Lagotto on lagotto on lagotto...

Aamulenkillä päästin Vikin irti niin kuin aina. Minuutin kuluttua minulla oli löyhkäävä koira... On se kumma että sen AINA pitää mennä hinkkaamaan itseään pahanhajuisiin kasoihin. Mitä iljettävämpi haju sitä parempi - ainakin Vikin mielestä. Ehkä se ei olekaan Lagottomaista - ehkä se on vaan meidän Viki?!

Sain terveisiä että Vikin äiti ja sisko ovat pärjänneet hienosti näyttelyssä! Onnea heille!
Pitäisi katsoa aikatauluja ja ilmoittaa tämä haisunäätä jonnekin. Saakohan haisunäädät osallistua?

Viisi varista, istui langalla....

Sunnuntaina pitkällä lenkillä:

Viki lähti innokkaana katsomaan lintuja....

... mutta siinä kävikin näin! "Äiti apua! Nuo tyhmät linnut varmaan tappaa mut!! Apuaaa!

Jonkin ajan kuluttua:
"Hmm... Olisko mun sittenkin tänään pitännyt laittaa tätä kukkaistuoksua, eikä tuota pa***n hajua mitä äsken laitoin? Ei, kyllä mulla on ihan hyvä näin!"














"Jiihaa - vielä on kesä!"














Viki leikkii strutsia....















.... ja syö välipalaksi Elovena keksiä - nam!















Viljapellot olivat upeita!

Kahden ja puolen tunnin ja 11 kilometrin jälkeen olimme jälleen kotona.

Tällaisia sunnuntaita lisää - kiitos.

Kuka on 10 000. kävijä?

Kohta täyttyy huikeat 10 000 käynti kertaa Vikin sivuilla! Kuka mahtaa olla tämä onnellinen kävijä - ehkä sinut palkitaan jollakin =) !?! Seuraa laskuria sivupalkista.

Silloin kun aloittelin Blogin pitämistä, ajattelin että tämä on mun ja ehkä perheen "päiväkirja". Ilmeisesti myös joku muukin nauttii Vikin elämästä!

Minun pieni enkeli - osa 9

Minun pieni enkeli on tänään rikkonut peiton meidän sängystä! Minun pieni enkeli, joka ei edes nalleista vedä pumpuleita ulos, on repinnyt meidän peittoon iiiiison reijän. Ja maistellut pumpulia. Kiltti tyttö! Vikihän ei saa käydä meidän sängyssä....

"On se kumma...."

On se kumma kun nuo ihmiset ei ymmärrä että mä opin kyllä kerralla.... Tarina menee näin:

Toissayönä Ukkosen Jyrinä tuli taas käymään. Mä haukuin ja suojelin noita mun ihmisiä taas. Nekin huusi sille Ukkoselle monta kertaa että "HILJAA!" Meillä tais olla kuoro pystyssä kun me kaikki komensimme sitä Ukkosta. No ei se Ukkonen meitä uskonut. Se vain jatko metelöintiä siellä ulkona. Loppujen lopuksi äitiä pyysi mua sen viereen sänkyyn! Sitä pelotti tosi paljon - mä en ikinä ole saanut nukkua sen vieressä! Mutta nyt mä sain mennä suojelemaan sitä. Sitten kun mä olin sen vieressä, se ei enää huutannu sille Ukkoselle että "HILJAA!", ei munkaan ei enää tarttennu haukkua. Ihan hyvä niin, se Ukkosen Jyrinä oli tälläkertaa niin sinnikäs että se piti meteliä monta tuntia.

No tämän tarinan pointti on kuitenkin se, että on se kumma että nuo ihmiset ei voi ymmärtää. Mä voisin ihan hyvin suojella äitiä joka yö! Eilen illalla, kun yritin mennä äitin sänkyyn, niin MUT AJETTIIN SIELTÄ POIS! Ne ei ymmärtäneet että kyllä mä kerrasta opin - jos mä kerran saan olla äitin sängyssä - niin mä saan mennä sinne aina. Vai miten tää juttu nyt oikein menee?? Ei ainakaan johdonmukaisesti....

Terveisin,
Viki joka haluaisi suojella äitiä joka yö!

Ellin kanssa hiekkalaatikolla!

Elli ja Viki innostuivat kaivamis leikistä hiekkalaatikolla! Hiekka lensi ja tytöt nautti.

Eilen, kun mentiin lenkille, nähtiin tällainen otus:

Arvatkaa ketä pelotti? Tunnetusti lagotto voi pelätä ihan mitä vain.

Etana etana näytä sarvet - onko huomenna poutaa?

"Vihdoinkin!"

Vihdoinkin se äiti tajus viedä mut sinne agilityyn. Koko kesän mä olen toivonnut että pääsisin hyppimään - nyt mä vasta pääsin! Siellä oli muuri ja aita ja putki ja rengas ja pöytä ja kepit ja pitkä ja umpi ja keinu. Mä osasin kaikki. Äiti ei osannu. Välillä se ei sanonnu mihin mun pitää mennä seuraavaks ja välillä se seiso mun edessä!

Kerran kun mä juoksin putken ohi syömään kanitryffeleitä, se kysy että onko mulla korvat kadonnu! Ajatelkaa että se ei nähnny niitä min korvia - eihän ne korvat voi irrota. Paitsi että onhan ne sika korvat irronneet, hmm.... nyt tuli nälkä - saankohan tänään korvan? Eilen mä sain. Pupu oli ollu kiltti ja katannu mulle pöydän keskelle agilitykenttää ja äiti meinas etten mä sais niitä syödä! Haloo - ne kaikki 20 koiraa joka oli ollu kentällä ennen mua ne oli kaikki tajunnu että ne tryffelit on mun! Ne oli osannu säästää niitä mulle. Ja äiti ei osaa arvostaa...

Toinen asia mitä mä en oikein ymmärrä on se rengas. Miks mä en saa juosta läpi mistä mä haluan? Miks mun pitää mennä "siitä mistä äiti käskee"? Mä voin ihan hyvin mennä alta tai sivusta. Luulis että se olis jo huomannut että mä mahdun kyllä - ei mitään hätää - mä en jää kiinni.

Kepit mä menin vieläkin hienommin kun kuulin kun ohjaaja kehus kuinka hyvin mä osaan ne!

Kuulin kun äiti sanoi yhdelle ihmiselle (yhden ihanan Armaksen äitille) että Vikille taitaa kyllä pian tulla se juoksu! Mä kuulemma kiljuin kun pikkutyttö kun Armas haisteli mua... En kyllä ymmärrä yhtään miten haistelu, kiljuminen ja juokseminen liittyy yhteen?!? Mutta jos äitiin on uskominen niin kohta mä saan juosta - se sano että mulle tulee juoksu!

Terkkuja,
Viki

"Minun pihvejä ette syö!"

Naapurin kääpiöpinseri pojat Rocky ja Eetu tulivat eilen käymään meidän pihalla kun olin grillaamassa pihvejä. Viki ei päästänyt poikia grillin lähelle - "minun pihvejä ette syö!"

Toissapäivänä Viki sai uudet Expot tipat niskaan. Toivottavasti niitä ei tartte enää tänä vuonna laittaa. Niskaa kutittaa!

"Hei Niko!"

Äiti kertoi että sä oot taas jossain. Päätin lähettää sulle viestin. Äiti oli mulle vihainen eilen illalla. Se olis vissiin halunnut syödä ne karkit itse. Mä vain vähän maistoin niitä. Mä jätin kaikki mustat karkit. Mä maistoin niitäkin - ne maistui pahalta - yök!

No Äiti ei kuitenkaan halunnut syödä enää niitä karkkeja jota jäi. Haluatko sinä ne? Mä en niitä saa, vaikka mä ehkä haluaisin.
Tuu pian kotia!

Koirasi Viki

P.s Mä en oo mikään villakoira...