sunnuntai 10. tammikuuta 2010

"Äitin kanssa"

Mun äiti on ollu monta päivää kotona. Musta tuntuu että meillä koko ajan on joku kotona. On ollu joulua ja uuttavuotta ja kaikenlaisia muita vapaapäiviä. Mä en siis ole saannut nukkua rauhassa päivisin. Mutta nyt kun äitillä on ollu niitä kirjoitushommia (se on rapsutellu sitä kannettavaa tietokonetta keittiönpöydän äärelllä keskiviikkoaamusta asti!) niin olen saannut mennä sen viereen kirjoittamaan. Olen siis ihan oikeasti saannut mennä keittiön pöydän ääreen - äiti on laittannut mulle kaks keittiön tuolia vierekkäin niin että olen mahtunnu niille makoilemaan. Tänä aamuna sen vieressä oli vain yks tuoli. Mutta kun vilkaisin äitiä sillai vähän reppanalla katseella, se ystävällisesti laittoi mulle siihen viereen toisen tuolin.

Yhtä asiaa mä en kuitenkaan ymmärrä. Jos mä kerran saan mennä äidin viereen kun se kirjoittaa - miksi en sitten saa laitaa nenää pöydälle?

Moikka - nyt tuli kiire - pojat paistaa lettuja - EKA ON MUN!

Viki


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti