Vihdoinkin se äiti tajus viedä mut sinne agilityyn. Koko kesän mä olen toivonnut että pääsisin hyppimään - nyt mä vasta pääsin! Siellä oli muuri ja aita ja putki ja rengas ja pöytä ja kepit ja pitkä ja umpi ja keinu. Mä osasin kaikki. Äiti ei osannu. Välillä se ei sanonnu mihin mun pitää mennä seuraavaks ja välillä se seiso mun edessä!
Kerran kun mä juoksin putken ohi syömään kanitryffeleitä, se kysy että onko mulla korvat kadonnu! Ajatelkaa että se ei nähnny niitä min korvia - eihän ne korvat voi irrota. Paitsi että onhan ne sika korvat irronneet, hmm.... nyt tuli nälkä - saankohan tänään korvan? Eilen mä sain. Pupu oli ollu kiltti ja katannu mulle pöydän keskelle agilitykenttää ja äiti meinas etten mä sais niitä syödä! Haloo - ne kaikki 20 koiraa joka oli ollu kentällä ennen mua ne oli kaikki tajunnu että ne tryffelit on mun! Ne oli osannu säästää niitä mulle. Ja äiti ei osaa arvostaa...
Toinen asia mitä mä en oikein ymmärrä on se rengas. Miks mä en saa juosta läpi mistä mä haluan? Miks mun pitää mennä "siitä mistä äiti käskee"? Mä voin ihan hyvin mennä alta tai sivusta. Luulis että se olis jo huomannut että mä mahdun kyllä - ei mitään hätää - mä en jää kiinni.
Kepit mä menin vieläkin hienommin kun kuulin kun ohjaaja kehus kuinka hyvin mä osaan ne!
Kuulin kun äiti sanoi yhdelle ihmiselle (yhden ihanan Armaksen äitille) että Vikille taitaa kyllä pian tulla se juoksu! Mä kuulemma kiljuin kun pikkutyttö kun Armas haisteli mua... En kyllä ymmärrä yhtään miten haistelu, kiljuminen ja juokseminen liittyy yhteen?!? Mutta jos äitiin on uskominen niin kohta mä saan juosta - se sano että mulle tulee juoksu!
Terkkuja,
Viki
Eikö Vikillä ole vielä ollut yhtäkään juoksua? Meidän neidillä on jo ollut kaksi, ensimmäinen vuoden iässä ja toinen heinäkuussa.
VastaaPoistaKiva, että teillä menee hyvin agilityssa. Itse olen suunnitellut, että agissa kisaaminen kyllä jää, kun tuo lagotontyttönen on niin pieni makseihin.