Tällä kertaa käytiin Maskun kuopilla. Heitin myös itse talviturkin! Olin ekaa kertaa Vikin kanssa uimassa. Kovasti se yritti 'pelastaa' mut. Yritti ohjata minut takaisin rantaan. Myös pikkuisäntä innostui uimaan. Tänäänkään ei koirakaveria löytynyt, mutta se ei taaskaan haitannut menoa.
Kun olimme jo pakkaamassa kamoja (arvatkaa kuinka hiekkasta kaikki oli... märkä elohopeakoira ehtii joka paikkaan kuonollaan), niin Viki bongasi lintuja vedessä. Se ui innokkaana niitä kohtaan. Viki taisi olla liian innokas. Se unohti että 'peppu pitää olla ylhäällä' kun ui. Huomasin kun takapuoli tipahti alas, ja vauhti loppui tykkänään. Olin ja valmis kaivamaan autonavaimet ja kännykän pois taskussa ja menossa Vikiä pelastamaan, kun se vihdoin uskoi mun huutoa kääntyä takaisin rantaan. Samalla uinti parani (peppu nousi lähelle pintaa) ja me selvittiin pienellä säikähdyksellä.
Kotimatkalla pysähdyimme lihakaupalla. Sieltä ostin herkkuja koko perheelle. Viki sai nauttia omasta luustaan heti kun olin pessyt 2 kg hiekkaa pois sen turkista. Luu oli niin hyvä, ettei Viki edes mennyt tervehtimään Isäntää kun se tuli töistä...
Kun päästin puuhtaan valkoisen Vikin ulos pissalle, se juoksi suoraan morsiusangervo puskien alle. Siellä on sen lempipaikka. Viki oli hetkessä 'tähdellinen'. Vanhat kukinnot näyttää ihan tähdiltä. Vikin kihara turkki imaisee kaikki tähdet. Ei muuta kun uudestaan pesulle... Vain osa tähdistä irtosi vedellä. Loput sai kyytiä äsken. Niin sai myös turkki. Nyt Vikillä on jo toistamisen kesäfleda tälle kesälle! Saa nähdä kasvaako se ikinä enää näyttelypituuteen...
Nyt Viki on onnellinen, lyhytkarvainen, puhdas, pilkullinen, kylläinen ja väsynyt. Ihanaa koiranelämää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti