Eilen illalla mä olin tosi väsynyt. Kello oli jo pari tuntia yli iltalenkin, ja mä olin mennyt jo yöunille. mä nukuin sohvalla iskän varpaissa. Äiti istui nojatuolissa (tai niin mä luulin). Yhtäkkiä joku joku 'ihan tuntematon hirvee murtovars' tuli meidän keittiöstä. Mä nostin hirveen metelin (nuo ihmiset kutsuu sitä sellaiseksi kun mä haukun sillai kuuluvasti)! "Älkää äiti ja iskä pelätkö - mä kyllä suojelen teitä" mä ajattelin. Se suuri, vaarallinen varas pysähtyi ihan paikalle. Mä olin varmaan tosi pelottava!
Noh - noloa tässä nyt kuitenkin on se tosiasia, että se oli mun äiti joka tuli keittiöstä. Mä olin niin väsynny, etten mä ollu huomannut että se meni jonnekin. Mä uskalsin sittenkin mennä katsomaan ja huomasin että se oli äiti. Onneksi äitin vieressä lattialla oli mun lelukoppa. Mä otin sieltä yhden luun ja menin muina miehinä syömään sitä matolle vähäksi aikaa. Ei äiti ja iskä varmaan huomannu että mä haukuin äidin, ne varmaan vaan luuli että mulle tuli luu-nälkä. (Nyt mulle tuli ihan oikea nälkä! Oliskohan kello jo ruoka-aika?) Vähän olis ollu noloo, jos ne olis huomannu, että mä oikeasti luulin että äiti oli joku varas...
Viki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti