- Aamuyöstä, ehkä siinä kolmen neljon aikaan mun pitää ruveta tarkkailemaan joko se äiti herää. Se on monesti hereellä siihen aikaan. Sillä on kuullemma niin paljon kaikkia mietittäviä työasiaoita ettei se saa nukuttua. Ihmeellistä.
- Viiden aikaa mun pitää "buffata" kun postiauto tulee. Tarkkaavaista.
- Viimeistään 6:30 äiti nousee ylös. Silloin sen kello herättää. Useinmiten se nousee ylös jo ennen sitä. Kummaillista.
- Pari minuuttia myöhemmin äiti vie mut aamulenkille. Jos on ihan tavallinen arki-aamu niin me ei mennä metsään. Metsään mennään vain viikonloppuaamuisin. Harmillista.
- Aamulenkillä saan aika usein jahdata pupua... Vauhdikasta!
- Kun tullaan kotiin saan aamupalaa. Ihania Royal Canine nappuloita - NAM. Ne on aina yhtä hyviä. Syön aina hyvällä ruokahalulla. Joskus syön niin vauhdilla että unohdan pureskella ja mulle tulee huono olo ja oksennan. Oikeastaan se ei haittaa, jos kukaan ei ehdi väliin saan syödä saman ruuan kahdesti. Mahtavaa!
- Kohta isäntä herää, siltä saan rapsutuksia. Ihanaa.
- Aikuiset lähtee töihin ja pikkuisännät peräjälkeen kouluun (paitsi nyt kun on kesä). Minut jätetään siis päiväksi yksin. Rauhallista.
- Iltapäivällä ihmiset palaa yksi toisen jälkeen kotia. Useinmiten pikkuisännät ei muista päästää mua pissalle. Joten kun äiti saapuu (ylensä viimeisenä vaikka lähtee ensimmäisenä) minulla on yleensä jo kauhea hätä - pissalle on päästävä ja heti. Helpottavaa...
- Jollei ihmisillä ole "sairaan nälkä" äiti vie mut lenkille ennekuin tekee ruokaa. Hyvin usein pääsen "mastolenkille" tai metsään. Upeeta.
- Nyt kello on jo kuus ja mulla on karmea nälkä. Kerjään iskältä ruokaa. Saan sitä samaa kuin aamulla. Tykkään siitä että pikkuisännät ruokkivat mua. Ne antaa mulle aina kukkurallisen mitan vaikka äiti sanoo että se pitää olla tasa mitta. Reilua!
- Oman ruokailun jälkeen kerjään kun ihmiset syö. Mun mahaan olisi vielä mahtunut. Epäreilua.
- Jos käy hyvä tuuri pääsen illalla saunaan. Saunon peräjälkeen kaikkien kanssa. Rakastan saunomista. Aaahhh - lämmintä.
- Saunan jänkeen hieron itseni olohuoneen sohvaan. Kuivattavaa.
- Nyt on jo aika siirtyä iskän syliin sohvalle iltaunille. Unettavaa...
- Kello on välillä vaikka kuinka paljon kun minut vielä käsketään iltapissalle. Aina joskus törmään siihen pupuun joka tuo meidän pihalle niitä tryffeleitä. Maittavaa.
- Nyt on jo yö ja ihmiset menevät nukkumaan. Yritä päästä sänkyyn viereen nukkumaan. Se onnistuu parhaiten kun on ukkonen, äiti on matkalla tai jos jotenkin onnistun livahtamaan sänkyyn ilman että joku huomaa... Useinmiten ne huomaavat ja heittävät mut lattialle nukkumaan. Menen säkkituoliin. Se on paras peti. Nautinnollista.
- HAU, HAU, HAU, HAU, HAUUUU!!!! Räjähdän haukkumaan just kun ihmiset ovat nukahtaneet. Se oli varmaan pikkuisäntä joka tuli kotiin tai jotain. Ai niin, se on nukkumassa. Ei se ollutkaan mitään. Höh. Hämmentävää.
- Buff, hau, hau, HAUU! Nyt se varmaan tuli se pikkuisätä - ihan varmasti se tuli!!! Ai niin jo - se nukkuu edelleen omassa huoneessaan. Noloa.
Terveisin,
Viki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti