Tästä näkee hyvin kuinka iso tyttö meidän Jade jo on! Viime viikonloppuna pesin ja trimmasin molemmat tytöt. Kohta alkaa "rapa-aika", se ja pitkät valkoiset tassukarvat eivät sovi yhteen. Lisäksi Jadella alkoi viime viikoloppuna juoksu. Nyt sillä on vähemmän turkkia sotkittavana.
Kun Jaden pentuturkki oli poissa, olin oikein hämmästynyt siitä kuinka samanan näköiset Jade ja Viki oikein ovat. Jade on kuin Viki minikoossa! (Vai pitäisikö sanoa medikoossa?)
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
perjantai 29. maaliskuuta 2013
Elämä
Elämä antaa pieniä arjen iloja. Puhdas koira. Vaaleanpunainen auringonnousu. Värikkäät tulppaanit keittiön pöydällä. Agility-onnistumisia. Lasillinen hyvää punaviiniä. Lumien vauhdikas sulaminen. Kevään ensimmäinen vihreä pilkku kukkapenkissä. Jaden hämmästys kun ekat juoksut alkoi.
Elämä antaa myös isoja iloja. Hääpäivä. Lapset. Koirat. Ystävät. Perhe – sekä oma, että se mihin itse sain etuoikeuden syntyä. Oman kodin.
Elämä ottaa pieniä juttuja. Porsliinikoira jonka sain lapsena veljeltäni joululahjaksi. Polkupyörän häviäminen koulun pihalta. Lempparikenkien hajoaminen.
Elämä ottaa myös isoja asioita. Maaliskuun 6. päivä elämä otti äidin. Yhtäkkiä, ennalta varoittamatta. Lumimyrsky. Paljon pysähtyneitä autoja moottoritiellä. Yhdessä minun äiti ja sisko. Seuraava auto ei pysähtynyt. Eikä seuraava. Silmänräpäyksessä kaikki oli ohi. Jäljelle jäi vain syvä kaipaus.
Samalla kun elämä vei pois yhden elämäni tärkeimmistä asioista, minun oman äidin, se ymmärsi antaa jotain. Se ymmärsi antaa minun rakkaan siskoni jatkaa elämää. Yhdessä, toisiamme tukien, selviämme tästä.
Elämä antaa myös isoja iloja. Hääpäivä. Lapset. Koirat. Ystävät. Perhe – sekä oma, että se mihin itse sain etuoikeuden syntyä. Oman kodin.
Elämä ottaa pieniä juttuja. Porsliinikoira jonka sain lapsena veljeltäni joululahjaksi. Polkupyörän häviäminen koulun pihalta. Lempparikenkien hajoaminen.
Elämä ottaa myös isoja asioita. Maaliskuun 6. päivä elämä otti äidin. Yhtäkkiä, ennalta varoittamatta. Lumimyrsky. Paljon pysähtyneitä autoja moottoritiellä. Yhdessä minun äiti ja sisko. Seuraava auto ei pysähtynyt. Eikä seuraava. Silmänräpäyksessä kaikki oli ohi. Jäljelle jäi vain syvä kaipaus.
Samalla kun elämä vei pois yhden elämäni tärkeimmistä asioista, minun oman äidin, se ymmärsi antaa jotain. Se ymmärsi antaa minun rakkaan siskoni jatkaa elämää. Yhdessä, toisiamme tukien, selviämme tästä.
![]() |
Äiti ja Viki Aurajoen rannalla 29.10.2011 |
perjantai 1. maaliskuuta 2013
Viki vs Jade
- Viki on aikuinen nainen
- Jade on kakara
Viki ei huvikseen kanna leluja suussaan
- Jadella on aina lelu suussa. Varsinkin jos joku tulee tai muuten vain on kivaa.
Vikillä on leveä, lyhyt kieli
- Jaden kieli on piiiiitkä ja kapea
Viki ei koskaan kuolaa - ei koskaan. Viki ei sellaiseen alentuisi.
- Jade kuolaa kun unohtaa välillä laittaa suun kiinni kun läähättää
Viki osaa kulkea kauniisti remmissä
- Jade säntää sinne tänne
Viki haukkuu ja haukkuu kaiken laisia olemattomia asioita
- Jade haukkuu vain kun sillä on oikeesti asiaa ja silloin kun Viki yllyttää sitä leikkimään
Viki nauttii sohvalla lepäillen
- Jadella pitää ihan koko aika olla jotain tekemistä muuten sillä on todella tylsää
Viki on hienovarainen ja pussaa hellästi
- Jade tahtoo antaa kielareita
Viki on prinsessa (Viktoria)
- Jade on jalokivi (Jade)
Viki ei ole tippaakaan kiinnostunut kengistä
- Jade syö nuorison kengät...
Viki on paras!
- Jade on ykkönen!
Ainakin yksi asia on niillä on yhteitä - rakastan niitä kumpaakin ihan yhtä paljon!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)