Viikko sitten mun äiti pakkasi laukut ja lähti. Se oli niin kauan poissa että luulin ettei se enää tuu takasin. Tuli se. Eilen illalla. Sain Elovenakeksin tuliaiseksi - hassua että niitä saa joka paikasta missä äiti käy!
Yöllä hyppäsin sänkyyn iskän jalkoihin nukkumaan. Ihmettelin suuresti miksi se murisi mulle. Hyppäsin huokaillen takaisin lattialle ja kömmin omaan petiin. Oon joka yö nukkunut sen vieressä äitin paikalla kun äiti on ollut poissa. Olisin mä nytkin mahtunut, ainakin jalkapäähän.
Kuulin että äiti kertoi että sillä missä se oli käynyt oli kuumaa - vähän alle 40 astetta. Koiria ja lehmiä joka paikassa. Apinoitakin se oli nähnyt. Niin ja sitten siellä oli Intiaaneja tai jotain.
Olen myös tietoinen siitä, että mun äiti lähtee taas pian. Se varmaan kohta hylkää meidät kokonaan. Pikkuisäntä lenkittää mua - mutta se ei oo ihan sama asia kun äitin lenkit.
Kaikki on ihan sekaisin - meillä ei oo keittiöä eikä äitiä. Molemmat on mun elämässä yhtä tärkeitä. Onneksi mummu ja pappa oli täällä. Mummu antaa mulle aina makupaloja. Äiti on kyllä kieltänyt, mutta mummu sanoo aina ettei kerrota äitille!
Terveisin,
Viki
Ei keittiötä eikä äitiä, voi Viki parkaa:) Toivottavasti ehdit vähän nauttia seuraavan reissupaikan maisemista, siellä on varmasti kevät kauneimmillaan.
VastaaPoista