Tassun ravistelua

Päivällä lenkillä Viki ravisteli toista takatassua. Joku kutitti. Äsken huomasin saman kun oltiin heittämässä palloa pellolla. Koira ei kuitenkaan ontunut. Kotiin päästyä tarkistin tassun.

Tassun pohjasta ei löytynyt mitään muuta kuin hiekkaa (tultiin hiekkalaatikon kautta)... Mutta - varpaiden välistä se löytyi - tämän kesän ensimmäinen punkki! Taisi olla toukokuuta kun viimeksi laitoin Vikille Expot tippoja niskaan. Pitää tarkistaa - tämä blogi senkin asian varmaan kertoo!

Uimassa taas ja paljon muuta

Tällä kertaa käytiin Maskun kuopilla. Heitin myös itse talviturkin! Olin ekaa kertaa Vikin kanssa uimassa. Kovasti se yritti 'pelastaa' mut. Yritti ohjata minut takaisin rantaan. Myös pikkuisäntä innostui uimaan. Tänäänkään ei koirakaveria löytynyt, mutta se ei taaskaan haitannut menoa.

Kun olimme jo pakkaamassa kamoja (arvatkaa kuinka hiekkasta kaikki oli... märkä elohopeakoira ehtii joka paikkaan kuonollaan), niin Viki bongasi lintuja vedessä. Se ui innokkaana niitä kohtaan. Viki taisi olla liian innokas. Se unohti että 'peppu pitää olla ylhäällä' kun ui. Huomasin kun takapuoli tipahti alas, ja vauhti loppui tykkänään. Olin ja valmis kaivamaan autonavaimet ja kännykän pois taskussa ja menossa Vikiä pelastamaan, kun se vihdoin uskoi mun huutoa kääntyä takaisin rantaan. Samalla uinti parani (peppu nousi lähelle pintaa) ja me selvittiin pienellä säikähdyksellä.

Kotimatkalla pysähdyimme lihakaupalla. Sieltä ostin herkkuja koko perheelle. Viki sai nauttia omasta luustaan heti kun olin pessyt 2 kg hiekkaa pois sen turkista. Luu oli niin hyvä, ettei Viki edes mennyt tervehtimään Isäntää kun se tuli töistä...

Kun päästin puuhtaan valkoisen Vikin ulos pissalle, se juoksi suoraan morsiusangervo puskien alle. Siellä on sen lempipaikka. Viki oli hetkessä 'tähdellinen'. Vanhat kukinnot näyttää ihan tähdiltä. Vikin kihara turkki imaisee kaikki tähdet. Ei muuta kun uudestaan pesulle... Vain osa tähdistä irtosi vedellä. Loput sai kyytiä äsken. Niin sai myös turkki. Nyt Vikillä on jo toistamisen kesäfleda tälle kesälle! Saa nähdä kasvaako se ikinä enää näyttelypituuteen...

Nyt Viki on onnellinen, lyhytkarvainen, puhdas, pilkullinen, kylläinen ja väsynyt. Ihanaa koiranelämää!

Vesimeloni - nam

Viki tykkää myös vesimelonista! Ensin se söi myös ulkokuoren, mutta sitten kuorin sille palat valmiiksi. Herkkua.

Vähän sitä harmitti kun se ei saannut synttärikakkua...

Tänään tehtiin myös ensimmäinen yhteinen pyörälenkki. Viki osasi heti alusta juosta hienosti pyörän vieressä.

Aamu-uinti Ruissalossa

Tultiin juuri kotia Ruissalon koirarannalta! Viki sai jälleen kerran nauttia uimisesta. Muita koiria ei sielläkään rannalla näkynyt. Mutta ei se Vikin menoa haitannut!

Uimari

Vikistä tuli uimari. Nyt se voi olla vedessä vaikka kuinka kauan. Viime maanataina piti olla Lagotto Loiskut. Viki oli kuitenkin ainoa lagotto paikalla, ainoa koira paikalla. Silloin huomasin ekaa kertaa muutoksen. Se ui pitkät pätkät ja meni veteen odottmaan että sille heitetään keppiä. Oli oikeastaan ihan hyvä että saimme olla rannalla rauhassa. Vikiä jännittää isossa porukassa. Sen jälkeen ollaan oltu monta kertaa uimassa. Joka kerta Viki on yhtä rohkea. Meidän vakio uintipaikka on oikeasti aika huono - se on veneiden laskupaikka tuossa lähirannassa. Mutta siellä voi hyvin heitellä keppiä.

Vikissäkin asui pieni vesikoira!

Ylpeä äiti!

Kuvassa on kaikki mun 'lapset'! Onneksi suvusta löytyy loistava valokuvaaja, aina on hyviä kuvia tiedossa.

Kiitos Pirjo!

Rippijuhlat

Sunnuntaina meillä vietettiin rippijuhlia. Viki oli hädissään koko viikon, sekä pihalla että sisällä tehtiin hommia koko ajan. Se ei saanut hetkeäkään rauhaa, pitihän sen jatkuvasti seurata mitä tapahtuu.

