keskiviikko 19. elokuuta 2009

"On se kumma...."


On se kumma kun nuo ihmiset ei ymmärrä että opin kyllä kerralla.... Tarina menee näin:

Toissayönä Ukkosen Jyrinä tuli taas käymään. haukuin ja suojelin noita mun ihmisiä taas. Nekin huusi sille Ukkoselle monta kertaa että "HILJAA!" Meillä tais olla kuoro pystyssä kun me kaikki komensimme sitä Ukkosta. No ei se Ukkonen meitä uskonut. Se vain jatko metelöintiä siellä ulkona. Loppujen lopuksi äitiä pyysi mua sen viereen sänkyyn! Sitä pelotti tosi paljon - en ikinä ole saanut nukkua sen vieressä! Mutta nyt sain mennä suojelemaan sitä. Sitten kun olin sen vieressä, se ei enää huutannu sille Ukkoselle että "HILJAA!", ei munkaan ei enää tarttennu haukkua. Ihan hyvä niin, se Ukkosen Jyrinä oli tälläkertaa niin sinnikäs että se piti meteliä monta tuntia.

No tämän tarinan pointti on kuitenkin se, että on se kumma että nuo ihmiset ei voi ymmärtää. voisin ihan hyvin suojella äitiä joka yö! Eilen illalla, kun yritin mennä äitin sänkyyn, niin MUT AJETTIIN SIELTÄ POIS! Ne ei ymmärtäneet että kyllä kerrasta opin - jos kerran saan olla äitin sängyssä - niin saan mennä sinne aina. Vai miten tää juttu nyt oikein menee?? Ei ainakaan johdonmukaisesti....

Terveisin,
Viki joka haluaisi suojella äitiä joka yö!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti