - juoksi edes takaisin etsien jäniksenpapanoita tai jopa sitä jänistä. Viime aikoina Viki on ahkerasti jahdannut jäniksiä ja rusakoita.

Eilen pahallamme istui iso harmaan valkoinen jänis. Se näytti todella suurelta ja pullealta. Vaikka Viki tuli ulos, jänis vain istui ja tuijiotti. Ilman että Viki huomasi, jänis poistui taka vasemmalle. Kun jäniksen hajut kantautuivat Vikin nokkaan asti, sen jalkoihin tuli vipinää. Jänistä se ei kuitenkaan enää onnistunut löytämään!