Sunnuntai on lämmin puolipilvinen päivä. Vieraita kävi ja ovet olivat auki. Viki ja Lilli, joka tietysti myös oli juhlimassa, käyttäytyivät tosi hienosti. Kukaan ei ehtinyt niitä vahtimaan, mutta kiltisti tytöt pysyivät omalla pihalla. Välillä he saivat kaverikseen Helmin naapurista.

Juhlat olivat oikein onnistuneet!

Viki on kesän aikana lihonut. Luulenpa että osasyy on se että olen vaihtanut sen ruuan. Toinen syy on sian korvat! Niissä taitaa olla paaaaaljon rasvaa. Ei ole kumma että Vicky rakastaa niitä. Nyt niitä ei kuitenkaan enää tipu joka ilta.

Uusi parveke

Me tehtiin iskän ja pappan kanssa meille uus makkarin parveke, mää sain aina välillä olla mukana jan se oli mukavaa. Mutta nyt ilmeni jotain kauheaa........iskä teki aivan liian pienen rakosen kaiteen alle, nyt mun nenä mahtuu väliin mut ei silmät. Aivan kauheaa. Eiks ookki????? MÄÄ EN NÄE NYT KOKO KAARINAAA...............................................

"Sisällä!"

Mä oon ollu jo monta päivää sisällä. Nuo ihmiset tekee "terassi hommia" - mä en saa auttaa. Osaisin kyllä.


Terveisin,
Viki

Heikkohermoinen koira

Eilen oli taas ukkonen. Ja viki pimahti joka kerta kun jyrähti. Yritin (niin kauan kun jaksioin...) joka kerta kääntää Vikin huomion pois äänestä, tarjoamalla sille nakkia heti jos se rauhoittui ja pysyi hiljaa hetken. Kyllähän se hiljeni niin helpommin, mutta aika monta nakkia meni "parempiin suihin". Eikä sillä konstilla saannut koiraa kokonaan hiljaiseksi - se ehti aina haukkumaan ensin. Annoin periksi parin tunnin päästä...

Oliko kenelläkään tarjolla jotin hyvä keino totuttaa koira ukkoseen?

Kesä video!

On Viki tehnyt jotain muutakin kun pelännyt tuota ukkosta...

"Kamala jyrinä!"

Viime yönä kun mä olin nukkumassa sängyn alla, niin yhtäkkiä joku meinas tulla meille! Kuului aivan kamala meteli! Nuo ihmiset sanoi mulle että se on vaan Ukkosen Jyrinä! Kamalaa meteliä se Ukkosen Jyrinä piti - halus meille sisälle keskellä yötä ja nuo IHMISET VAAN HALUAA NUKKUA! Ne ei oikeasti tajunnu että joku oli tulossa. Mä haukuin sille niin kamalasti, että se lopetti sen metelin pitämisen.

Ihmiset kyllä karju mulle. Ne huusi vuorotellen - HILJAA! Kumma ettei ne tajunnu että mun pitää ajaa se Ukkosen Jyrinä pois! Mä pidin niin isoa ääntä että Iskä pyysi mut sen viereen sänkyyn. Mä en ikinä saa mennä sänkyyn, Äiti suuttuu mulle jos meen. Iskää varmaan pelotti niin paljon että se halus että mä lohdutan. Kun mä tarpeeks paljon haukuin sitä Ukkosen Jyrinää, se tajus ettei meille voi tulla yöllä. Se lopetti sen metelinsä siellä ulkona.

Ammulla sitten kun äiti oli mennyt töihin, mä menin iskän viereen sänkyyn nukkumaan. Sitä varmaan pelotti vielä vähän! Äitiä ei pelottanu - sen viereen mä en olis menny...

Terveisin Viki, joka ajoi Ukkosen Jyrinän pois

Kesä juttuja

Tänä kesänä Viki on uinnut ja vähän uinnut. Ja välillä vähän kahlannut. Minusta tuntuu että se on aina märkä. Jos se jostain syystä on ollut kuiva, se on käynnyt jossain ihanassa, haisevassa kasassa pyörimässä niin, että se itsekin haisee ja on pestävä. Kesällä on todella kiva että koira on valkoinen :)

Kokkolassa Viki sai tutustua Wanillan pentuihin. Vaikka Wanilla on ollut todella epäluuloinen toisia koiria kohtaan nyt kun sillä on pentuja, niin Vikin kanssa meni ihan OK. Ilmassa oli kyllä jännitteitä - kerran Viki yritti mennä pentuhuoneeseen kun siellä oli vain Wanilla ja pennut, eikä yhtään ihmisiä. Silloin Vikille tuli äkkilähtö. Onneksi ihmisiä oli kuitenkin lähettyhvillä ja kaikesta selvittiin säikähdyksellä. Mulla oli kamera mukana, mutta en muistannut ottaa pennuista yhtään kuvaa... Kaikki neljä pentua kasvaa ja voi hyvin. Ihanan tuoksuisia palleroita!

Uimassa Mansikkakarilla

http://anunpuutarha.blogspot.com/2009/07/rannalla.html

Anun blogista löytyy hieno kuva meidän uintireissulta Marinkaisissa!

Lentävä Lagotto!

Näin hyvä kuva on otettu noin kuukausi sitten agilitykentällä! Kyllä Vikin suonissa taitaa virrata hiukan isoäiti Taran verta.